Norri löytää mukavia maalimiehiä

Pelastajat-sarjassa annettiin hälytysilmoitus. Telkkarin vieressä levänneen saksanpaimenkoiran pennun suuret korvat nousivat pystyyn ja pian se oli terhakkaana jalkeilla. Asiasta oli heti lähdettävä kertomaan toisessa huoneessa olevalle emännälle, Jenni Kuljulalle. 
Nyt vuoden ikäinen Norri-koira onkin jo tuttu vieras paloasemilla. Ambulanssit, paloautot tai hälytysäänet eivät sitä pelota. Parhaillaan se kouluttautuu pelastuskoirakoksi yhdessä ensihoitaja-emäntänsä Jenni Kuljulan kanssa. Aluksi tähtäimessä ovat VAPEPA:n maastoetsinnät ja tulevaisuuden toiveena ovat myös raunioetsinnät. 

Agendalla rauniopelastaminen

Rauniopelastaminen on koirakon toimialueella, Uudellamaalla muutenkin ajankohtainen asia, sillä lokakuussa (2024) on käynnistynyt siihen keskittyvä hanke. Pääasiassa EU:n rahoittaman hankkeen tarkoitus on hankkia materiaalia, kalustoa, kouluttaa henkilökuntaa sekä nostaa Uudenmaan alueen rauniopelastuskyky uudelle tasolle. Kuljula ei tiedä, liittyykö koiratoiminta hankesuunnitelmaan, mutta koirien hyödyn raunioetsinnöissä hän tietää.
”Raunioissa koirat ovat yhtä hyödyllisiä kuin kamerat tai kuuntelulaitteet.”

Pelastuskoirajoukkueessa

Kuljula kuuluu Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen ylläpitämään pelastuskoiramuodostelmaan, joka koostuu ihmisistä. Muodostelmaan valitut ihmiset sitoutuvat kouluttamaan omia koiraan raunioilla ja pitämään osaamistaan yllä sitä silmällä pitäen, että pahin tapahtuisi.
Muodostelman toiminta on suunnattu kriisi- ja poikkeusoloihin osaksi väestönsuojelua. Joukkue harjoittelee muutaman kerran vuodessa ja käy vuosittain Pelastusopistolla saamassa oppia väestönsuojeluun liittyvissä asioissa, kuten viestiliikenteestä ja CBRNE:stä.
”Menimme Kuopioon bussilla ja tunnelma oli tiivis, kun samassa autossa oli 20 ohjaajaa ja saman verran koiria.”

Yhteistoimintaa pelastustoimessa

Kuljulan mukaan Helsingin pelastuslaitoksella on harjoituksia, joihin kutsutaan mukaan myös pelastuskoirakkoja. Muilla pelastuslaitoksilla koiria käytetään vaihtelevasti. Kuljula uskoo, että koirista saattaisi olla hyötyä suuronnettomuuksissa ja luonnonkatastrofeissa.
”Koiratoiminnan tietoisuuden lisääminen voisi poikia makeita juttuja pelastuslaitoksille.”
Kuljula arvioi, että yhteispeli voisi lähteä liikkeelle sillä, että löytyisi yhteyshenkilö, joka tekisi yhteistyötä Peto-koulutettujen ihmisten ja koirien kanssa.
”Sitten vaan harjoituksia pystyyn. On vaikuttavaa, kun näkee, miten koira toimii. Sen nenää ei voita mikään.”

Ilmahenkselit paukkuvat

Norri ravaa polleana ja rintarottingilla Kuljulan luokse. Jos sillä olisin henkselit, ne paukkuisivat. Norrilla on tärkeää kerrottavaa: ”Katsoppas äiti, mitä minä olen löytänyt.”
Etsintäharjoitus rakennuksessa on päättynyt maalimiehen löytämiseen. Nuoresta iästään huolimatta Norri on jo melko tottunut etsijä rakennuksissa.
”Se työskentelee rakennuksissa itsevarmasti mutta ilmaisua pitää vielä treenata. Ilman haukkumista ei maalimieheltä heru nameja.”
Ilmaisutapoja on monia, joista koiralle opetetaan yksi. Norri opetetaan haukkumaan, mutta se on vielä alkuvaiheessa.
”Haukkuminen voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta vieraan ihmisen haukkuminen vaatii koiralta rohkeutta. Tutut maalimiehet alkavatkin “haukuttamaan” koiraa ja vähitellen siitä tulee osa etsintää. Koiran työskentelyä rakennetaan pala palalta”, Jenni kertoo.
Maalimiehet, yleensä toiset koiranohjaajat ovatkin isossa osassa koulutusta. Koiralle he ovat mukavia kavereita, jotka kannattaa löytää, sillä niiltä saa nameja. Norri ja Kuljula harjoittelevat muiden koirakkojen kanssa kahdesti viikossa. Harjoitukset ovat tuntien mittaisia, parhaimmillaan harjoitellessa on mennyt viisikin tuntia. 
”Oman koiran toiminta-aika on aina lyhyt, viitisentoista minuuttia”, Jenni sanoo.

Potentiaalia mutta pitkä tie

Norrin kouluttaminen on vasta alussa, mutta koirassa on huomattu olevan potentiaalia. Kuljula tietää, että koiran kanssa oikealle etsintätehtävälle pääsy on pitkän tien, koulutusten ja viranomaistarkastuksen takana. Sillä tiellä voi käydä mitä vain ja lopulta testin läpäisy voi olla hyvin pienistä asioista kiinni. Kuljula eteneekin Norrin kanssa kohti tavoitetta porras kerrallaan. Vantaan ja Helsingin treeniryhmän porukat saavat ison kiitoksen.
”Mulla on käynyt hyvä tuuri, että olen saanut hirveän hyvät kouluttajat ympärilleni. Erilaista osaavaa sakkia löytyy joka lähtöön. Itselläni ei ole mitään meriittiä kouluttajana, mutta minulla on halu oppia.”

”Täytyy olla vähän hullu”

Norria odotellessaan Kuljula suoritti koiran ohjaajalta vaadittavan suunnistusnäytön, etsintäkurssin ja pelastuskoirakoiden apuohjaajakurssin. EA-kurssin hän sai hyväksilukuna ensihoitajan ammatistaan. Kun Norri sitten tuli, oli Kuljulalla treeniryhmä ja hälytysryhmä valmiina.
Ammatistaan Kuljula näkee olevan etsinnöissä paljon hyötyä.
“Etsinnälle lähtiessä pitää varautua kaikenlaisiin mahdollisiin lopputuloksiin. Olen tottunut näkemään ja hoitamaan huonokuntoisia ihmisiä. Radioiden käyttö ja viestiliikenne on minulla selkärangassa eikä sitä tarvitse erikseen opetella.”
Kuljula osallistuu hälytyksiin toistaiseksi ilman oma koiraa, hän on koiranohjaajan apuri, joka suunnistaa ja hoitaa viestiliikenteen. Tyypillisesti hälytys tulee yöllä.
”Kai tässä vähän hullu täytyy olla, että vapaa-aikanaankin lähtee yöllä keikoille”, Kuljula naurahtaa.
Tehtävät hoidetaan yhteistyössä paitsi koiran myös muiden koirakoiden kanssa.

Nimi ammattislangista

”Poliisienkin koirat ovat usein nimetty ammatin teemaan sopivaksi, joten halusin antaa koiralleni omaan ammattiin liittyvän nimen”, Kuljula sanoo.
Norri on ensihoitajien ammattislangia, he kutsuvat samalla nimellä verenpainetta nostavaa noradrenaliini-lääkettä.
”Toinen vaihtoehto oli Morkku”, Kuljula paljastaa.
Hänen työyhteisössään koiran nimi on ehtinyt aiheuttaa hilpeyttä, mutta omistajassaan aktiivinen kaveri on nimensä mukaisesti jo ehtinyt nostattaa verenpainettakin. Aktiivisuudesta on kuitenkin hyötyä pelastuskoiratoiminnassa.

Teksti Marko Partanen
Rauniokuvat: Jenna Raski