Operatiivinen toiminta 25.10.2021

Helteinen kesäpäivä kääntyi 256 hehtaarin metsäpaloksi Muhoksella — palon alkuvaiheessa ”alta oli pian päästävä pois”

Palo muuttui latvapaloksi ja eteni sellaisella voimalla, että alkuvaiheessa paikalla olleet sammuttajat eivät voineet sille mitään. Alta oli pian päästävä pois.

Palo muuttui latvapaloksi ja eteni sellaisella voimalla, että alkuvaiheessa paikalla olleet sammuttajat eivät voineet sille mitään. Alta oli pian päästävä pois.

Ankara metsäpalo riehui kesäkuun lopussa 2020 Pökkelikönsuolla Muhoksella. Palo levisi 256 hehtaarin alueelle ja koetteli kovasti Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen resursseja.

Riskit tällaiseen paloon oli tiedostettu. Tuolloin se sattui Oulu-Koillismaan alueella ja vuotta myöhemmin lähes yhtä suuri sammutussavotta oli Jokilaaksojen pelastuslaitoksella. Aika näyttää, ovatko tällaiset palot yhä kasvava uhka ilmastonmuutoksen myötä. Aivan tämänkaltaisia paloja ei ole koettu lähivuosina.

Muhoksella elettiin 29. kesäkuuta 2020 normaalia helteistä kesäpäivää. Tuuli puhalsi noin kymmenen metriä sekunnissa. Ensin tuli pieni metsäpalotehtävä Utajärvelle, kunnes tuli hälytys Muhokselle.

Muhoksen pieni metsäpalo oli vaikeasti saavutettavissa ja se alkoikin levitä nopeasti. Palo muuttui latvapaloksi ja eteni sellaisella voimalla, että alkuvaiheessa paikalla olleet sammuttajat eivät voineet sille mitään. Alta oli pian päästävä pois.

Tilanne todettiin suureksi metsäpaloksi ja sen mukaisesti muuttui toiminta. Päivystävä palopäällikkö perusti Ouluun Raksilan paloasemalle johtokeskuksen ja alkoi muodostaa tilannekuvaa metsäpalosta ja hälyttää apuvoimia paikalle.

Johtokeskusta kuormitti henkilöstön värvääminen

Tilannepaikan johtajana metsäpalopaikalla toimi ensimmäiset päivät läntisen alueen varalla oleva palomestari ja hänellä oli kaverina aina yksi päällystöviranhaltija. Johtokeskuksessa olivat pelastuslaitoksen päivystävä palopäällikkö, päivystävä palomestari sekä tilanteen mukaisesti pari muuta päällystöviranhaltijaa hoitamassa operaatiota, viestintää ja järjestelemässä huoltoa paikalla oleville joukoille.

Metsäpalon sammuttamiseen tehtiin töitä lähes 10 000 työtuntia ja sitä oli sammuttamassa puolitoista viikkoa kymmeniä sammutusmiehiä ja palomiehiä. Paikalla ollut lähes koko operatiivinen palopäällystö osallistui ainakin jossain määrin tehtävän hoitamiseen.

Omien joukkojen lisäksi pyysimme avuksi Arctic Rescue Teamin hengessä naapuripelastuslaitoksilta kalustoa ja henkilöstöä. Apua saatiin Lapista, Kainuusta ja Jokilaaksoista. Puolustusvoimien virka-apuosasto Kainuun prikaatista oli joukkueen voimin paikalla avustamassa lähes koko operaation ajan.

Virka-apuna pyysimme helikoptereita sekä Rajavartiolaitokselta että Puolustusvoimilta. Helikopterit olivat jo heti ensimmäisenä päivänä apuna sammutussäkkien kanssa. Lisäksi apuna oli kaivinkoneita, turvesoiden sammutustraktoreita, maataloustraktoreita vesipasojen kanssa sekä vesisäiliöillä varustettuja mönkijöitä.

Yksi jatkossa opiksi otettava asia tämän kokemuksen perusteella on huolehtia sammutusresurssien täydentämisestä eri tavoin kuin sitä nyt hoidettiin. Johtokeskuksen työtä kuormitti huomattavan paljon henkilöstön värvääminen seuraaville päiville. Tätä toki helpotti jonkin verran heti alkuvaikeuksien jälkeen aloitettu säännönmukainen kierrätys eri paloasemien työvuorojen välillä sekä alueittain sopimuspalomiesten osalta. Johtamiseen kuuluu olennaisena huolehtia henkilöstön jaksamisesta pitkäkestoisessa tilanteessa riittävän kierrätyksen avulla, jolloin vältytään tapaturmilta ja työkin on tuloksellisempaa.

Paloa rajattiin helikoptereilla

Helikopterit olivat palon rajaamisessa olennaisen tärkeitä. Niiden avulla paloalue saatiin rajattua siten, ettei se enää ensimmäisen päivän, illan ja yön jälkeen levinnyt rajatun alueen ulkopuolelle. Taktiikkana oli alusta pitäen pitää palo rajatun alueen sisällä ja siinä myös onnistuttiin.

Heti alkuvaiheessa oli selvää, että ponnistuksesta tulee pitkäkestoinen ja ankara. Keskitimme helikopterien ilmasammutuksen ohella mahdollisimman paljon voimaa suunnitelluille rajoituslinjoille ensimmäisen illan ja yön aikana. Välillä palo yritti karata rajojen taakse.

Lisähaastetta toi osittain turvepohjainen maaperä, jossa paloi pitkään ja syvällä. Kaatuilevat puut aiheuttivat jatkuvasti vaaraa sammuttajille. Toisaalta valoisat yöt helpottivat urakkaamme, sillä pystyimme hyödyntämään yön rauhalliset hetket palon sammutukseen tuulen juurikaan häiritsemättä.

Sammutustyö jatkui alueella toista viikkoa. Vähitellen päästiin sammuttamaan yksittäisiä pesäkkeitä. Maanomistajan vastuulle alue pystyttiin luovuttamaan puolitoista viikkoa palon syttymisestä.

Kalustoa laajalla alueella valtavasti hajallaan

Heti alkuvaiheessa aloitettiin johtokeskuksessa huollon järjestelyt. Metsäpalon sammuttaminen on raskasta työtä vaikeissa oloissa. Juomahuolto, kunnollinen muona ja riittävä lepo pitävät sammuttajat työkykyisinä. Jotta ruokahuolto voidaan hoitaa ammattimaisesti pitkäkestoisissa tehtävissä, olemme aikaisemmin sopineet, että kuntien keskuskeittiöt voivat hoitaa muonituksen. Tämä ei sido pelastustoimen resursseja ja ruokaa tulee tilattuna sovittuna aikana sovittuun paikkaan. Saimme Oulun kaupungin ruokahuollosta apua heti alusta alkaen.

Tosin pienen tietokatkoksen takia yhtenä yönä muoviastioihin pakatut annossalaatit palautuivat takaisin huoltopisteeseen. Emännät eivät ehkä olleet riittävän tietoisia siitä, millainen energiatarve on sammuttajilla.

Tilanteen venyessä hälytimme myös vapaaehtoisen pelastuspalvelun (VAPEPA) muonittamaan palon sammuttajia ja muutoinkin avustamaan sammutustöissä. Se on arvokas organisaatio tällaisissa pitkäkestoisissa operaatioissa. Sieltä löytyy monenlaista osaamista mönkijän kuljettajista muonittajiin.

Jälkityöt vaativat vielä viikkojen työn. Kaluston ja roskien kerääminen vei aikaa. Kalustoa oli laajalla alueella hajallaan valtavasti. Esimerkiksi letkua kymmeniä kilometrejä. Niiden keräämisessä olivat suurena apuna Puolustusvoimien telakuorma-autot. Kaluston huolto ja kunnostus vei myös aikaa. Pelkästään letkujen pesu oli pelastuslaitoksen historiassa ennen kokematon.

Somea käytettiin rajatusti

Tiedottaminen on oleellinen osa johtamista. Se tulee aloittaa heti alkuvaiheessa, vaikka se turhaan koetaan toisinaan varsinaista toimintaa kuormittavana. Tämä tilanne ei sinällään ollut kovinkaan haastava tiedottamisen kannalta. Erityisesti uhreja tai vaaraa ihmisille ja ympäristölle aiheuttavat onnettomuudet ovat tiedottamisen kannalta haastavia.

Sovimme, että pelastustoiminnan johtaja hoitaa päivittäin tiedottamista lähinnä tiedotusvälineille ja sitä kautta suurelle yleisölle. Palon välittömässä vaikutuspiirissä olevat huomioimme toki erikseen. Palosta tehtiin ohjeiden mukaiset ilmoitukset aluehallintoviranomaiselle ja sisäministeriölle. Myös pelastuslaitoksen ylin johto pidettiin ajan tasalla siitä mitä on tapahtunut ja miten toiminta etenee.

Somea käytimme hyvin rajatusti virallisessa viestinnässä, niin kuin olemme toimineet yleensäkin onnettomuustiedottamisessa. Tällaisessa tilanteessa sen kautta leviävä draama ei ole oikea tapa viestiä. Saamamme palautteen perusteella onnistuimme viestinnässä ihan hyvin.

Puolen miljoonan lasku

Pitkäkestoiset ja paljon henkilöstöä sitovat metsäpalon kustannusvaikutukset ovat suuret. Suurin osa ylimääräisistä menoista koituu henkilöstökuluista, koneiden vuokrauksista ja ulkopuolisista urakoitsijoista. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen ylimääräiset kulut Muhoksen metsäpalosta vuonna 2020 lähentelivät 500 000 euroa. Kustannukset olisivat jopa kaksinkertaiset, jos Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos laskuttaisivat lentotunneista tai kone- ja miestyövoimasta. Nyt ne huolehtivat itse kustannuksistaan.

Metsänomistajille metsäpalo aiheutti muutaman miljoonan euron suuruiset vahingot. Koillismaalla riehui viime juhannusviikolla myrsky, joka aiheutti muutamassa minuutissa joidenkin arvioiden mukaan 40 miljoonan euron vahingot metsänomistajille.

Onneksi olemme palokunnassa oppineet siihen, että epätodennäköinen voi sattua milloin vain ja kenen kohdalle tahansa. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella oltiin onneksi valmiina. Vaikka virheitäkin tehtiin, onnistuttiin lopulta varsin hyvin ja opiksi otetaan koetusta.

Meidän pitää tarkastella kriittisesti sitä, miten tehtäviämme hoidamme. Pieni seikka, huono tuuri tai oma arviointivirhe voivat aiheuttaa tilanteen missä esimerkiksi Ruotsissa oltiin kolmisen vuotta sitten. Se voi olla väärään aikaan väärään suuntaan kääntyvä tuuli, odotettu saderintama ei tulekaan kohdalle tai resurssien kohdentaminen oikein ei onnistukaan. Silloin otsikot kirjoittavat jättisuurista paloista.

Lue lisää: Kalajoen maastopalo on rauhoittumaan päin – massiivinen palo sai liikkeelle koko maan pelastuslaitokset ja sopimuspalokunnat

Teksti: Heikki Levón, palopäällikkö, Oulu-Koillismaan pelastuslaitos 

Kuva: Utin jääkärirykmentti

Lue lisää