Arto Latvala tutkiskeli, mitä vaihtoehtoisia sammutusmenetelmiä Interschutz-messuilla oli tarjolla.
”Idea lähti viisi vuotta sitten, kun kävin edellisen kerran täällä. Katsoin, että käsisammuttimet ja erilaiset alkusammutusvälineet ovat kehittyneet aivan älyttömästi. Rupesin miettimään, minkä ihmeen takia palomiehet selvittävät letkuja”, kertoo Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomestari Arto Latvala Hannoverissa järjestetyillä Interschutz –messuilla.
Latvalan näkemys on, että suurin osa tulipalohälytyksistä on pieniä paloja, joiden sammuttamiseen riittäisi tavallinen käsisammutin. Hän ihmettelee, miksi palomiehet käyttävät letkuselvitykseen aikaa pienissäkin paloissa, kun ensimmäinen tiedustelupari voisi mennä sammuttamaan paloa kevyillä, nopeakäyttöisillä käsisammuttimella tai muilla alkusammutusvälineillä.
”Kun katson vaikka omaa virkauraani taaksepäin, suuri osa tulipaloista on pieniä paloja. Niihin riittää käytännössä kattilallinen vettä. Tapana on, että kun tulee tulipaloilmoitus, palomiehet käytännössä aina selvittävät letkuja. Eilen selvisi, että niin tehdään ympäri Eurooppaa”, Latvala sanoo.
Hälytysilmoituksen tiedot ratkaisevat, miten keikalle lähdetään. Jos kyseessä on esimerkiksi pienen kodinkoneen palo tai niin sanottu nakit ja muusi –keikka, ensimmäinen tiedusteluyksikkö voi mennä paikalle käsisammuttimien kanssa ja sammuttaa palon niiden avulla, jos se on mahdollista.
Latvalan ihmettely poiki Palosuojelurahaston rahoittaman tutkimushankkeen, jonka työnimi on Pelastusyksikön ensitoimenpiteitä tukevat vaihtoehtoiset sammutuslaitteet ja –menetelmät. Tavoite on testata markkinoiden laadukkaimmat ja tehokkaimmat käsisammuttimet, reppusammuttimet, pikapalopostit ynnä muut vaihtoehtoiset sammutusmenetelmät ja –laitteet, sekä kirjoittaa palomiehille ohjeet siitä, millaisia paloja voi sammuttaa käsisammuttimilla. Hankkeessa on jo kellotettu erilaisia letkuselvityksiä ja verrattu kulunutta aikaa siihen, että palomies tekee ensitoimenpiteet reppu- tai käsisammuttimella.
”Siinä on monen minuutin ero”, Latvala sanoo.
Rakennuspaloja on sammutettu erilaisilla jauhe- ja vaahtosammuttimilla satunnaisesti, mutta toiminta ei ole ollut organisoitua, eikä kattavia ohjeita aiheesta ole.
”Sellaisia sammutuksia on tehty satunnaisesti, mutta sammutusta ei ole ohjeistettu, kirjattu”, Latvala kertoo.
Pelastusopiston tutkimusyksikön hanke kestää 18 kuukautta. Vetovastuussa on tutkija Marko Hassinen. Latvala itse on asiantuntijaroolissa.
”Toimii tietyssä tilanteessa”
Latvalan hypoteesi on, että ensitoimenpiteet nopeutuvat ja tehostuvat, kun ne aloitetaan pienemmillä sammuttimilla.
”Jos mietitään vaikka Helsinki-Vantaan lentoasemaa: kuinka kauan menee aikaa, kun pannaan iso letku kiinni auton pumppuun ja lähdetään vetämään letkua sinne? Sehän kestää älyttömän pitkään.”
Maanantaista perjantaihin kestäneillä Interschutz-messuilla Latvala on havainnut sen, että reppu- ja käsisammuttimet ovat kehittyneet huomattavan pitkälle viidessä vuodessa.
”Niiden laatu, kemialliset ominaisuudet ovat muuttuneet. Niillä voidaan sammuttaa jo aika isojakin paloja.”
Hankkeen myötä on tullut esille, että Pelastusopisto ei opeta palomiehille käsisammuttimista muuta, kuin miten maallikkoa opetetaan käyttämään niitä.
”Mihinkään ei ole kirjattu, että opetettaisiin palomiehiä käyttämään itse niitä sammuttimia. Suurimman osan kaikista tulipaloista voi sammuttaa niillä, koska palot eivät suinkaan ole sitä, mitä lehtien otsikoissa näkyy.”
Paloesimies Pasi Viiala Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta ei suoraan tyrmää Latvalan ideoita. Metodia on käytetty pelastuslaitoksella kymmenisen kertaa. Viiala itse on kokeillut sitä pariin otteeseen.
”Se toimii tietyssä tilanteessa, mutta pitää osata katsoa, missä vaiheessa palo on: voidaanko sinne mennä sammuttimien kanssa, vai pitääkö ottaa letku mukaan. ”
Viiala sanoo, ettei metodi toimi joka paikassa, eikä letkuja voi unohtaakaan. Ensimmäinen tiedustelupari voi kuitenkin hyvin käyttää sammuttimia.
”Silloin päästään aloittamaan nopeasti. Jos eivät pääse etenemään, toinen porukka tulee perässä ja tekee letkuselvitykset.”
Lisää tutkimushankkeesta seuraavassa Pelastustiedossa.
Teksti ja kuva: Kaisu Puranen
