Vaahto oli ainoa vaihtoehto suurpalon sammuttamiseen.
Pomarkun muovitehtaan raju tulipalo oli palomiehille tiukka tilanne. Tehdasalueella roihusi torstain ja perjantain välisenä yönä yli satametrinen palorintama.
Tulipalo syttyi torstai-iltana Suomen Käyttömuovi Oy:n tehdasalueella Sahatiellä. Paikalla paloivat varastorakennus ja tehtaan piha-alueella olleet muovipaalit. Liekit levisivät myös läheiseen metsään, josta kaadettiin puita palon leviämisen estämiseksi.
Paloa rajoitettiin, ja se saatiin sammutettua aamuyöllä, mutta jälkivartiointi jatkui pitkälle aamuun. Palossa loukkaantui lievästi kolme sopimuspalokuntalaista.
Satakunnan pelastuslaitoksen paloesimies Jarno Joensuu toimi tilanteen alkuvaiheessa sammutustyön teknisenä johtajana ja myöhemmin kaistajohtajana.
Hän arvioi, että palorintama oli vähintään satametrinen. Palon sammuttamista hankaloitti iso palokuorman määrä.
”Riittävän vesi- ja vaahtomäärän saaminen kohteeseen oli haasteellista.”
”Järjetön palokuorma”
Paloa sammutti yli 60 henkilöä. Vakinaisista palokunnista paikalla olivat Porin keskuspaloaseman, Ulvilan ja Kankaanpään työvuorot sekä Rauman paloasemalta vaahtolavan tuonut palomies. Mukana oli myös useita sopimuspalokuntia.
Alkuvaiheessa sammutuksessa kävi lyhyt vesikatko, koska säiliöautoja ei ollut vielä tarpeeksi paikalla.
”Teimme ensi-iskun ja saimmekin liekkejä alas, mutta sitten tuli vesikatko. On vaikea arvioida kuinka pitkä katko oli, säästelimme kyllä vettä”, Joensuu kertoo.
”Palokuormamäärä oli järjetön. Pienellä vesimäärällä paloa ei pystynyt rajoittamaan”, hän sanoo.
Kun lisäkalustoa saatiin, paikalle rakennettiin oma kiinteä lisävesilinja kahdella isolla moottoriruiskulla. Lisäksi Pomarkunjoesta johdettiin vettä suurella perävaunuun sijoitetulla suurtehopumpulla.
”Pumppu pistettiin jokirantaan ja siitä täytettiin säiliöautoja. Niillä kuljetettiin vettä alueille, joihin jatkuva vesivirta ei yltänyt.”
Vaahto saatiin paikalle Ulvilan paloasemalta, jossa on erillinen seitsemänkuutioinen vaahtolava.
”Se on kätevä laite, ollut meillä viime syksystä.”
Eurasta tuotiin vastaavantyyppinen järjestelmä ja lisäksi Rauman satamasta kuljetettiin koukkulavaautolla paikalle seitsemän kuutiota vaahtonestettä.
Suojavarusteissa puutteita
Joensuu kuvailee lämpökuormaa niin suureksi, että palon lähelle ei voinut mennä ilman paineilmalaitetta.
Myös konevoimaa käytettiin sammutuksessa. Paikalla oli kaksi pyöräkuormaajaa, kaksi kaivinkonetta ja Euran paloaseman raivauskoura. Koneita käytettiin muun muassa muovipaalien ja palavan rakennuksen auki repimiseen.
Joensuu kiittää onnea siitä, että oli talviaika. Kesällä palo olisi voinut levitä aluskasvillisuuteen, läheiseen metsään ja huonossa tapauksessa myös läheisiin omakotitaloihin.
Joensuun mukaan muovin palamista voi verrata nestepaloon.
”Se on samantyyppistä ominaisuuksiltaan. Kun se sulaa palaessaan, se palaa erittäin kuumasti. Vesi höyrystyy pois ennen kuin se edes pääsee kohti paloa. Vaahto oli sammuttamiseen ainoa vaihtoehto. Harkitsimme myös hiekkaa, mutta lämpösäteily oli niin voimakasta, ettei tarpeeksi lähelle olisi päässyt.”
Tilanteen alkuvaiheessa kolme sopimuspalokuntalaista loukkaantui lievästi. Kaksi heistä kaatui kuumaan muovinsekaiseen veteen ja sai palovammoja. Kolmas sammutusmies hengitti savua. Työvuoron palomiehet tarkastivat aluksi loukkaantuneet, jonka jälkeen paikalle tullut ensihoitoyksikkö tutki heidät tarkemmin.
”Ainahan kompastumisen riski on olemassa tulipalossa kuin tulipalossa, ei sille oikein mahda mitään”, Joensuu sanoo.
Joensuun mukaan loukkaantuneet kuitenkin käyttivät suojavälineitä puutteellisesti.
”Käsittääkseni tässä tapauksessa toisella miehistä ei ollut käsineitä lainkaan kädessä, ja toisella ilmeisesti oli, mutta kuuma muovi pääsi silti niiden sisälle.”
Teksti: Kaisu Puranen
Kuvat: Satakunnan pelastuslaitos