Sam Back lähdössä keikalle Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella.
Tämä haastattelu on julkaistu Pelastustiedossa 3 / 2017.
Paloesimies Sam Back on nähnyt maailman pahimpien katastrofien seuraukset Thaimaan tsunamista Haitin maanjäristykseen. Hän työskentelee neljän avustusjärjestön alaisuudessa. Suurin apu maailmalla olisi suomalainen paloasema, hän sanoo.
Teksti: Kaisu Puranen
Kuvat: Teemu Heikkilä
Kun palomies-sairaankuljettaja Sam Back vuonna 2005 luki Pelastustiedosta artikkelin siitä, voisiko suomalainen pelastustoimi viedä osaamistaan kehitysyhteistyönä maailman kriisialueille, hän ei oikein saanut kiinni ajatuksesta.
Tarvittiin 12 vuotta ja 13 kansainvälisen avustustyön tehtävää, ennen kuin asia kirkastui Backille. Hän on päivätöissä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella, mutta lisäksi työskennellyt avustustehtävissä ympäri maailmaa: niin tsunamin runtelemassa Sri Lankassa kuin maanjäristyksen jälkeen Turkissa, Pakistanissa ja Haitissa, vain muutamina esimerkkeinä.
Kehitysyhteistyön ajatus selvisi Backille tarkalleen ottaen Chilen pääkaupungin Santiagon lähiössä viime helmikuussa. Chilessä hän koordinoi EU:n materiaaliapua laajoille metsäpaloalueille.
”Santiagossa on tietenkin pelastustoimi. On vakinaisia paloasemia kuten Suomessa, mutta sitten on vapaaehtoisia paloasemia”, Back aloittaa.
Chile on vanha siirtomaa, jonne on muuttanut ihmisiä ympäri maailman. Ja siirtolaiset ovat tietenkin tuoneet mukanaan paitsi oman kulttuurinsa, myös oman palokuntansa. Santiagostakin löytyy muun muassa noin 20 Pompe Francéa, Pompa Italia ja jopa Bomba Suecia, ruotsalaisten paloasema. Asema perustettiin paikalle vuonna 1973 ruotsalaisen suurlähettilään avustuksella.
”Bomba Suecia toimii yhteistyössä Gotlannin pelastuslaitoksen kanssa. Siellä lukee Brand Station, ja siellä on Gotlannin pelastustoimen vanhaa kalustoa”, Back kertoo.
Kysymys on ruohonjuuritason yhteistyöstä, jolla päästään vaikuttamaan tehokkaasti ja täsmällisesti.
Palokunta on slummin pyhä paikka
Ruotsalaispalokunta on keskellä slummia. Poliisilla ei ole asiaa alueelle. Paloasema sen sijaan on yhteisön keskus, ja sen annetaan olla rauhassa.
”Jengijohtajat ynnä muut eivät koske palokuntaan, koska kaikki tietävät, että palokunta auttaa kaikkia tasapuolisesti. Se on pyhä paikka. Siellä on nuorisotoimintaa, joka on vetänyt porukkaa pois jengi- ja narkkarimeiningistä vuosikymmenten ajan. Ja siellä ollaan helvetin ylpeitä siitä, että ollaan eka ruotsalainen paloasema koko maassa.”
Back kysyy, miksei Santiagossa tai muualla Chilessä voisi toimia myös Bomba Finlandia. Palokuntalaiset voisi kouluttaa kehitysyhteistyöllä.
”Ruohonjuuritason homma olisi sairaankuljetuksen ja pelastustoimen juurruttaminen yhteiskuntiin, jotta niistä tulisi turvallisempia. Jos ei ole palokuntaa, on turvatonta.”
”Heitämme miljardeja oikeusvaltioon, ihan hukkaan, kun voitaisiin aloittaa pienistä jutuista ympäri maailmaa.”
Back muistuttaa, että ensihoitohenkilöstö ja palomiehet ovat samanlaisia ympäri maailman.
”Se on aivan sama onko palomies Etelä-Sudanissa vai Espoossa. Jos palaa, sammutetaan, jos joku on kipeä, hoidetaan. Tämä on se juttu, yhteisön tukipilari. Poliisi on korruptoitunut, palomies ei.”
Hän muistuttaa, että kehitysmaissa poliisiin ei luoteta, mutta palomieheen luotetaan, koska palomiehellä ei ole agendaa. Backin mielestä asia on sama kuin Pohjois-Karjalan kyläturvallisuusprojektissa: paikallisten turvallisuudentunteen lisääminen.
Kenttäsairaala pelastaa tuhansia
Se mitä avustusorganisaatiot ja -järjestöt tekevät kriisialueilla, voidaan tiivistää seuraavasti: olemassa olevilla resursseilla yritetään saada aikaan mahdollisimman paljon. Tätä mentaliteettia Sam Back toteuttaa neljän eri organisaation alaisuudessa.
Useimmiten Back työskentelee Suomen Punaisen Ristin lipun alla, mutta myös Kriisinhallintakeskus CMC:n ja Suomen kansainvälisen pelastusmuodostelman Finn Rescue Teamin riveissä.
Backin mielestä kentälle tarvitaan nykyisin etupäässä terveydenhuoltoalan ammattilaisia, kenttäklinikoita ja -sairaaloita.
”Jos pelastajat isolla porukalla voivat pelastaa yhden, kaksi tai kymmenen henkilöä, se on hyvä, mutta kenttäsairaala pelastaa satoja tai tuhansia.”
Backin mukaan toimintatavassa on tapahtumassa selvä muutos. Kriisialueille ei enää välttämättä lähetetä pelastusmuodostelmia siinä määrin kuin aikaisemmin.
”Ihmiset pelastuvat tai heidän krooniset tautinsa hoituvat ainoastaan terveydenhoitohenkilökunnan avulla.”
Pelastushenkilökuntaa kuitenkin tarvitaan edelleen esimerkiksi logistiikan ja asumisen hoitamiseen. Jotta sairaanhoitajat, kätilöt ja lääkärit pystyvät toimimaan, tarvitaan logistinen organisaatio.
”Joku antaa heillekin majoituksen, veden ja sähkön. Kaikkeen siihen tarvitaan teknisesti osaavia ihmisiä, jotka pystyvät rakentamaan leirejä, puhdistamaan vettä, jakamaan ruokaa, kuljettamaan sitä, huolehtimaan että isot ruoka- ja vaatekollit menevät oikeaan paikkaan lentokoneesta ja niin edelleen.”
”Onko minulla ebola vai ei?”
Backin viimeaikaiset tehtävät ovat olleet logistiikkapainotteisia, mutta hän myöntää olleensa myös vaarassa ja pelänneensä kentällä.
Sierra Leonen ebola-kriisi 2014 oli hänelle henkisesti vaikein tehtävä. Kylään rakennettu kenttäleiri oli eristyksissä koko ajan. Tehtävillä työntekijät saattavat saada kuumeen, ripulin tai oksennustaudin. Aikaisemmin oireisiin suhtauduttiin asiaankuuluvina epämukavuuksina. Nyt nuo kaikki laskettiin ebolan oireiksi.
”Ebola-alueella joku näistä vie saman tien eristyksiin. Sitten alkaa odottelu, onko minulla se vai ei.”
Paikan päällä turvallisuus oli muuten kunnossa, mutta raastavaa olikin epätietoisuus.
Turkissa rauniopelastustehtävällä Back on tunkeutunut epästabiiliin rakennelmaan tietoisena siitä, että rakennus saattaa koska tahansa romahtaa niskaan jälkijäristyksen takia.
Se olikin Backin viimeisin FRT-keikka.
Ammattilaiset tyhjänpanttina
Suomen kansainvälinen rauniopelastusmuodostelma Finn Rescue Team eli FRT toimii CMC:n alaisuudessa maanjäristysalueilla. FRT:n ringissä on tällä hetkellä parisataa palomiestä ympäri Suomen.
Backin mielestä Finn Rescuen osaamista voitaisiin hyödyntää enemmän myös kotimaassa. Suurimman osan ajasta koulutuksen saaneet ammattilaiset ovat stand by -tilassa. Viimeisin tehtävä olisi ollut Nepalin maanjäristys huhtikuussa 2015, mutta ryhmä käännytettiin takaisin lentokentällä, koska laskeutumislupaa maahan ei tullut.
”Itse rauniopelastusmuodostelma toimii hyvin, mutta ongelma on se, että se ei ole pitkään aikaan lähtenyt yhtään minnekään.”
Back mainitsee, että maailma on täynnä järjestöjä, joissa kärsitään miehistöpulasta. Hän kysyy, miksi koulutettuja palomiehiä ei voisi käyttää niiden palveluksessa. CMC:lläkin on tarjolla paljon kansainvälisiä tehtäviä, mutta poliisille. Ne ovat harvemmin pelastustoimen keikkoja.
Sillä, että osaa toimia vaikeissa oloissa, ei ole juuri käyttöä Suomessa.
”Suomi on niin tylsä paikka, onneksi. Ilmasto ja maaperä ovat vakaita. Jos haluaa oppia mitä tarkoittaa katastrofi, täytyy mennä ulkomaille.”
Maakuntauudistuksen myötä turvallisuustoiminnan koordinointi lankeaa pelastustoimelle, ja siihen Finn Rescuen tietotaitoa voitaisiin sovittaa.
”Fakta on, että jos nyt tapahtuisi rakennesortuma tai jokin suuri onnettomuus, jonka pelastustoimet tulevat kestämään vuorokausia, niin ensimmäisenä ottaisin Finn Rescuen jätkät paikalle.”
Hyvyys ja pahuus koko ajan läsnä
Kaikki kansainväliseen pelastustoimintaan koulutetut eivät olekaan palanneet kotimaihinsa odottamaan lisätehtäviä, vaan jääneet tehtävälleen.
Back tietää, että toimintaan hakeutuvat maailmanparantajat.
”He eivät ole maailmanparantajia huonossa merkityksessä. Kun on nuori, totta kai haluaa tehdä jotakin konkreettista asioiden hyväksi.”
Back muistuttaa, että hommasta on gloria kaukana. Alku voi olla mielenkiintoinen ja jännittävä, mutta auttamistyö on lopulta raskasta ja konkreettista. Ihmisluonnon hyvyys ja pahuus ovat läsnä koko ajan.
”Jos haluaa tehdä sankaritekoja, voi toki joskus tehdä niitäkin, mutta esimerkiksi kenttäklinikalla homma on jokapäiväistä puurtamista, potilaiden vastaanottoa, leirin ylläpitoa ja niin edelleen.”
Backin mielestä työ on joka puolella suunnilleen samanlaista: avustushenkilökunta menee paikkaan, jossa on tarjolla kuumuutta, kosteutta, tauteja, epämiellyttäviä hyönteisiä ja kovaa työtä.
”Jos luulee saavansa kauniin kruunun lopussa, ei kannata odottaa. Sitä ei tule. Hyvä mieli saattaa tulla.”
”Isi, älä lähde”
Jotkut lähtevät tehtäville koska ovat idealisteja, toiset saadakseen rahaa. Kolmannet eivät osaa enää mitään muutakaan. He ovat niitä, jotka jämähtävät maailmalle.
”He ovat ikäisiäni henkilöitä, jotka ovat tehneet avustustyötä 20-30 vuotta. Heidän ammattitaitoaan ei tarvita omassa kotimaassaan. Se on avustustyön toinen puoli. Kettuuntuneita ihmisiä jotka joutuvat partioimaan YK:n lipun alla.”
Back hakeutui aikoinaan kansainväliseen pelastustoimintaan, koska häntä kiinnosti poikkeusoloissa työskentely. Nyttemmin lähdöistä on kuitenkin kadonnut suurin ilo. Syy löytyy kotoa.
”Kun kuusivuotias tyttäreni sanoo, että isi, älä lähde, olen pari kertaa jäänyt kotiin. Nyt joudun ottamaan vastuuta muistakin kuin itsestäni.”
Toisaalta Back ei malttaisi pysyä poissakaan toiminnasta. Kun maailmalla tapahtuu katastrofi, hän ei osaa olla läsnä arjessa kotonaan, vaan seuraa tapahtumia kaikista mahdollisista välineistä.
Joskus hän lähtee matkaan kuitenkin.
NOPEAT
Kuka olet ja mistä tulet?
Sam Back, Nykarleby, Österbotten.
Nykyään vantaalainen.
Perheesi?
Vaimo (Fasse) tytär (Hiutale).
Ikäsi?
50.
Harrastuksesi?
Musa, enduro, autojen ropaaminen, liikunta,
lukeminen, taivaanrannan maalailu.
Mikä sytyttää?
Tavoitteellisuus, vastuullisuus ja suora puhe.
Mikä sammuttaa?
Munien venyttely, sekä henkisesti että fyysisesti.
Onnistumisen kokemus avustustehtävältä?
Päivä etelä-afrikkalaisessa helikopterimiehistössä. Kashmir, 2005. Tehtävänä kuljettaa maanjäristyksen uhreja vuoriston tilapäiskentiltä laaksoon hoitoa saamaan. Hyvin intensiivinen ja hiuksia nostattava työrupeama! Ja kuitenkin niin rauhallinen, turvallinen, keskittynyt ja luottavainen ilmapiiri, jossa kaikki teimme ihan täysillä töitä yhteisen asian eteen. Samanlainen onnistuminen on vielä saavutettavissa. Se on tavoitteeni.
Täsmennys 30.1.2019:
FRT ei toimi enää CMC:n alaisuudessa. 1.1.2019 alkaen kansainvälisen pelastustoiminnan asiantuntijoiden koulutus, rekrytointi ja lähettäminen operaatioihin siirtyivät Kriisinhallintakeskukselta Pelastusopistolle.
