Tietopankki on hyvä työkalu tilanne- ja johtokeskuksiin, johtoautoihin ja pelastusyksiköihin, sekä sopimuspalokuntien ryhmänjohtajille, jos pelastusviranomainen ei tule kohteeseen.
Pelastustoimessa käytettävä kansallinen tietojärjestelmä on aika ajoin ollut esillä. Joko nyt sellainen saadaan johtamisen työkaluksi?
Jos esiselvitys pelastustoimen yhteisestä tietopankista johtaa lopulliseen tuotteeseen, saa pelastustoiminnan johtaja yksikön johtajasta aina ministeriön päivystäjään työkalukseen tietokannan, jossa on kaikki pelastustoiminnan johtamiseen tarvittava tieto yhteen koottuna.
Palomestari Sami Hiltunen aloitti tietopankin kehittämisen kymmenisen vuotta sitten Jokilaaksojen pelastuslaitoksella. Kehitystyötä jatkettiin Hiltusen siirryttyä Kanta-Hämeeseen ja siihen kehitettiin sovellus. Hiltusen ollessa Kejo-hankkeen testaajana, tietopankki tuli puheeksi ja siellä häntä kannustettiin viemään tuotetta eteenpäin. Tietopankin edelleen kehittämiseksi haettiin sisäministeriön rahoitusta, josta kehotettiin tekemään esiselvitys kansallisen tietopankin sisällöstä.
Ei pakolla, vaan innolla
Rahoituksen varmistuttua projektipäälliköksi nimettiin Samuli ”Hemmo” Taira, joka työskentelee Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella palomies-ensihoitajana ja on myös hallintotieteen tohtorikoulutettava. Asiantuntijana toimii Hiltunen, joka viettää vapaa-aikaansa tietojohtamisen ja älykkäiden palveluiden yamk-opinnoissa.
Tietojärjestelmien hyödyntämisessä on vielä paljon tekemistä, ja Taira haluaisikin tehdä esiselvityksessä olevasta tuotteesta niin hyvän, että ihmiset haluavat käyttää sitä. Ei pakolla, vaan innolla.
”Tarkoituksena on, että pelastustoiminnan johtaja saa tarvittavan tiedon helposti työnsä tueksi. Kaikki tieto löytyy yhdestä paikasta, esimerkiksi vedenkuljetuksesta sopimuspalokuntien sopimuksiin.”
Helppokäyttöinen ja helposti ylläpidettävä
Myös tilannekeskuksia voisi palvella parempi tiedonhallinnanratkaisu, ja aluehallintovirastot saattaisivat ilahtua, kun vaadittavat suunnitelmat olisivat koottuna kaikki samaan osoitteeseen.
”Tärkeää on, että tästä tulee helppokäyttöinen ja helposti ylläpidettävä”, Taira sanoo.
Esiselvityksessä ollaan yhteydessä kaikkiin pelastuslaitoksiin ja selvitetään tiedon tarvetta: mikä tiedosta on kansallista, mikä pelastuslaitoskohtaista. Esiselvitys valmistuu joulukuun alkuun mennessä, ja sen jälkeen mietitään jatkomahdollisuuksia.
Taira pitää tietokantaa hyödyllisenä myös, kun pelastuslaitoksilla aletaan päivittää ohjeita tai sopimuksia. Tietopankissa voisi olla valmiita ohjepohjia tai päivittäjä voisi tarkistaa, miten samankaltainen ohje on muilla laitoksilla toteutettu ja ottaa mallia sieltä.
”Järjestelmän tietoja pitää toki päivittää, jolloin käytössä on aina ajantasaiset tiedot. Kysymys ei ole uudesta tiedosta, vaan olemassa olevan tiedon järjestämisestä yhteen tietokantaan.”
Taira sanoo pelastuslaitosten olevan kiinnostuneita hankkeesta ja sitoutuminen olisikin tärkeää jatkoa ajatellen. Epäilyksiä ovat herättäneet kustannukset ja uuden järjestelmän vaatimat resurssit. Myös riski siitä arveluttaa, ettei järjestelmä palvele kokonaisuutta ja tulee päällekkäisyyksiä.
”Välttämätöntä on myös, että tällainen järjestelmä on yhteneväinen muiden järjestelmien, kuten esimerkiksi Kejon tai vaikkapa Tokeva-ohjeiden kanssa.”
Tietoa kootusti
Taira ottaa esille myös ajankohtaisen metsäpalotilanteen esimerkkinä siitä, miten tietojärjestelmää voidaan siinäkin hyödyntää.
”Meillä pitää olla kootusti tiedossa laitoksen omat resurssit ja myös erityisresurssit. Selkeä kanava siihen, miten ja keneltä niitä voidaan tarvittaessa pyytää. Tätä varten myös tiedon hakemisen pitää sujua vaivattomasti.”
”Yhteiseen tietokantaa pitää saada mukaan kaikki se merkityksellinen tieto, mikä on pelastustoiminnan johtamisen kannalta olennaista.”
Hiltunen painottaa, että tietopankki on hyvä työkalu tilanne- ja johtokeskuksiin, johtoautoihin ja pelastusyksiköihin. Myös sopimuspalokuntien ryhmänjohtajille, jos pelastusviranomainen ei tule kohteeseen. Silloin ei tarvitse tilannekeskusta kuormittaa tietopyynnöillä, kun tiedot löytää helposti itsekin.
Teksti: Esa Aalto
Kuva: Kimmo Kaisto
