Palomies Mikko Eronen harjoittelee veneen kuljettamista Janne Karttusen ohjauksessa.
Etelä-Savossa on paljon vettä. Kesäisin vesillä sattuu ja tapahtuu.
”Ruuhkahuipun aikaan saamme keskimäärin pari tehtävää vesialueille per päivä”, palomestari Ville Tuovinen ravistaa hihastaan arvion. Koulutukseen on panostettu, aloite tuli henkilöstöltä.
Vesialueille sijoittuvat tehtävät ovat Etelä-Savossa yleisiä. Viime vuonna (2022) alueen vilkkaimmalla, Savonlinnan paloaseman veneellä hoidettiin 54 tehtävää. Yhteensä Savonlinnan alueella lähdettiin veneellä keikalle 119 kertaa ja koko Etelä-Savossa 193 kertaa. Vuosi oli totuttua hiljaisempi, sillä aiempina vuosina Etelä-Savossa on ollut noin 250 tehtävää vuodessa.
Tuovinen arvioi, että venetehtävien ruuhkahuippu asettuu kesä-heinäkuulle, muutoin avovesikausi alkaa huhti-toukokuun vaihteessa ja kesää marraskuuhun asti.
Suurin varustamo
Palopäällikkö Antti Peltonen muotoilee Etelä-Savon pelastuslaitoksen olevan alusmääriltään Sisä-Suomen suurin varustamo. Se on listannut käyttöönsä 49 erilaista venettä, joista 15 operoi Savonlinnan alueella. Paloaseman kalustoon kuuluu kolme venettä, joista suurin on 17-metrinen F-luokan vene (408), keskimmäinen 10-metrinen D-luokan vene (4082) ja pienin 4-metrinen RIB-vene, joka voidaan ottaa mukaan paloasemalta. Siksi pelastajista ja sopimuspalokuntalaisista mahdollisimman moni pyritään ajamaan sisään venetoimintaan.
”Kaikkien Savonlinnan alueen sopimuspalokuntien lisäksi Järvipelastajat operoivat omalla veneellään”, Peltonen kertoo.
Tehtäviä vesillä
Mikään tietty tehtävätyyppi ei erottaudu isosti muiden tehtävien joukosta. Tehtävät koostuvat vesipelastustehtävistä, veneillä sattuneista onnettomuuksista, saarissa tapahtuvista tehtävistä, muiden viranomaisten tukemisesta sekä potilaskuljetuksista, Tuovinen luettelee.
Savonlinnan paloaseman veneillä autetaan useimmiten muita viranomaisia, kun ensihoitajat, ympäristöviranomaiset, poliisi tai sosiaalityöntekijät pitää saada vesille. Toiseksi yleisin on muu tarkistustehtävä, joissa tyypillistä on se, kun ohikulkija on tehnyt öljyhavainnon.
Tuovisen mukaan nämä tehtävät päättyvät hyvin usein siten, että havaintoa ei löydetä.
”Ehkä havainto on ollut niin pieni, että se on jo hävinnyt itsestään. Nämä tehtävät päättyvät pelastustoimen osalta ilman toimenpiteitä”, Tuovinen arvioi.
Kolmanneksi useimmin veneellä autetaan ihmistä, joka on syystä tai toisesta joutunut veden varaan.
Toivottiin koulutusta
Tehtäviä on sen verran paljon, että alueen pelastushenkilöstö alkoi toivoa venetoiminnasta lisää koulutusta. Venetoiminnan perusteita kouluttavaa kurssia ryhdyttiin suunnittelemaan vuonna 2018. Kahden vuoden kuluttua kurssille koulutettiin kouluttajat. Kahden viimeisen vuoden ajan venetoimintaa on koulutettu kahden kurssin tahdilla. Yhdellä kurssilla kouluttautuu neljä neljän hengen venekuntaa.
Varmuutta ja luottamusta
Kurssin käyneet ovat kertoneet venetoimintaan saamastaan toimintavarmuudesta.
”He kertovat luottavansa omaan tekemiseensä enemmän ja yhteistyökumppaneiltakin on tullut kiitosta ammattimaisesta venetoiminnasta. Mutta on liian aikaista sanoa, että venetoiminnassa sattuneet läheltä piti-tilanteet tai vahingot olisivat vähentyneet”, Tuovinen sanoo.
Paljon töitä jäljellä
Koulutusta on annettu kaiken mittaisen kokemuksen omaaville palomiehille sekä sopimuspalokuntalaisille. Yhteensä henkilöstöä on 500 – 600, joten kursseja täytyy pitää monta kymmentä, ennen kuin kaikki on saatu koulutettua. Tähän asti kursseja on pidetty kahden kurssin vuositahdilla, jolloin se sopii pelastuslaitoksen koulutuskalenteriin mukavasti, Tuovinen arvioi.
”Meillä on hyvät ja motivoituneet kouluttajat, mikä mahdollistaa aktiivisen kouluttamisen.” Tuovinen kiittelee myös pelastuslaitoksen ketterää kehittämistyötä, jossa johdolta tulee tukea ja rahoitus onnistuu.
”Tätä ennen koulutus on haettu talon ulkopuolelta. Näen tärkeänä, että kun laitamme ihmisiä vesille, niin annamme itse siihen myös eväät. Tämä on jatkossa pohja venetoiminnan miehistötaidoille.”
Koulutusta myös muualle
”Olemme esitelleet kurssiamme ja antaneet siihen kouluttajakoulutusta myös muille Itä-Suomen pelastuslaitoksille. Se on Saimaan alueen ympäristövahinkojen torjunnan yhteistyöverkoston käytännön tason yhteistyötä. Hankevisiointia on myös Pelastusopiston kanssa, mutta käytäntöön se ei vielä ole edennyt”, Tuovinen kertoo.
Hänen mukaansa koulutuksen seuraava askel voisi olla jonkinlainen jatkokurssi, jossa opiskellaan aluksen päällikön toimintaa, pimeätoimintaa ja kunnossapitoa.
Teksti ja kuvat Marko Partanen
