Pirkanmaalla on tehty ennaltaehkäisevää turvallisuustyötä vanhusten kotona asumisessa. Tampereen pelastuslaitoksen projektityöntekijä Markku Suominen neuvoo Ritva ja Timo Virtasta kodin paloturvallisuudessa.
Suomessa on tällä hetkellä satatuhatta itsenäisesti asuvaa, huonokuntoista vanhusta, joiden kotien paloturvallisuudessa on vakavia puutteita.
Timo ja Ritva Virtanen ovat asuneet omakotitalossaan Tampereen Korkinmäessä vuodesta 1967. Kaupungin kotihoito käy avioparin luona kerran päivässä, muun ajan he pärjäävät kahdestaan.
”Meillä asiat ovat kuta kuinkin niin hyvin kuin voi olla. Meillä ei ole muistisairauksia, ja kuntoni on välttävä, vaikka olenkin kokenut kolhuja”, Timo Virtanen, 82, kertoo.
Virtanen on vaimonsa omaishoitaja. Ritva Virtanen, 80, liikkuu suurimman osan ajasta pyörätuolin avulla, sillä hänellä on reuma, jota hän on sairastanut lähes 25 vuotta. Lisäksi häntä vaivaavat kihti, astma ja sydänongelmat.
”Paloturvallisuuden kannalta tärkeintä on, että me olemme tajuissamme”, Timo Virtanen sanoo.
Virtasten kodin paloturvallisuus on vielä hyvissä kantimissa, toisin kuin monilla muilla.
Heitä huonokuntoisempia vanhuksia asuu itsennäisesti Suomessa tällä hetkellä sata tuhatta.
Kuinka ikäihmiset selviävät, jos heidän kodissaan syttyy tulipalo?
Kysymyksen parissa on työskennellyt vuosia Pirkanmaan pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Seppo Männikkö.
Vain sammutuslaitteisto turvaa
Samaan aikaan kun hoitolaitosten paloturvallisuus on kohentunut, yhteiskunnassa on alettu tukea ajatusta, että vanhusten pitäisi pärjätä omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.
Männikön mukaan tämä luo uuden ongelman: yksityiskotien paloturvallisuus ei vastaa toimintakyvyltään merkittävästi alentuneiden henkilöiden tarvetta.
Konkreettisia asioita iäkkäiden paloturvallisuuden parantamiseksi on tehty jo, ja erityisesti Pirkanmaalla on vireillä useita aiheeseen liittyviä hankkeita.
Tällainen hanke on ollut esimerkiksi Caverion-sammutusjärjestelmä, joka palkittiin syyskuussa Palosuojelurahaston innovaatiopalkinnolla.
Männikkö sanoo, että kaikkein huonokuntoisimpia vanhuksia voi auttaa oikeastaan vain sammutusjärjestelmä.
Caverion-laitteiston suhteen moni käytännön asia on toistaiseksi auki: kuka laitteiston ja sen asennuksen maksaa, sekä milloin ja minkä tahon päätöksellä järjestelmä saadaan yksityisiin asuntoihin. Männikön mukaan laitteisto maksaa 5000 – 7000 euroa per asunto.
Hän painottaa, että vanhusten asuminen kotonaan niin, että koteihin asennetaan paloturvallisuutta lisääviä laitteita, tulee joka tapauksessa halvemmaksi kuin laitoshoito.
Pelastuslaitoksen vastuulla on tällä hetkellä myös Pirkanmaan turvallisuusklusterissa käynnissä oleva laajempi kokonaishanke nimeltä Iäkkäiden henkilöiden asumisen paloturvallisuuden parantaminen ja palokuolemien vähentäminen.
Hankkeen alla on käynnissä monenlaisia eri projekteja, mutta merkittävin niistä on kansainvälisen RAI-arviointijärjestelmän soveltaminen siten, että sillä voitaisiin arvioida ikäihmisen toimintakykyä tulipalotilanteessa ja sen jälkeen hankkia koteihin tarvittavia turvajärjestelmiä.
Nyt pelastuslaitos kehittää yhdessä kotihoidon kanssa omiin tarpeisiinsa soveltuvaa, RAI-arviointiin liittyvää menetelmää, joka kuvaa henkilön toimintakykyä tulipalotilanteessa. Arviointiin on kehitteillä matemaattinen kaava, joka kertoo, kuinka paloturvallinen henkilön koti on.
300 kotia kartoitettu
Uuteen arviointijärjestelmään liittyy se, että Tampereen pelastuslaitoksen projektityöntekijä Markku Suominen kiertää Tampereen kotihoidon asiakkaiden kodeissa arvioimassa paloturvallisuutta ja asukkaiden kykyä selviytyä tulipalosta. Työ alkoi noin vuosi sitten, ja tähän mennessä Suominen on käynyt noin 300 kodissa. Hän arvioi esimerkiksi henkilön asumisolosuhteita, elintapoja, toimintakykyä ja asunnon turvallisuutta.
Suominen pyrkii korjaamaan turvallisuuteen liittyviä ongelmia jo käyntiensä aikana ja ohjeistamaan talojen asukkaita. Hän tarkistaa esimerkiksi palovaroittimet, valaisimet ja sähkölaitteet.
”Iäkkäät ihmiset ovat usein sellaisia, että he tietävät kaiken, mutta tapoja on vaikea muuttaa. Jos on ikänsä tupakoinut, ei sitä lopeta, vaikka käskisin. On kättä päälle sovittu, että tästä lähtien et tupakoi sängyssä vaan keittiön pöydän vieressä. Sekin on askel eteenpäin”, Suominen kertoo.
Pääsääntöisesti kodit ovat siistejä.
”Räikeimmät tapaukset tietysti jäävät mieleen. Yksikin muistisairas lämmitti asuntoa silitysraudalla”, hän kertoo.
Suomisen tuntuma on, että noin neljäsosalla kotonaan asuvista vanhuksista on hyvät mahdollisuudet selvitä tulipalosta ulos hengissä. Neljäsosa ei todennäköisesti pääse ulos, ja loput selviävät, jos heillä on onnea.
Tamperelaisten Virtasten omakotitalossa on kolme palovaroitinta ja kaksi sammutuspeitettä. Jos tulipalo syttyisi, ulko-oven lisäksi myös terassinoven kautta voisi poistua.
Pariskunta ei juurikaan laita itse ruokaa, joten kokkaamisesta ei koidu palovaaraa. Useimmiten he syövät tyttärensä tekemiä, esivalmistettuja aterioita.
Suurimman turvan pariskunnalle tuo tiivis naapuriyhteisö. Kaikki naapurustossa yhtä lapsiperhettä lukuun ottamatta ovat eläkeläisiä. Naapurukset tuntevat toisensa hyvin ja auttavat toisiaan niin paljon kuin pystyvät.
Teksti: Kaisu Puranen, kuvat: Janne Ruotsalainen
