Auli Airilan väitöskirjan kansikuvan on piirtänyt Saimi Airila.
Miksi työn imu on merkityksellistä? Millä keinoilla edistää palomiesten työn imua? Etsin väitöstutkimuksessani vastauksia mm. näihin kysymyksiin. Aiemmin palomiehiä koskeva tutkimus on keskittynyt työn riskitekijöihin ja erilaisiin terveysongelmiin. Voimavaralähtöinen näkökulma on ollut selvästi vähäisempää. Tutkimuksessani selvitin erityisesti palomiesten työn voimavarojen ja yksilöllisten tekijöiden yhteyttä hyvinvointiin. Tutkimus osoitti, että voimavaratekijät ovat yhteydessä työn imuun. Työn imulla puolestaan oli merkittävä yhteys työkykyyn. Motivoituneet ja energiset palomiehet olivat työkykyisempiä kuin ne työntekijät, jotka kokivat vähemmän työn imua. Palomiesten työn imun edistämiseen kannattaakin panostaa sen myönteisten vaikutusten vuoksi.
Mitä työn imu on ja miksi se on merkityksellistä?
Työn imulla tarkoitetaan myönteistä tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilaa, jota kuvaavat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Tarmokkuus viittaa kokemukseen energisyydestä, haluun panostaa työhön sekä sinnikkyyteen vastoinkäymisiä kohdatessa. Omistautuminen liittyy merkityksellisyyden, innokkuuden, ylpeyden ja työn haasteellisuuden kokemuksiin. Uppoutuminen taas kuvaa syvää keskittyneisyyden tilaa, jolloin aika kuluu nopeasti ja työstä irrottautuminen voi tuntua hankalalta. (Schaufeli ym., 2002.) Tutkimusten mukaan liki 90 % suomalaisista kokee näitä tunteita vähintään kerran viikossa (Hakanen & Seppälä, 2013).
Työn imulla on useita myönteisiä vaikutuksia työntekijöille ja työpaikoille. Työn imu on yhteydessä esimerkiksi työhön sitoutumiseen (De Lange ym., 2008) ja halukkuuteen työssä jatkamiseen (Hakanen & Perhoniemi, 2008). Työn imu vaikuttaa positiivisesti myös työntekijöiden aloitteellisuuteen, innovatiivisuuteen sekä työstä suoriutumiseen (Hakanen ym., 2008a). Työn imu saattaa olla yhteydessä myös terveyteen ja hyvinvointiin. Väitöstutkimuksessani halusinkin selvittää, onko työn imu yhteydessä työkykyyn. Selvitin, mikä on työn imun yhteys työkykyyn sen jälkeen, kun ikään, elintapoihin sekä työn vaatimuksiin ja voimavaroihin liittyvät tekijät on huomioitu. Tutkin myös työn voimavarojen (kuten esimiehen toiminta, työntekijöiden väliset suhteet, tehtäväresurssit) ja itsetunnon yhteyttä työn imuun sekä toisaalta työn imun ja työkyvyn välistä suhdetta.
Kokevatko palomiehet työn imua?
Työn imua on tarkasteltu useissa ammattiryhmissä, mutta palomiesten työn imua ei ole aiemmin juuri tutkittu. Työterveyslaitoksen ”Eri-ikäisten palomiesten terveys ja toimintakyky ”-tutkimushankkeen vuoden 2009 kyselylomakkeeseen lisättiin 9-osioinen työn imun mittari (Hakanen, 2009), mikä mahdollisti palomiesten työn imun selvittämisen. Tutkimusaineistooni kuuluivat ne 403 palomiestä, jotka osallistuivat 13-vuotisessa seurantatutkimuksessa (ks. esim. Punakallio ym. 2011) sekä vuosien 1999 että 2009 kyselyyn, ja työskentelivät edelleen vuonna 2009 operatiivisissa palo- ja pelastustehtävissä.
Palomiehet ilmoittivat kokevansa työn imua keskimäärin noin kerran viikossa (ka = 3.7; vaihteluväli 0-6: ei koskaan-päivittäin), mikä on hieman harvemmin kuin suomalaisilla miehillä keskimäärin (Hakanen, 2009). Työn imun ulottuvuuksista palomiehet kokivat eniten omistautumista (ka = 4.0) ja tarmokkuutta (ka = 3.9), kun taas uppoutumisen kokemuksia heillä oli harvemmin (ka = 3.3). Merkille pantavaa oli palomiesten työn imun kokemusten suuri hajonta: verrattain moni palomies koki usein työn imua, kun taas merkittävä osa koki hyvin harvoin. Toisin sanoen palo- ja pelastushenkilöstön työhön liittyvää innostusta ja tarmokkuutta voitaisiin vielä merkittävästi vahvistaa.
Työn voimavarat ja yksilön voimavarat keskeisiä työn imun lähteitä
Tutkimus osoitti, että työhön liittyvät voimavarat, kuten esimieheltä saatava tuki, työntekijöiden väliset hyvät suhteet ja vaikutusmahdollisuudet työhön, olivat yhteydessä työn imuun. Lisäksi työn imu oli yhteydessä työkykyyn (ks. Airila ym. 2012). Toisin sanoen motivoitunut ja energinen palomies, jolla on useita voimavaroja sisältävä työ sekä alhaiset työn henkiset ja fyysiset vaatimukset, voi paremmin ja on terveempi kuin palomies, joka on vähemmän sitoutunut työhönsä ja jolla on epäsuotuisammat olosuhteet työn vaatimusten ja voimavarojen suhteen. Samalla tavoin hyvä itsetunto edisti työn imun kokemusta ja edelleen hyvää työkykyä. Tutkimus viittaakin siihen, että työkyky ja työn imu voivat vahvistaa toisiaan ja siten synnyttää myönteisen kierteen.
Työpaikoilla on monia keinoja edistää työn imua
Esimerkiksi toimiva esimiestyö, työntekijöiden väliset hyvät suhteet ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ovat työpaikkojen käytössä olevia keinoja työn imun – ja laajemmin työhyvinvoinnin – edistämiseen. Toisaalta tutkimus osoitti, että myös yksilöllisillä tekijöillä on merkitystä työhyvinvoinnin kannalta (ks. Airila ym. 2013). Taulukossa 1 on kuvattu työpaikan eri toimijoiden mahdollisuuksia vaikuttaa työntekijöiden työn imuun ja laajemmin työhyvinvointiin.
Tutkimuksen merkittävä havainto oli se, että työhön liittyvät voimavarat voivat vaikuttaa työntekijöiden hyvinvointiin hyvin pitkälläkin ajalla. Siksi työn, työyhteisön ja työympäristön kehittämiseen tulee jatkuvasti panostaa. Toivonkin, että tutkimukseni antaa palo- ja pelastusalalla lisäpontta panostaa työntekijöidensä hyvinvoinnin edistämiseen – panostamisen hyödyt kun näkyvät vielä pitkänkin ajan kuluttua.
***
Auli Airilan sosiaalipsykologian alan väitöskirjatutkimus Work characteristics, personal resources, and employee well-being: A longitudinal study among Finnish firefighters” on saatavissa sähköisessä muodossa osoitteesta: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153495
Painetun version voi tilata maksutta Työterveyslaitoksen kirjakaupasta (kirjakauppa@ttl.fi).
Yhteystiedot: auli.airila@ttl.fi
Esimerkkejä eri toimijoiden keinoista edistää työn imua työpaikalla (muokaten Airila 2015; Hakanen ym. 2009).
Teksti: Auli Airila Piirros: Saimi Airila
Lähteet
Airila, A., Hakanen, J. J., Schaufeli, W. B., Luukkonen, R., Punakallio, A. & Lusa, S. (2013). Are job and personal resources associated with work ability 10 years later? The mediating role of work engagement. Work & Stress, 28, 87-105.
Airila, A., Hakanen, J., Punakallio, A., Lusa, S. & Luukkonen, R. (2012). Is work engagement related to work ability beyond working conditions and lifestyle factors? International Archives of Occupational and Environmental Health, 85, 915-925.
Cooper, C. L. (1998). (toim.) Theories of organizational stress. Oxford: Oxford University Press.
De Lange, A. H., De Witte, H. & Notelaers, G. (2008). Should I stay or should I go? Examining longitudinal relations among job resources and work engagement for stayers versus movers. Work & Stress, 22, 201–223.
Hakanen, J. (2009). Työn imun arviointimenetelmä. Helsinki: Työterveyslaitos.
Hakanen, J., Ahola, K., Härmä, M., Kukkonen, R. & Sallinen, M. (2009). Voiman lähteet. Helsinki: Työterveyslaitos.
Hakanen, J. & Perhoniemi, R. (2008). Muutokset työssä, työn imu ja jatkamisaikeet työelämässä – kolmen vuoden seurantatutkimus suomalaisilla hammaslääkäreillä. Työelämän tutkimus, 6, 30–43.
Hakanen, J., Perhoniemi, R. & Toppinen-Tanner, S. (2008a). Positive gain spirals at work: From job resources to work engagement, personal initiative and work-unit innovativeness. Journal of Vocational Behavior, 73, 78–91.
Hakanen, J. & Seppälä, P. (2013). Työn imu, psykologisten perustarpeitten tyydyttyminen työssä ja työn yksilöllinen muokkaus. Teoksessa T. Kauppinen ym. (toim.) (2013). Työ ja terveys Suomessa 2012. Seurantietoja työoloista ja työhyvinvoinnista. (s. 118–122). Helsinki: Työterveyslaitos.
Punakallio, A. & Lusa, S. (toim.) (2011). Eri-ikäisten palomiesten terveys ja toimintakyky: 13 vuoden seurantatutkimus. Loppuraportti. Helsinki: Työterveyslaitos.
Schaufeli, W., Salanova, M., González-Romá, V. & Bakker, A. B. (2002). The measurement of engagement and burnout: A two sample confirmatory factor analytic approach. The Journal of Happiness Studies, 3, 71–92.
Seligman, M. E. P. & Csikszentmihalyi, M. (2000). Positive psychology: An introduction. American Psychologist, 55, 5–14.
