Einin nautti suosiostaan RunniRockissa. Pitkä ura on vaatinut kykyä tehdä ja sietää muutosta.
Eini on 47-vuotiaalla laulajaurallaan nähnyt viihdealan aaltoliikkeet. Pariin otteeseen ura on täytynyt rakentaa uudelleen. Se on vaatinut työtä, tahtoa eikä kyyneleiltäkään ole vältytty. Rakkaus esiintymiseen ja diskomusiikkiin on kuitenkin voittanut.
Eini korvasi veljensä Sailons-bändin solistina, kun tämän lauluääni katosi äänenmurrokseen. Lapissa keikkaillut Sailons pääsi radioon esiintymään, jolloin Eini huomasi tilausuutensa tulleen. Hän äänitti kappaleet C-kasetille ja lähetti tuottaja Toivo Kärjelle, joka näki nuoren naisen potentiaalin.
Koelaulujen jälkeen Einille alettiin tehdä omia kappaleita.
”Sain alusta asti olla oma itseni mutta äänialuettani ei tarkistettu. Sain laulettavaksi valmiiksi tehtyjä taustoja, jotka olivat äänialueelleni hieman liian korkeita.”
Eini ajatteli, että näin tämän kuuluu mennä ja siihen pitää mukautua. Tietoa muusta ei ollut.
Yes Sir, Alkaa Polttaa
Eini lauloi aluksi iskelmiä, mutta hänen suonissaan on aina virrannut diskoveri.
”Olen aina hengittänyt diskon kautta. Löysin sen nuorena flikkana ruotsalaisilta radiokanavilta.”
Ne kuuluivat hyvin Tornionjoen yli Pelloon, jossa Eini asui. Syksyllä 1977 Einin veli kuuli Ruotsissa Baccaran Yes Sir, I Can Boogie -hitin. Hän lähetti sen Einille, joka vei samantien sen levy-yhtiöön kuultavaksi. Hän ehdotti, että saisi tehdä sen suomeksi. Niin lopulta kävikin mutta alkuperäisen biisin piti ensin nousta Suomen listakärkeen. Kun Yes Sir, Alkaa Polttaa tuli Einille laulettavaksi, se sopi hänen äänialalleen ja hän osasi biisin valmiiksi ulkoa.
”Olin laulanut sitä Baccaran mukana niin paljon.”
Myös Einin versiosta tuli hitti. Hän laskeekin uransa alkaneen juuri Yes Sir, Alkaa Polttaa -biisistä. Siitä on nyt 47 vuotta. Varhaisemmat ajat hän laskee opettelun piikkiin.
”Yes Sir on urani tärkein biisi. Kun jengi huomaa, että se tulee, niin kaikki on innoissaan. Siinä on nostalgiaa. Laulan sen tänään RunniRockin lavalla kuin ensimmäistä kertaa.”
Henkisesti rankkaa
1980-luvun lopulla diskomusiikin suosio alkoi hiipua eikä Eini saanut musiikilleen vastakaikua. Hän mietti, että lopettaisiko vai jatkaisiko laulajanuraansa.
”Menin kirjastoon ja etsin sieltä kaikki mahdolliset humppanuotit. Disko pantiin kokonaan pois, Yes Siriä myöten.”
Uusi aluevaltaus oli tuskallinen, sillä entinen diskokuningatar ei ollut vakavasti otettava humppa-artisti eikä musiikkilaji ollut sitä ominta.
”Muistan kun teimme perinteistä iskelmälevyä. Istuin studion lattialla ja itkin.”
Laulujen sävy oli surullista ja melankolista, kun tyylilaji oli siihen asti ollut iloista ja postitiivista.
Eini ei antanut periksi.
”Se oli rankkaa aikaa henkisesti. Olin kuitenkin nöyrä ja opettelin kaikki viimeisen päälle.”
Eini uusi jatkuvasti ohjelmistoaan ja bändikaveritkin kyselivät jo, että taasko pitää treenata. Se oli keino selviytyä ja pitää pää kassa. Siinä myös oppi.
”Jouduin ottamaan laulullisesti pitkiä askelia, ne kantavat nyt.”
Humppakeikoilla 90-luvun lopulla yleisö alkoi pyytää Einiltä vanhoja diskokappaleita. Hän oli jo unohtanut ne, mutta päätti kokeilla biisejä uudelleen. Se kannatti. Yleisö sekosi, kun Yes Sir alkoi soida humppasetin päätteeksi.
Kesä ja yö
Myös Kesä Ja Yö -hitti on omanlaisensa legenda. Kappale julkaistiin aluksi vain singlen B-puolena mutta Yle otti sen soittoon. Spede Pasanen kuuli kappaleen autolla ajaessa ja ajatteli, että se on kuin Uunon elämästä. Hän soitti Ylelle ja selvitti, kuka kappaleen esittäjä on. Pian Eini sai puhelun. Spede halusi Kesä Ja Yö -biisin tulossa olevaan Uuno Armeijan leivissä -elokuvaan, ja käsikirjoitti siihen kohtauksen, jossa Eini laulaa kappaleen.
Biisistä on tullut varusmiesten suosikki ja tj-kappale, ja Eini on käynyt esittämässä sitä varusmiesten kotiinlähtöjuhlissa. Kesä Ja Yö soi myös Kuopion stadionilla aina kun KuPS:n futisjoukkue voittaa. Kun KuPS voitti Suomen mestaruuden, Eini esiintyi voitonjuhlissa.
Takaisin diskobileisiin
Vuonna 2002 tehty Live!-levy avasi Einille ovet takaisin bilepaikkoihin.
”Oli iso riski kokeilla, sillä olin humppalavoilla täystyöllistetty. Olisin voinut menettää varman työn.”
Vaikka diskoa haluttiin taas, Einiä oli bilepaikoilla vastassa varauksellinen yleisö – mitähän se humppamuusikko meinaa?
”Tein kymmenen vuotta töitä, että minut otettiin vakavasti bilelavoilla.”
Juuri nyt vauhti tuntuu vain kiihtyvän.
”Minulla on käynyt mäihä. Olen saanut mukaani huipputuottajan, Jonas Olssonin. Juttelemme, mistä haluan laulaa ja hän tekee biisit. Minulle tärkeää on koko elämä ja sen koko kirjo, kuten rakkaus ja rakkaudettomuus.”
Räväkkä rooli
Eini tykkää työstään. Hän sanoo olevansa työnarkomaani ja kehittävänsä esiintymistään jatkuvasti. Leipiintymistä hän ei ole koskaan tunnistanut itsessään, mutta normaalia väsymistä toki on.
”Olen miettinyt, että sitten kun minun on aika luopua näistä töistä, niin osaanko?”
Einille ikä on vain numero, tänä vuonna 63.
”Vanheneminen tuo rauhallisuutta ja viisautta, oma suhtautuminen elämään muuttuu ja pinnallisuus häviää. Vanhenen pehmeästi.”
Rooli keikalla on silti räväkkä. Siitä tulee pääsääntöisesti hyvää palautetta.
”Nuoret kiittelevät ja sanovat, että hekin haluaisivat minun iässäni olla kaltaiseni. Vanhemmat sanovat, että olen heille esimerkki.”
Negatiivista palautetta tulee harvoin.
Räväkkyyden vastapaino on ihmisten suhtautuminen näkemäänsä. Vaikka Eini osaa katsoa itseään humoristisestikin, hän haluaa, että hänet otetaan vakavasti.
”On sama, miltä näyttää. Tärkeintä on se, mitä päästät suustasi.”
Nopeat
Mitä tulee mieleen sanasta?
Festari – ”Yleisö, ihana vapautunut tunnelma.”
Kahvi – ”Erittäin tärkeä ja sen pitää olla hyvää.”
Ambulanssi – ”Surullinen kiire.”
Uuno – ”Armeijan leivissä.”
Sailons – ”Ensimmäinen bändi.”
Basso – ”Tärkeä soitin, bändin muna. Basson kuuleminen merkitsee minulle laulajana paljon.”
Teksti ja kuvat Marko Partanen