Pelastusalalla on vielä tehtävää suhtautumisessa seksuaalisiin vähemmistöihin.
Juhlapuheet yhdenvertaisuudesta eivät yllä kentälle. Pelastajina työskentelevä miespari on unelma-ammatissaan, muttei voi kertoa työkavereille parisuhteestaan.
”Se oli niin kova juttu, etteivät homot olisi siinä pärjänneet.”
”Se ensihoidon potilas oli aika homonoloinen kaveri.”
”Taidatkin itse olla homo, kun menee noin herkälle.”
Nämä ovat esimerkkejä kommenteista eräillä paloasemilla Suomessa. Yhdenvertaisuutta ja pelastusalan arvoja korostetaan juhlapuheissa, mutta käytännössä se ei useinkaan näy.
”Kielenkäyttö on aika raakaa. Homotellaan surutta. Homo on ikään kuin yleisnimitys heikoille, hentomielisille”, pelastajana työskentelevä mies kertoo sähköpostitse. Kommentit hän on kuullut työkavereiltaan.
Mies elää parisuhteessa toisen palomiehen kanssa. Tässä jutussa he esiintyvät anonyyminä omasta toivomuksestaan. Parisuhteen paljastuminen voisi johtaa vaikeuksiin työssä. Miehet asuvat yhdessä. Työkaverit luulevat, että he ovat kämppiksiä.
”Emme käytä sormuksia, vaikka sellaiset tulikin hankittua. Ehkä jonakin päivänä.”
Alalla on paljon tehtävää
Molemmat ovat toiveammatissaan, mutta joskus alalla työskentely on vaikeaa. He pyrkivät tekemään työnsä mahdollisimman hyvin, eikä työstä olekaan tullut valittamista keneltäkään. Siksi heistä tuntuu ikävältä, että koko työyhteisön suhtautuminen heihin muuttuisi, jos yhteisö tietäisi heidän homoudestaan.
”Paljon on tehtävää alalla. Joskus yritän tuoda esille, että maailmaan mahtuu kaikenlaista ja kysyä, onko homous toiselta jotenkin pois. En yleensä saa mitään vastausta. Pelastusala on tässäkin suhteessa stereotypioiden vanki”, toinen kertoo.
Miesten mukaan yhdenvertaisuuden puute näkyy työpaikalla eniten juuri kielenkäytössä. He ovat kohdanneet yllättävän paljon myös naisten vähättelyä, vaikka julkisuudessa alalla onkin toinen ääni kellossa.
”Nuoremmat kaverit ovat fiksumpia tässä suhteessa, mutta kyllä porukan paine on kova.”
”Ei meidän laitoksella”
Miehet ovat pohtineet paljon, voisivatko he paljastaa suhteensa työpaikalla. Toinen heistä kenties voisikin, toiselle tilanne olisi todennäköisesti kestämätön. Hän saattaisi joutua kiusatuksi. He eivät voi olla töissä samalla pelastuslaitoksella, vaikka haluaisivatkin.
Jos he tulisivat kaapista, osa työkavereista luultavasti järkyttyisi ja olisi vihainen, kun asiasta ei kerrottu aikaisemmin. Osalle se olisi todennäköisesti samantekevää, ja muutama voisi jopa peukuttaa rohkeudesta. Miehet kuitenkin arvelevat, että enemmistö työpaikalla ei hyväksyisi heitä.
”Kyllä suurin osa työyhteisöstä on kuin tamitammiset: ei meidän laitoksella”, he viittaavat Juhani Tammiseen, jonka mielestä jääkiekkoilijoissa ei ole homoja.
”Milloin se emäntä löytyy?”
”Tätä kaapista tuloa on funtsittu myös läheisten kanssa. Molempien vanhemmat ovat kannustaneet asian paljastamiseen. Heille asia ei ollut aikoinaan ihan helppo, mutta nyt läheisten tuki on vankkumaton”, he kertovat.
Olennaisen elämänalueen salaaminen työpaikalla on raskasta varsinkin tilanteissa, joissa ’homoasiat’ nousevat keskusteluun. Toisaalta kaikki heterotkaan eivät jaa yksityiselämäänsä. Molemmilla on harrastuksia, joista voi puhua sosiaalisissa tilanteissa, ja se on toistaiseksi riittänyt. Joskus heitä on kiusoiteltu siitä, milloin se emäntä oikein löytyy.
”Joskus kieltämättä huvittaa ja hymyilyttää sisäänpäin, kun kuuntelee kavereiden tarinoita. Toisen meistä tiedetään ”seukkaavan”, mutta mitä ilmeisimmin oletuksena on, että naisen kanssa. Ei kukaan nimittäin koskaan ole kysynyt, että kenen kanssa.”
Kaikki uusi on myrkkyä
Ainakin toinen miehistä aikoo pysyä alalla kutsumuksen takia. Hän harkitsee päällystöopintoja.
”Unelmaduuni, ihmisten auttaminen, tee työtä, jolla tarkoitus”, hän perustelee.
Myös yhteisöllisyys pitää alalla, tavallaan. Sekin herättää ristiriitaisia tunteita, sillä miten yhteisöllisyydelle kävisi, jos miesten suuntautuminen tulisi ilmi?
Toinen heistä suunnittelee jatko-opintoja kokonaan toiselle alalle.
”Suurin syy on oma kiinnostus, mutta kyllä laitoksen ahdas ajattelumaailma ahdistaa. Ahdasta on myös suhteessa uudistuksiin, kaikki uusi on myrkkyä.”
Puhuminen voisi auttaa
Miesten mielestä pelastusalalla ollaan homofobisempia kuin yhteiskunnassa yleensä.
”Ehkä tätä katsoo oman tilanteen kautta, mutta on tämä niin miehinen ala, että homofobia korostuu jotenkin enemmän kuin muilla aloilla.”
He uskovat, että puhuminen auttaisi pelastusalaa aitoon yhdenvertaisuuteen. He tiedostavat, että voisivat itsekin ottaa aktiivisemman roolin, mutta toisaalta eivät koe, että aika tai he itse olisivat valmiita siihen.
He kiittävät Pelastusopiston rehtori Mervi Parviaista kannustuksesta.
”Vastaavanlaista ymmärrystä toivoisi muiltakin. Oli jotenkin vapauttavaa, kun aikoinaan kävimme hänen kanssaan keskustelemassa, upea suhtautuminen. Siihen on varmaan vaikuttanut se, että hänellä on kokemusta ja näkemystä muualtakin kuin pelastusalalta.”
Yhdenvertaisuutta käsitellään Palopäällystöpäivillä 4. huhtikuuta.
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Teemu Heikkilä
