”Johtajan ei tarvitse olla äksyilijä. Jämäkkyys ei tarkoita sitä. Se tarkoittaa, että olet luotettava ja pystyt kuuntelemaan työntekijöitä", Tiia Turunen sanoo.
Palomestari Tiia Turunen ei alun perin edes tähdännyt esimiestehtäviin. Ne tulivat siinä ohessa. Se saattaa kuulostaa erikoiselta, sillä nyt 27-vuotias Turunen on toiminut päällystössä siitä asti kun valmistui. Hän teki yksikönjohtajan töitä työharjoittelussa jo 20-vuotiaana palopäällystöopiskelijana.
”Tarkoitus ei ollut esimiestehtävä itsessään, vaan se duuni. Olen pystynyt vaikuttamaan asioihin, nähnyt omaa kädenjälkeä”, hän sanoo.
Urallaan hän on toiminut asema- ja palomestarina pitkin Pohjois-Karjalaa muun muassa Nurmeksessa ja Enossa. Vastuullisin toimenkuva oli Vaara-Karjalan alueesta ja sen neljästä paloasemasta vastaaminen Ilomantsin asemapaikalta käsin.
Vuoden 2016 lopulta hän on työskennellyt Joensuun paloasemalla, jossa vastaa työvuorosuunnittelusta, rekrytoinnista ja operatiivisesta toiminnasta. Tällä hetkellä hän luotsaa palopäällikön kanssa Outokumpu–Polvijärvi–Liperi-aluetta.
Hissukkaan ei synny luottamusta
Vielä Pelastusopiston aikoina hän oli hieman arka, koska kuului nuorimpiin opiskelijoihin, ja kaikki muut tuntuivat niin kokeneilta. Nyttemmin arkuus on karissut tehokkaasti pois.
”Nyt tulee sanottua asiat suoraan. Tämä työ on koulinut. Vaikeitakin hetkiä on ollut, ja olen harkinnut, pystynkö alaan ollenkaan, mutta eiköhän niitä kaikilla ole.”
Suoraan Turunen kertoo myös näkemyksensä siitä, millainen pelastusalan esimiehen pitäisi olla.
”Päätöksentekokykyä pitää olla. Täällä tarvitaan jämäkkyyttä. Se on vain yksinkertainen fakta. Ei voi olla lapanen, oikeasti. Luottamusta ei synny niin helposti sellaiseen, joka on vähän hissukka. Tämä on minun näkemykseni asiasta, ja on pitänyt itsekin kasvaa reippaammaksi”, hän painottaa.
”Pitää vain tehdä se päätös, etsiä se tilanteeseen sopiva vaihtoehto ja mennä sillä. Jos se ei toimi, pitää olla kykyä tunnustaa se, ja vaihtaa taktiikkaa. Se vaatii kaikilta osallistumista.”
Ei norsunluutorneja
Turunen arvelee, että johtaminen käsitetään yleisesti käskyjen jakamisena norsunluutornista, vaikka se on kaikkea muuta: kommunikointia, luovimista ja pelisilmää, ymmärrystä siitä, miten kullekin miehistön jäsenelle kannattaa puhua. Ja alaistenkin pitää pystyä puhumaan johtajalleen.
”Johtajan ei tarvitse olla luotaantyöntävä äksyilijä. Jämäkkyys ei tarkoita sitä. Se tarkoittaa, että olet luotettava ja pystyt kuuntelemaan työntekijöitä. Monet johtajat pelkäävät oman arvoasemansa puolesta. Itsetunnon pitää olla kohdillaan, niin ei tarvitse vetää yli.”
Lue Tiia Turusen koko haastattelu Pelastustiedosta 8, joka ilmestyi 6. marraskuuta!
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Harri Mäenpää
