Neljän huoneiston rivitalo paloi maan tasalle Raahessa syyskuussa.
Raahen Pattijoen rivitalopalo syyskuun puolivälissä oli Jokilaaksojen pelastuslaitoksen palomestarin Marko Taluksen uran rankin. Palossa menehtyivät kuusi- ja kymmenenvuotiaat lapset.
”Ei sitä kannata kieltää. Jos kaksi lasta menehtyy, niin onhan se rankkaa”, Talus sanoo.
Työntekijöiden jaksamisen kannalta olennaista on, mitä paloasemilla tapahtuu tavallista rankempien tehtävien jälkeen.
”Pelastustoiminnan johtajan täytyy hoksata, millainen tilanne on ollut kyseessä. Tiesimme, että tilanteessa on menehtynyt lapsia, joten tilanne vaati ehdottomasti jälkipurun”, Talus kertoo.
Nykyisin kaikki Suomen pelastuslaitokset käyttävät jälkipurkua eli defusingia, mutta kaikilla se ei ole talon sisäistä toimintaa, vaan esimerkiksi julkisen tai työterveyshuollon palvelu.
Helsingin pelastuslaitoksen asemamestari Ilpo Lehtonen toi defusing- ja debriefing -menetelmät pelastusalalle parikymmentä vuotta sitten.
Lehtosen mukaan kynnys järjestää defusing on edelleen alalla liian korkea.
”Koetaan, että tässä ammatissa pitää kestää lähestulkoon kaikki.”
Jälkipurku on ammattilaiselle tärkeää erityisesti siksi, ettei hän traumatisoituisi itse, korostaa Pelastusopiston yliopettaja, kriiseihin ja traumoihin erikoistunut perhe- ja psykoterapeutti Salla Tikkanen.
”Jos kadottaa omat tunteensa, kadottaa yhteyden itseensä, yhteyden toisiin ihmisiin sekä työkavereihin”, Tikkanen sanoo.
Lue koko artikkeli Pelastustiedosta 7, joka ilmestyy 5. lokakuuta.
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Jokilaaksojen pelastuslaitos
