Kuvakaappaus: 118 swissfire.ch 9/2019.
Steiermark (Itävalta). Runsaat kahdeksan kilometriä pitkä Gleinalm-tunneli valmistui 1978 ja sen rinnakkaistunneli syyskuussa 2017, minkä jälkeen vanhempi tunneli suljettiin uudistamista varten. Tunnelista toiseen pääsi hätäpoistumisteiden kautta, joita oli 250 metrin välein.
Lokakuussa 2018 seitsenakselinen ja 84 tonnia painava ajoneuvonosturi ajoi etelän suunnasta uuteen tunneliin kahden saattoauton kanssa. Noin kilometrin jälkeen perässä ajavan saattoauton kuljettaja näki nosturin takana liekkejä. Hän ilmoitti tästä nosturin ja edessä ajavan saattoauton kuljettajille.
He yrittivät turhaan sammuttaa paloa ajoneuvojen ja tunnelin sammuttimilla. Liekit ympäröivät pian ajoneuvonosturin koko takaosan. Sen palokuorman muodostivat 500 litraa dieselöljyä, 800 litraa hydrauliöljyä sekä massiiviset renkaat.
Kuljettajat tiedostivat vaaran ja varoittivat molempiin suuntiin ajavia autoilijoita, jotka poistuivat hätäpoistumistien kautta vanhaan tunneliin.
Sammutinkaapin avaaminen lähetti hälytyksen tunnelin valvontakeskukseen. Palonilmaisin käynnisti tunnelin turvajärjestelmän. Tunnelin päiden puomit sulkeutuivat, tuulettimet alkoivat toimia täydellä teholla ja niin edelleen. Valvontakameroiden kuvat näyttivät valvontakeskuksen henkilökunnalle, että tosi oli kysymyksessä. Tunnelissa olijoita kehotettiin kovaäänisten ja liikenneradion avulla heti poistumaan vanhan tunnelin puolelle.
Valvontakeskus teki hätäilmoituksen Steiermarkin aluehälytyskeskukseen ja kuvaili paloa valvontakameroiden kuvien perusteella. Pian sen jälkeen lähimpien kameroiden kuvissa näkyi vain mustaa savua. Savuttomalla alueella näkyi pysähtyneitä autoja sekä ihmisiä matkalla kohti hätäpoistumisteitä.
Hätäkeskus hälytti eteläpäähän Grazin alueen ja pohjoispäähän Leobenin alueen palokunnat. Valvontakeskukseen lähetettiin yhteysupseeriksi Peter Eberhardt, joka kertoo: ”Keskuksen molemmilla työntekijällä oli kädet täynnä töitä. Pidin yhteyttä kummankin suunnan johtajiin. Saattoauton kuljettajalta sain puhelimella arvokasta tietoa.”
Leobenin suunnan pelastustoiminnan johtaja Herbert Edlinger kertoi: ”Pohjoispäästä ei tule savua. Ilma virtaa etelään. Voimme aloittaa sammutushyökkäyksen”. Grazin suunnan pelastustoiminnan johtaja Andreas Reiter havaitsi jo muutaman kilometrin päästä sakean savun, joka kohosi vuoren seinämää pitkin.
Neuvoteltuaan tunneliyhtiön edustajan ja poliisin kanssa Reiter lähetti kaksi sammutusyksikköä tunneliin. Pian yksikön esimies havaitsi palavan ajoneuvon. Sitä ennen tunnelissa ei ollut autoja eikä ihmisiä. Sakea musta savu ulottui lattiasta kattoon.
Reiter käski ensimmäisen yksikön jäähdyttää savua 40 millimetrin suihkulla tunnelin syvennyksestä käsin. Toisen yksikön tehtävänä oli varmistaa, ettei hätäpoistumisteille ollut jäänyt ihmisiä. Ketään ei löytynyt. Kun paineilmahengityslaitteiden turvalaitteet hälyttivät korkeasta lämpötilasta, yksiköt vetäytyivät.
Myös Edlinger lähetti kaksi sammutusyksikköä tunneliin. Ne kohtasivat 20 henkilö- ja 10 kuorma-autoa sekä ihmisiä, jotka opastettiin varateiden kautta viereiseen tunneliin. Osa heistä istui yhä autoissaan. Viimeisenä oli ajoneuvonosturin kuljettaja, jolta saatiin arvokasta tietoa.
Tämän jälkeen yksiköt ajoivat seitsemän kilometriä kohti palavaa ajoneuvoa. Tunnelisammutusauton vesitykin jäähdytyksen ansiosta lämpötila laski niin paljon, että palavan ajoneuvon sammutus kahdella keskivaahtoputkella voitiin aloittaa. Heifer lähetti kolme sammutusryhmää vanhan tunnelin ja hätäpoistumistien kautta sammuttamaan ajoneuvoa takaa päin.
Tällä välin osa ihmisistä oli päässyt ulos vanhan tunnelin pohjoispäästä. Palokunnat hakivat loput autoilla. Eteläpäästä poistui 20 henkeä. Poistuneita oli yhteensä 84.
Palon sammumisen ja savunpoiston jälkeen todettiin, että kuumuus oli irrottanut tunnelin katon ja seinien betonivuorausta. Lattialla oli polvenkorkuinen kerros betoninkappaleita. Katon betoniraudoitus oli tullut esiin. Rakenneasiantuntija kielsi menemästä tunnelin vaurioituneeseen osaan. Rakenteiden jäähdyttämistä jatkettiin vesitykeillä.
Teksti: Andreas Reiter
118 swissfire.ch 9/2019
Käännös: Risto Lautkaski
