Helsingissä uusitaan öljyntorjuntakalustoa. Tässä esitellään kalustoa yhdeksän vuotta sitten.
Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen kolmella paloasemalla on merellistä toimintaa. Pelastuslaitoksen alusten käyttö on ohjeistettu meritoimintaohjeessa. Siinä kerrotaan muuan muassa organisaation vastuuhenkilöt, paloveneiden käyttöön, huoltoon sekä miehitykseen ja miehistön pätevyysvaatimuksiin liittyvät asiat.
”Pelastusalan koulutukseen ei sisälly vesillä liikkumiseen kuuluvaa opetusta. Rannikkoalueiden pelastuslaitoksissa työskentelee kuitenkin henkilöstöä, jotka tarvitsevat koulutusta. Merenkulkualan oppilaitoksessa annetun perusopetuksen lisäksi alushenkilöstö saa pätevyyskirjan käytännön harjoittelussa ja sen perusteella pääsee aluksen miehistöön”, henkilöstön kehittämispäällikkö Marko Seppä kertoo.
Täydennyskoulutusta annetaan vuosittain kaikille Helsingin pelastuslaitoksen 80 henkilölle, jotka ovat pätevyyskirjallisina mukana operatiivisessa merenkulussa. Määrä on suuri laitoksen 450 hengen kokonaisvahvuudesta.
”Vahvuus halutaan pitää suurena. Sillä varaudutaan esimerkiksi pitkäkestoiseen öljyntorjuntatehtävään. Merenkulun lepoaikasääntöjen takia henkilöstöä pitää olla riittävästi, jotta voidaan taata työturvallisuus ja pitää myös koko aluskalusto käytettävissä.”
Öljyntorjunta suurin varautumiskohde
Helsingin pelastuslaitoksen laivaisäntänä toimii pelastuskomentaja, mutta hänen edustajanaan meritoiminnasta vastaavana päällystöviranhaltijana on apulaispalopäällikkö Ville Estlander.
Helsingissä operoidaan tällä hetkellä seitsemän aluksen kalustolla. Ne ovat kaikki öljyntorjunta-aluksia.
”Öljyntorjunta on merellisistä varautumistehtävistä suurin ja öljysuojarahasto tukee toimintaa”, Estlander kertoo.
Vuoden alussa voimaan tulleella lainmuutoksella merellisen öljyntorjunnan vastuu siirtyi sisäministeriölle ja siellä yleisjohtovastuu on rajavartiolaitoksella.
”Muutos ei meidän kannaltamme ollut suuri. Tärkeää on, että jatkossakin olisi käytössä sama asiantuntemus kuin aiemmin mahdollisissa onnettomuustilanteissa tilannekuvan ja muun muassa öljyn leviämisennusteen osalta. Kaikkien tietotaitoa tarvitaan, jos meillä toteutuu pahin mahdollinen uhkakuva.”
Sellainen on öljynkuljetustankkerin haveri Suomenlahdella. Siinä voi pahimmillaan valua mereen 30 000 tonnia öljyä.
”Tällaiseen voidaan varautua ainoastaan niin laajalla yhteistyöllä kuin mahdollista.”
Pelastuslaitoksen vastuualue ulottuu saariston ulkorajaan, jota kutsutaan kotimaan liikennealue kakkoseksi. Sen etäisyys mantereelta on noin kahdeksan kilometriä.
Yhteistyötä tarvitaan
”Jos keli on hyvin huono, meidän kalustollamme öljynkeräys on vaikeaa. Siksi tarvitaan yhteistyötä rajavartiolaitoksen suuremman aluskaluston kanssa.”
”Myös kerätyn öljyn kuljettamiseen tarvitaan valtavasti kalustoa. Tähän kaikkeen pitää pystyä ennakolta varautumaan.”
Tätä varten kootaan myös reserviä. Pelastuslaitos alkaa kouluttaa merivartioasemien väkeä öljyntorjuntatehtäviin. Näin saadaan lisää käsipareja esimerkiksi raskaan öljypuomin selvitykseen sisä- ja ulkosaaristoon mahdollisessa tositilanteessa.
Harjoittelemiseen pitäisi olla enemmän aikaa. Ja nimenomaan oikeassa ympäristössä eli merellä.
”Se koskettaa niin merenkulkua kuin esimerkiksi sukeltamistakin.”
Vesisukellus ei ole merialueilla pelastuslaitoksen lakisääteinen tehtävä, mutta esimerkiksi Helsingissä on päätetty pitää yllä valmiutta. Vahvuudet ovat Estlanderin mukaan riittävällä tasolla.
Öljyntorjuntaharjoituksia pystytään järjestämään öljysuojarahaston tuella. Rahasto maksaa näiden harjoitusten ylimääräiset henkilöstökulut, jolloin harjoitukset voidaan järjestää normaalin työajan ulkopuolella.
Merenkulun opetukseen otetaan käyttöön myös uutta tekniikkaa, jolla sujuvoitetaan harjoittelemista. Erottajan, Mellunkylän ja Herttoniemen meritoimintaan erikoistuneilla paloasemilla merenkulkua voi harjoitella myös merenkulkusimulaattorilla.
Teksti: Esa Aalto
Kuvat: Esa Aalto ja Kimmo Kaisto
