Väestönsuojeluun tarvitaan resursseja.
Suomen ensimmäiset väestönsuojeluun liittyvät lait astuivat voimaan runsas 80 vuotta sitten, 15. marraskuuta 1939, pari viikko ennen talvisodan puhkeamista. Lain pääkohdat hyväksyttiin eduskunnassa yksimielisesti, ilman äänestystä, suuren valiokunnan esityksen mukaisesti.
”Väestönsuojelu on epäromanttinen, ikävä välttämättömyys. Mutta se ei ole sen vuoksi yhtään vähemmän tärkeää kuin mikä muu puolustustoiminnan haara tahansa”, painotti lain käsittelyssä sisäasianministeri Urho Kekkonen (1900-1986).
Suomessa ilmapiiri oli ollut koko syksyn ajan 1939 kriittinen ja jännittynyt. Kremlin kutsu 5. lokakuuta neuvottelemaan Neuvostoliiton aluevaatimuksista järkytti suomalaisia.
Hiekka tiimalasissa valui kohti talvisotaa. Suomen kohtaloksi oli sinetöity elokuussa 1939 Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa joutua Neuvostoliiton etupiiriin.
Lokakuussa käynnistyi YH eli ylimääräiset kertausharjoitukset, käytännössä reservit kutsuttiin asepalvelukseen.
Väestönsuojelun tilanne oli huono
Tilanne väestönsuojelussa oli sodan uhatessa laista huolimatta huono. Väestönsuojia oli vähän, suojaa oli tarjolla murto-osalle väestöstä. Talojen kellareita tuettiin kiireellä ja asutuskeskuksiin rakennettiin tilapäisiä suojarakenteita. Puolet teollisuuslaitoksissa oli marraskuussa 1939 vailla väestönsuojaa.
Väestönsuojelua johti uuden lain mukaan sisäasiainministeriö, lääninhallitukset alueita ja myös kunnille asetettiin väestönsuojelun velvoitteita. Kustannuksia jakoivat valtio, kunnat ja yksityiset. Lain käytännön toteutus, väestönsuojiin liittyvien materiaalien valmistus ja valtiovallan toimenpiteet jäivät talvisodan jalkoihin. Kustannussyistä maanpuolustukseen liittyneitä hankintoja oli viivytelty tai siirretty.
Puolustusministeri Juho Niukkanen (1888-1954) oli todennut 1931, ettei siviiliväestön suojeluun tulisi käyttää yhteiskunnan varoja.
Väestönsuojelun vapaaehtoiset toimijat olivat sodan syttyessä kuitenkin toimintavalmiina.
Kansalaisjärjestöt vapaaehtoistyönä puolustusvoimien kanssa olivat rakentaneet väestönsuojeluorganisaatiota 1927 perustetun Suomen Kaasupuolustusyhdistyksen johdolla. Nimi muuttui kaksi vuotta myöhemmin Suomen Kaasusuojelujärjestöksi.
Ensimmäiset väestönsuojat oli rakennettu suojaksi taistelukaasuilta. Kaasun käyttö taisteluissa oli kielletty 1920-luvulla kansainvälisin sopimuksin, mutta kaasuhyökkäyksiä rintamalinjojen taakse pidettiin edelleen mahdollisena.
Ensimmäinen valmistui Jyväskylään 1932
Suojeluskunnissa käynnistyi 1932 maanpuolustuskursseja, joissa väestönsuojelukoulutuksesta vastasi Suomen Kaasusuojelujärjestö.
Suomen ensimmäinen väestönsuoja valmistui 1929 Jyväskylään, Alvar Aallon suunnittelemaan suojeluskuntataloon eli Suojaan, mutta se oli enemmän kaasutiivis huone. Helsingin ensimmäinen kaasusuoja oli 1933 eläkelaitos Elovaaran talossa, Kaisaniemenkatu 13.
Väestönsuojelulakia oli valmisteltu pitkään ja se olisi hyväksytty todennäköisesti ilman talvisotaakin. Valtioneuvosto määräsi keväällä 1936 ministeriöt hankkimaan valtion virastoihin ja laitoksiin väestönsuojeluvälineitä. Helmikuussa 1937 perustetun Valtion Väestönsuojelukeskuksen (VVK) mietinnön pohjalta sisäasianministeriöön perustettiin väestönsuojelupäällikön virka ja myöhemmin päällikölle esikunta.
Ensimmäisenä väestönsuojelupäällikkönä aloitti syyskuussa 1938 jääkärikenraali Aarne Sihvo (1889-1963). Sihvo oli saanut mainetta 1932 Mäntsälän kapinan kukistamisessa.
Jyväskylän Vasikkavuoreen 1938 valmistunut Valtion tykkitehdas (VTT) louhittiin syvälle kallion sisään.
Kalliosuojien rakentamistekniikassa Suomesta nousi edellä kulkija, vain Sveitsi rakensi kalliosuojia ennen Suomea.
Väestönsuojilla on kansan tuki
Suomesta on 80 vuodessa kehittynyt väestönsuojelun johtavia maita maailmassa. Väestönsuojia on yli 52 000 kappaletta, joissa suojapaikka tarjoutuu 4,2 miljoonalle asukkaalle. Väestönsuojien rahallinen arvo kohoaa 4,3 miljardiin euroon.
Rakentamisen yhteydessä syntyy luontevasti tilaa väestönsuojaan. Asuinrakennuksissa väestönsuojia käytetään harrastuksiin, huoneistokomeroina ja varastoina. Maan alle louhitut parkkiluolastot palvelevat samalla nerokkaasti väestönsuojelun tarpeita. Uusin parkkiluolan ja väestönsuojan yhdistelmä valmistui Helsingin Kalasatamaan.
Väestönsuojia rakennetaan nykyisin noin 800 vuodessa. Väestönsuojarakentaminen merkitsee 750 henkilötyövuotta, rakentamisesta kertyy valtiolle arvonlisäveroa 8,5 miljoonaa euroa. Väestönsuojiin liittyvästä teknologiasta on tullut merkittävä vientituote, arvoltaan 15-20 miljoonaa euroa vuodessa.
Väestönsuojilla on takana kansan vankka tuki. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) viimeisimmän tutkimukseen mukaan 66 prosenttia kannattaa väestönsuojien rakentamista ja vain joka kymmenes suhtautuu niihin täysin kielteisesti.
Teksti: Pekka Rajajärvi
rakennusneuvos, sisäministeriön toimistoinsinööri 1977-2016
Kuvat: Kaisu Puranen ja Esa Aalto
