”Raskas työ vaatii raskaat huvit” murahti parrakas mies. Lähipubissa oli työkavereiden kanssa vietetty perinteiseen tapaan perjantaita maailman menoa pohdiskellen. Illan aikana oli tullut puitua kaupungin liigajoukkueen edesottamukset, firman uuden työnjohtajan ammattitaito ja paljon muuta. Valomerkkiin asti jatkunut huvittelu ja viikon työt olivat vaatineet veronsa ja mies tunsi olonsa väsyneeksi. Väsymystäkin voimakkaammin vaivasi kuitenkin nälkä. Juomapuolesta oli huolehdittu liiankin kanssa, mutta kun lopulta oli lähdetty etsimään purtavaa, todettiin että turhan moni lajitoveri oli samoissa ajatuksissa. ”Jonottaessahan olisi mennyt ikä ja terveys”, ajatteli mies, ja kaivoi jääkaapistaan kattilaan kuusi perunaa ja yhden makkaran. ”Vielä hanasta vettä herkkujen päälle ja eikun pöperöt liedelle kiehumaan… paljon nopeammin tämä on vatsassa kuin Denarin pizza.”
Ja pianhan se ruoka valmistuu. Noin 20 minuutin kuluttua perunat olisivat pureskeluvalmiita ja makkarakin irvistää komeasti molemmista päistään. Mies kuitenkin jo kuorsaa parta täristen sohvalla. Vesi jatkaa kiehumistaan, kunnes viimeinenkin pisara katoaa höyrynä ilmaan. Keitinperunat muuttuvat paistetuiksi ja tirisevä rasvainen makkara alkaa savuttamaan kattilan pohjalla. Unessaan mies jo hitsaa jäänmurtajan lohkoja yhteen kauniiden naisten ympäröimänä, kuten jokaisena perjantaiyönä pubi-illan jälkeen.
Jotenkin näin voisi alkaa tarina palokuolemasta. Tapahtumat saattavat tietysti edetä monella eri tavalla, mutta tyypillisen palokuoleman keskeiset elementit ovat kasassa: Seniori-ikään varttunut mieshenkilö, jonka toimintakyky on heikentynyt, nukkuu humalaansa pois yksin asuinrakennuksessaan. En ala tähän kopioimaan tilastoista mitään lukuja, mutta uskokaa, kun palomiehen kokemukseen perustuen vakuutan, että riskikertoimet ovat kuvatussa tapauksessa korkealla.
Palokuolemaan tarvitaan uhrin lisäksi tarvitaan myös palo – mitä rajumpi, sitä varmemmin se tappaa. Pienikin braasu tosin riittää, sillä ihmiselle vaarallisinta ovat palamisessa muodostuvat savukaasut kuten häkä. Syttymislähteitäkään ei tarvitse kaukaa etsiä – riittää kun vilkaisemme ympärillemme. Mahdollisuuksia löytyy jokaisesta kodista; sähkölaitteet, kynttilät, tupakointi, tulisijat… Ja polttoaineeksihan käy vaikka puu, paperi, perunat tai mikä tahansa ruoka. Kaikki palaa, kun riittävästi lämmitetään. Käytännössä siellä missä on lämpöä, happea ja palavaa materiaalia, on myös syttymisen riski. Asuntojen ja laitteiden valmistamiseen liittyvillä määräyksillä sekä asukkaiden varovaisuudella ja huolellisuudella voidaan paloriskiä pienentää, mutta ei kokonaan poistaa. Suomessa syttyy vuosittain 6 000 – 7 000 rakennuspaloa ja me kaikki tiedämme että mukana on palanut myös varovaisten ihmisten koteja.
Huoneistopalo kehittyy kiihtyvällä nopeudella täyteen tehoonsa keskimäärin 5-7 minuutissa. Loppuvaiheessa olosuhteet ovat tappavat, mutta heti syttymisen jälkeisten 2-3 minuutin aikana on vielä aikaa toimia ihmisuhrien ja lisävahinkojen välttämiseksi. Alkuvaiheen palo on yleensä sammutettavissa alkusammutusvälineillä tai muutamalla litralla vettä. Jos sammuttamista ei voida aloittaa, tai se ei onnistu, on tärkeää hidastaa palon leviämistä sulkemalla palavan huoneen ovi. Näiden toimien lisäksi ensimmäisten minuuttien aikana ehditään pelastamaan muut asunnossa olevat henkilöt sekä mahdollisesti tärkein omaisuus. Hätänumeroonkin on muistettava ilmoittaa tilanteesta heti kun se on mahdollista. Kun pelastuslaitos tulee paikalle, on palo yleensä jo pitkällä. Me palomiehet tuodaan palavasta rakennuksesta ulos usein vakavasti loukkaantuneita tai jo menehtyneitä ihmisiä. Tulipalosta selvinneet ovat poistuneet rakennuksesta itse. Vastuu pelastumisesta on siis asukkaalla itsellään. Pelastumisen kannalta oleellista on se, että tulipalo havaitaan ajoissa ja että tilasta osataan ja pystytään poistumaan ripeästi.
Katso video: Muutamassa minuutissa voit pelastaa kaiken, tai menettää kaiken.
Jotta palot havaittaisiin ajoissa, on laissa määrätty palovaroittimet pakollisiksi asuinrakennuksiin. Pelastuslain mukaan ”Huoneiston haltija on velvollinen huolehtimaan siitä, että asunto varustetaan riittävällä määrällä palovaroittimia…” Asetuksessa puolestaan tarkennetaan, että: ”Asunnon jokaisen kerroksen tai tason alkavaa 60 m2 kohden on oltava vähintään yksi palovaroitin.” Se on siis minimi. Suositeltavaa olisi asentaa varoitin joka huoneeseen. Toimiva palovaroitin havaitsee ja ilmoittaa palosta heti, kun näkyvää savua alkaa kerääntyä kattoon – yleensä noin minuutin kuluessa syttymisestä. Näin asukkaalle jää vielä hetki aikaa poistua palavasta rakennuksesta. Valitettavan usein varoittimet on kuitenkin koettu esim. ruoanlaittoa tai tupakointia häiritseviksi keksinnöiksi minkä vuoksi niistä on paristot kytketty pois. Onneksi nykyään rakennettavissa asunnoissa varoittimet on kytkettävä verkkovirtaan. Toimimaton palovaroitin ei auta ketään, joten muista tarkistaa laitteen toimintakunto joka kuukauden 1.päivänä!
Aloitin tämän blogitekstin kirjoittamalla parrakkaan miehen perjantai-illasta. Tarinassa oli hyvät ainekset palokuolemaan, mutta jätin tarkoituksella viimeisen kappaleen kirjoittamatta. Ratkaisevaan rooliin jää palovaroitin. Jos se on mukana tarinassa ja hoitaa tehtävänsä, niin uskon, että parrakas mies kyllä huonolla polvella ja hieman humalassakin pystyy konttaamaan sohvalta turvaan. Jos varoitinta ei ole, tai se ei toimi, on loppu todennäköisesti surullisempi… Miten tarina olisi päättynyt sinun kohdallasi?
Turvallista vuotta 2015 kaikille!
Toivottelee Mikko Puolitaival (Twitter: @puolipolvi)
Ps. Viime vuonna alustavien laskelmien mukaan 87 elämäntarinaa päättyi palokuolemaan, eikä tilasto ole pysynyt tyhjänä tänäkään vuonna. Vuoden 2014 lukema on suurin viiteen vuoteen. Palomiehenä lueskelisin mieluummin pelastettujen tilastoa, mutta ymmärrän kyllä, että lienee oleellisempaa kerätä tietoa kuolemista. Ei pelkästään vuosittaisia lukemia, vaan ennemminkin taustatietoa siitä, millaiset tekijät ovat johtaneet onnettomuuteen ja kuolemaan. Tämän tiedon avulla voimme kohdentaa palonehkäisytoimia oikeisiin kohderyhmiin.
Tällä hetkellä yhtenä suurena uhkana on jatkuvasti kasvava kotona asuvien vanhusten ja huonokuntoisten ihmisten joukko. Valistuksen ja neuvonnan lisäksi erilaiset tekniset ratkaisut, kuten automaattiset sammutuslaitteistot ja lieden virransyötön automaattikatkaisu palovaroittimen soidessa, olisivat erinomaisia keinoja vanhusten ja muidenkin ihmisten turvallisuuden lisäämiseksi. Tekniikka kuitenkin maksaa, joten tällaisten turvalaitteiden yleistymistä joudumme odottamaan siihen saakka, kunnes paloturvallisuusmääräykset edellyttävät niiden hankkimista. Terveiset vaan lainsäätäjille… hoitakaahan homma kuntoon!