Nuohous on yksi vanhimpia onnettomuuksien ehkäisykeinoja, mutta silti se vaan jaksaa aina puhuttaa – milloin nuohous on liian kallista tai milloin vastapestyssä karvalankamatossa on nokinen neljäkutosen saappaan jälki. Onneksi sentään kiitostakin satelee nuohoojien toiminnasta. Ja pitää muistaa, että ilman nuohousta palokunta saisi kirjata nykyistä useammin vuositilastoonsa noki- tai rakennuspaloja.
Viimeaikoina nuohouksen ympärillä on kuitenkin enemmän keskusteltu siitä, kuka nuohousta voi suorittaa. Ainahan meillä on ollut niitä, jotka honkkarin nuohoussetillä ovat valmiita itse pitämään hormit puhtaina ja paloturvallisina, mutta nyt kyse on vähän laajemmasta kokonaisuudesta.
Pelastuslain mukaan pelastustoimen alue päättää nuohouksen järjestämisestä. Meillä Satakunnassa on päädytty perinteiseen piirinuohousjärjestelmään, jossa jokaisessa piirissä on vastuullinen nuohooja tarjoamassa palveluita asiakkaille (oman piirisi nuohoojan löydät muuten täältä). Muina vaihtoehtoina olisi pelastuslaitoksen itse tuottama nuohouspalvelu tai vapaalle kilpailulle annettu nuohous. Omaa päätöstä olemme perustelleet sillä, että piirinuohous tarjoaa saman ja saman hintaisen palvelun, asutpa sitten kaupungin keskustassa tai vähän syrjemmällä. Vapaassa kilpailussa vaarana mielestämme on se, ettei haja-asutusalueelle löydy palveluntuottajia kuin vähän kallimmalla hinnalla. Nykyjärjestelmä on myös valvovan viranomaisen näkökulmasta varsin toimiva, kunhan piirinuohooja on ensin saatu piiriin valittua ja tarpeelliset markkinaoikeuden prosessit on saatu suoritettua 
Lähde: Nuohousalan Keskusliitto
Viime vuosina on kuitenkin asiakkaiden päätä paikoin sekoittanut ns. villit nuohoojat, jotka ovat tarjonneet nuohouspalvelua alueilla, jossa on piirinuohousjärjestelmä. Onpa näistä käyty oikeuttakin, mutta tilanne on varsin ongelmallinen. Laitonta tälläinen toiminta ei lähtökohtaiseti ole, kunhan asiakkaan ei anneta ymmärtää, että kyse on lakisääteisestä nuohouksesta ja asiakas on valmis maksamaan tälläisestä ylimääräisestä nuohouksesta. Osittain tästä syystä alalla onkin pitkään keskusteltu koko nuohousjärjestelmän uudistamisesta. Ajatus henkii myös yleistä sääntelyn purkamista ja vapaan kilpailun vallankumousta. Viime vuoden lopulla sisäministeriössä valmistuikin pitkään työstetty esiselvitys nuohousta koskevan lainsäädännön muuttamisesta. Näyttäisi siltä, että jatkossa nuohousjärjestelmä voisi olla joko piirinuonuohous tai sopimusperusteinen eli vapaaseen kilpailuun perustuva – pelastuslaitoksilla olisi edelleen palveluiden seurantavastuu. Näyttäisi myös siltä, että nuohousväli voitaisiin määrittää aiempaa vapaammin tarpeen mukaiseksi – meitä lämmittäjiä kun on vähän joka lähtöön ja myös eri tulisijojen nuohoustarve on erilainen.
Sillä aikaa, kun uusia normeja säädetään, niin hoidetaan me jokainen oma pesä (ja tässä tapauksessa myös hormi) kuntoon. Katsokaapa siis, koska viimeinen nuohous on tehty ja tilatkaa tarvittaessa nuohousta omalta piirinuohoojalta. Samalla on hyvä varmistaa, ettei kevätauringossa tippuvien räystäiden mukana ole tullut katolta lapetikkaita tai muita kattoturvatuotteita, joita nuohooja työssään tarvitsee.
Kevättä kohti!