Henkisen huollon posttraumatyöpaja-konsepti lainattiin poliiseilta ensihoitoon ja pelastustoimeen.
”Post-traumatyöpajoissa on merkityksellistä se, kuinka hyvin ihmisiä voidaan auttaa ja lopulta aika pienillä kustannuksilla”, kovia kokeneita poliiseja pitkään auttanut psykoterapeutti Markku Andelin sanoo. Työpajoja on järjestetty myös ensihoitajille ja pelastajille.
Tarve poliisien posttraumatyöpajojen järjestämiseksi ilmeni Kauhajoen koulusurmien (2008) jälkihoidon yhteydessä. Tuolloin suomalaisia poliiseja oli auttamassa amerikkalainen psykoterapeutti Roger Solomon, jolla oli kokemusta Yhdysvalloista, poliisien, FBIn ja turvallisuuspalvelun työpajoista. Hän oli mukana ensimmäisissä posttraumatyöpajoissa myös Suomessa.
Psykoterapeutti Markku Andelin on työskennellyt suomalaispoliisien traumaattisten kokemusten kanssa vuosien ajan, hän toimii posttraumatyöpajan kliinisenä johtajana. Viime vuonna järjestettiin ensimmäinen paja myös ensihoitajille ja palomiehille, Andelin oli töissä sielläkin. Muutoksia poliisien kanssa kehittyneeseen sapluunaan ei tarvittu. ”Se mikä toimii poliiseilla, toimii ensihoitajilla ja palomiehilläkin”, Andelin sanoo.
”Osallistujilla tulee olla aito halu käsitellä omia henkilökohtaisia kokemuksiaan.”
Tarvitaan halu käsitellä traumamuistoja
Posttraumatyöpajaan hakeudutaan kirjallisella hakemuksella, jossa kuvataan kuormittava tai traumatisoiva kokemus ja kuinka se vaikuttaa tällä hetkellä työhön ja yksityisarkeen. Psykoterapeutit arvioivat hakemukset ja kokoavat niistä homogeenisen 24-henkisen työpajan.
”Osallistujilla tulee olla aito halu käsitellä omia henkilökohtaisia kokemuksiaan. Oma motivaatio on tärkeää.”
Aina mietitään myös työpajan oikea-aikaisuutta. Akuutissa kriisissä olevat eivät hyödy posttraumatyöpajan työskentelymallista, traumaattisesta kokemuksesta pitääkin olla kulunut vähintään puoli vuotta. Sama koskee tapahtumassa syntyneitä fyysisiä vammoja, niiden tulee olla parantuneita ennen pajaa.
Sama tilanne, eri oireet
Andelin varoo määrittämästä tarkkoja kriteerejä tai pääsyyn vaadittavia oireita.
”Jos on esimerkiksi poliisi, joka on joutunut käyttämään asetta, voivat kokemukset olla hyvin erilaisia. Sieltä saattaa löytyä syyllisyyttä, vastuullisuutta tai kuoleman – ja kostonpelkoa. Yksinkertaista kaavaa kriteereille ei ole, vaan terapeutti arvioi, miten ihmistä voidaan parhaiten auttaa.”
Tärkeä osa työskentelyä on pienryhmätyöskentely. Osallistujat jaetaankin kertomustensa perusteella heti pienryhmiin. Poliiseilla ryhmät voivat koostua vaikkapa sellaisista, jotka ovat joutuneet aseenkäyttötilanteeseen, tutkivat seksuaalirikoksia tai kärsivät kumulatiivisesta stressistä.
”Aina hakijoista ei saada tarinoiden pohjalta riittävän yhtenäisiä ryhmiä, silloin hakija voi joutua odottamaan seuraavaa työpajaa”. Poliisien posttraumatyöpajoja järjestetään kaksi kertaa vuodessa.
”Alussa hämmensi se, kuinka intensiivinen ja kokonaisvaltainen
traumamuistojen lähestymistapa sai aikaan positiivisia tuloksia.”
Uusi mutta varmasti toimiva
Alkuun Andelinia ja hänen kollegoitaan hämmensi uudenlainen, intensiivinen ja kokonaisvaltainen traumamuistojen lähestymistapa, ja se kuinka nopeasti syntyi positiivisia tuloksia.
”Yhdysvalloissa menetelmää oli kuitenkin käytetty paljon, siitä oli hyviä kokemuksia eikä ollut epäilystäkään, etteikö se toimisi meilläkin.”
Posttraumatyöpajaan osallistuneet poliisit ovat arvioineet työpajan hyödyllisyyttä yli kymmenen vuoden ajan. Keskiarvo asettuu 4,7:ään, kun hyödyllisyyttä arvioidaan 1-5 -asteikolla. Ensimmäiseen omaan pajaansa osallistuneet ensihoitajat ja palomiehet antoivat vastaavanlaisen arvion.
”Jos vaihtoehtona on alan vaihto tai 24-henkinen työpaja,
jossa useampia voidaan auttaa,
niin työpajaa kannattaa kyllä kokeilla.”
Kuormittavaa työtä
Andelinin mukaan poliisien ja ensihoitajien pajalla ei ollut muuta eroa kuin osallistujien kertomat caset. ”Ensihoitajien traumaattisiin tilanteisiin liittyi monesti lapsipotilas. Jos vertaa poliisien ja ensihoitajien kertomuksia, niin ensihoitajien tapauksissa on usein potilaan henki kyseessä, kun poliiseilla tarinat ovat moninaisempia.”
Ensihoitajienkin tarinoista nousi esiin työn psyykkinen kuormittavuus. Andelin sanoo, että henkistä hyvinvointia on huollettava. Hän ottaa esimerkiksi poliisin 100 000 euroa maksavan koulutuksen.
”Jos vaihtoehtona on alan vaihto tai 24-henkinen työpaja, jossa useampia voidaan auttaa, niin työpajaa kannattaa kyllä kokeilla.”
Posttraumatyöpajasta ohjataan tarvittaessa jatkohoitoon tai annetaan vähintäänkin askelmerkit työpajan jälkeiseen arkeen. Myös ryhmänohjaajat saattavat olla yhteydessä jälkikäteen.
Posttraumatyöpajassa
Työpajaa edeltävänä päivänä terapeutit ja ryhmienvetäjät valmistelevat pajan. Yleensä osallistujatkin saapuvat paikalle samana iltana. Aamulla osallistujat asetellaan istumaan hevosenkenkämuodostelmaan. Osallistujat kertovat vuorotellen, miksi he ovat paikalla. Se on Andelinin mukaan koko työpajan tärkein tarina.
Paja jatkuu luennoilla ja ryhmäkeskusteluilla, joiden aikana jokainen tapaa psykoterapeutin kaksi kertaa. Osallistuja käy psykoterapeutin johdolla läpi omaa tilannettaan. Kyseessä on kolmepäiväinen internaatti, jossa kaikki pysyvät yhdessä pajan ajan.
Posttraumatyöpaja järjestetään paikassa, jossa fasiliteettien on todettu olevan tarkoitukseen sopivat. Paikassa voidaan ulkoilla, käydä kuntosalilla, uida ja tarjolla on hyvää ruokaa. Jokainen pääsee myös hierontaan, sillä ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus.
Kuvateksti: Psykoterapeutti Markku Andelin on posttraumatyöpajan kliininen johtaja. Hänen lisäkseen sessiossa työskentelee kolme muuta kokenutta traumapsykoterapeuttia, työpajan johtaja sekä 6-8 ryhmänvetäjää, jotka ovat pajaan osallistuvien kollegoja.
Teksti ja kuva Marko Partanen
