Kuopion Kallansilloilla sattui kymmenien autojen ketjukolari 26.3.2022. Ensimmäisenä kohteeseen saapuneessa ambulanssissa työskennellyt Toni Kettunen kertoo, että muuttujien kanssa oli välillä tekemistä.
Kova tuuli ja altistuneiden käyttäytyminen haittasivat ensihoidon toimintaa maaliskuisessa (2022) onnettomuudessa Kuopion Kallansilloilla. Ensihoitaja Toni Kettunen kertoo tehtävältä syntyneistä ahaa-elämyksistä.
Hätäkeskuspäivystäjä hälytti Pohjois-Savon pelastuslaitoksen ensihoitaja Kettusen ambulanssin tehtävälle Kuopion Kallansilloille, jossa odotti mahdollisesti 14 auton ketjukolari.
”On muuten enemmän kuin 14 henkilöautoa tässä kolarissa”, Kettunen pohti työparinsa kanssa saavuttuaan paikalle.
Heidän yksikkönsä määrättiin tilannejohtoyksiköksi, jolloin kuljettajana ollut Kettunen alkoi tehdä potilasluokitusta.
”Suoritin kohteessa primaari- ja sekundaaritriagea, ohjeistin ihmisiä hakeutumaan säänsuojaan paikalle kutsuttuihin linja-autoihin ja huolehdin potilaiden lämpötaloudesta”, muistelee Kettunen.
Hänen mukaansa olosuhteet olivat melko raikkaat. Pakkasta ei kylläkään ollut paljon, mutta hyytävä puuskittainen tuuli ja lumisade aiheutti sen, että hetkittäin oli haastavaa pysyä seisaallaan pystyssä.
”Oli onneksi päivä ja valoisaa, mutta puuskittainen tuuli nosti lunta silloille”, kertoo Kettunen.
Ihmisiin oli vaikea saada kontakti
”Aluksi suurin huolenaiheeni oli löytää nopeasti mahdolliset vakavasti loukkaantuneet”, Kettunen sanoo. Vaikka hän teki triagea useamman henkilön ryhmässä, luokittelussa oli silti pulmia. Ensihoitajien oli vaikea luoda onnettomuudessa mukana olleisiin kontakti. Huomattavan haastavaksi osoittautui myös altistuneiden vakuuttaminen siitä, että omaisuus oli jätettävä ajoneuvoon ja sillalta oli poistuttava. Toiset ihmisistä oli tilanteen takia hyvin järkyttyneitä ja toiset kokivat, että heillä oli oikeus päättää omasta siirtymisestään.
”Osa ihmisistä piti kynsin ja hampain omaisuudestaan kiinni ja olisivat raahanneet isoja matkalaukkuja ja jääkiekkokasseja paikalle saapuneisiin linja-autoihin. Eräs potilas työnsi ensihoitajalle puhelimensa kouraan ja pyysi kertomaan vakuutusyhtiön vahinkoilmoituslinjaan, mitä on tapahtunut”, Kettunen kertoo. Tilanteessa oli pakko sopeutua osin ihmisten tahtoon, vaikka se ei ollutkaan tehokkainta mahdollista toimintaa.
Haasteina myös kylmä ja viima
Myös sääolosuhteet toivat ensihoitajille päänvaivaa, sillä kylmä ilma altisti hypotermialle ja kova viima vaikeutti Virvellä kommunikoimista sekä potilaiden merkitsemistä. A4-kokoiset laminoidut triage-kortit lentelivät pitkin siltaa.
Toiminnan seurauksia piti pohtia tarkaksti etukäteen.
”Saako puristuksissa olevaan henkilöön riittävän kontaktin auton ikkunan läpi? Jos ikkunan olisi hajottanut, jäätävä viima olisi päässyt autoon sisään. Alkoi todellinen haaste, minne kaikki ihmiset saisi siirrettyä ja millä? Oli hyytävän kylmä tuuli ja suuri osa autoilijoista oli kevyillä vaatteilla autoissaan”, Kettunen kertoo.
Ahaa-elämyksiä
Päivystävä palomestari otti pelastuslain nojalla haltuun ohi ajaneen linja-auton. Siihen ohjattiin ensimmäiset 29 altistunutta. Myös pelastuslaitoksen TIKE oli pyytänyt paikalle kaksi linja-autoa. Ne toivat suojaa ja lämpöä potilaille, mutta niiden operointi onnettomuuspaikalla ei ollut täysin mutkatonta. ”Havaitsimme, että linja-auton on haasteellista kääntyä moottoritiellä, joten ne ohjeistettiin läheisen huoltoaseman pihalle, minne potilaat kuljetettiin miehistöautolla”, kertoo Kettunen.
Voisiko käsiradion korvata?
Kovassa viimassa Virve-käsiradiolla kommunikointi oli hankalaa. Osalla HEMS-henkilöstöstä on käytössä kurkunpäämikrofoni ja kallomikrofoni. Kettunen pohti, että voisiko kurkunpää- tai kallomikrofonia hyödyntää myös ambulansseissa, koska HEMS-toiminnassa niitä käytetään jo.
”Vaihtoehtoisesti pohdimme myös vastamelukuulokejärjestelmää”, Kettunen sanoo.
Merkitsemiskortit lentelivät
Nykyinen ajoneuvojen merkintään tarkoitettu välineistö aiheutti niin ikään tehtävän jälkeen keskustelua. Laminoidut ”Ajoneuvo tarkastettu” – kortit lähtivät tuulen mukana lentoon.
”Tähän pohdimme hieman modernimpaa lähestymistapaa, mikä voitaisiin tehdä magneettikiinniteisten LED-valojen avulla”, Kettunen kertoo.
Paljon onnettomuuksia
Onnettomuushistoria ei ole ollut kovin hellä Kallainsilloille, kyseinen alue tunnetaankin useista isoista kolareistaan. Kettunenkin pohtii, että tulisiko alueelle mahdollisesti luoda onnettomuustilanteita varten jonkinlainen varautumissuunnitelma.
”Suunnitelmassa voitaisiin varautua erilaisiin skenaarioihin, jossa olisi merkittynä mahdolliset tulokynnykset kunkin kaistan tukkeutuessa? Ja mitkä kaistat missäkin tilanteessa suljettaisiin? Mikä olisi varareittinä pohjoisesta ja etelästä saapuville yksiköille? Sekä miten kuljetettavaa kapasiteettia saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti?”
Takki tyhjänä kohti jälkipurkua
Tilanteen loputtua monet ensihoidossa työskennelleet kokivat helpotusta siitä, ettei altistuneiden joukossa ollut vakavammin loukkaantuneita. Helpotuksen jälkeen nousi pintaan kaikille tuttu itselle sättiminen, sillä jälkikäteen ajatellen tilanne olisi voitu hoitaa toisella tavalla paremmin.
”Tilanteen jälkeen kävimme kenttäjohtajien kanssa L5/L4 -purkutilaisuuden ja myöhemmin Teams:n kautta pelastuslaitoksen oman vuoron sisäinen purkutilaisuuden”, Kettunen kertoo.
Jälkimmäiseen Kettusen yksikkö ei päässyt osallistumaan päivittäistehtävien takia.
Kettusen yksikkö oli tehtävässä kiinni melkein neljä tuntia. Viimeisimmän tiedon mukaan kolarissa oli osallisena lähes 60 ajoneuvoa, niistä 31 siirrettiin paikalta hinaamalla ja 38 kuljettajaa epäiltiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
”Tilanteen jälkeen oli helppo huokaista, kun sai työskennellä ammattitaitoisten kollegoiden kanssa. Kollegat toivat suurta tukea ja mahdollistivat turvallisen työskentelyn”, Kettunen kehuu.
Teksti ja kuva Dimitri Lisitsyn
