Hätäkeskus tarjoili liikennevälinepalon varhain juhannusaattoaamuna. Hööki karautti paikalle. Työjohtoselvityksellä lähdettiin liikkeelle: kakkonen ja konemies levitti letkut ja ykkönen valmistautui panemaan pimeäksi liekehtivän liikennevälineen raadon.
Kakkonen raivasi konepeiton auki, muuta avattavaa raadossa ei olutkaan, tuli oli ehtinyt tehdä tehtävänsä. Kakkonen tarkasti lähimaastoa ja havaitsi pari kaatunutta koivunrunkoa. ”Teenpä tuosta tulevalle juhannustyövuorolle vihdan”, kakkonen ajatteli hyväntahtoisesti.
Sädekehä päänsä yllä kakkonen kaivoi sammutusvarustukseen saamansa puukon ja alkoi veistellä kaatuneen rungon oksista vihtaan sopivia tarpeita. Riittävä nippu koivua oli äkkiä koossa. Ensin kakkonen päätti sitoa ne oikein perinteisesti, mutta ajan ja vaivan säästämiseksi niputti vihdan iskuun kätevästi jeesusteipillä.
Täynnä antamisen iloa ja laupiaita tuntemuksia kakkonen kantoi tekeleensä apellipaikalle. Vihta odotti saajaansa ja vuoronvaihtoa – pian olisi edessä hyvinvointilaitteen juhannushenkinen luovutus.
Apellipaikalla letkuhyllyistä leijaileva ummehtunut haju korvautui koivuntuoksulla. Kakkonen näppäsi vielä puhelimellaan kuvan letkurullasta ja vihdasta, jos vaikka työnantajan Facebook-sivuille tarvittaisiin juhannustervehdystä. Juhannuksenvietto oli alkamassa kerta kaikkiaan mukavassa hengessä.
Sekä lähtevä että tuleva työvuoro asettuivat apellipaikalle. Kakkonen osoitti tulevalle vuorolle vihtaa apellipaikan pöydällä. ”Olkaa hyvät, tässä on teille vähän juhannusfiilistä!”
Paskainen nauru täytti apellipaikan. ”Mitä ihmeen vittuilua tämä on – ruoskikaa itseänne juhannuksena oikein kunnolla – vai? Tää on viides juhannus peräkkäin töissä”, kollega tulevasta vuorosta laukoi.
”Kyllä minä sen ihan vilpittömin mielin tein”, kakkonen yrittää sanoa väliin. ”Ai sinäkö sen teit – hyvä, että syyllinen selvisi. Joo, kyllä oli kaunis ele – kiitos vaan!”
Kakkonen poistuu apellista punoittaen, alaleuka väpättäen ja kaksijakoisin mielin – sädekehän korvasi orjantappuraseppele. Oliko tulevan vuoron vihtareaktio totista totta vai huumoria, se ei selvinnyt. Hämmentävää. Kun juhannusvuoro on poistunut apellipaikalta kalustolle, kakkonen palaa vähin äänin vihdan luo ja toimittaa sen ulos roskikseen. Pam – kansi kiinni. Ihan siltä varalta, että se oikeasti olisi otettu vittuiluna.
Kakkoselle jää jäljelle vielä kuva puhelimeen. Kuva, joka on otettu työnantajan Facebook-tervehdystä varten. Siinä jollottaa letku ja vihta. Hetkinen, jos juhannuskuvassa on letku ja vihta, niin löytyykö sellaista ihmistä, joka ei ajattele asiaa kaksimielisesti? Letku, vihta ja ”hyvää juhannusta” ei välttämättä toimi viranomaisen kevyenä ”hyvät jussit” -tervehdyksenä. Siitäkään tervehdyksestä ei välttämättä siliteltäisi päätä, joten kakkonen laittaa kuvan puhelimensa roskikseen. Puhelin sanoo ”skrts” ja kaksimielinen kuva häipyy puhelimen tiedostoista. Viranomaisten juhannusviestintä on hankalaa niin organisaation sisälle kuin uloskin suunnattuna.
”Letkua, vihtaa ja hyvää juhannusta!”
Kiitos, että sain sanoa!