”Pomo on mulkku”.
Varma Purenta jakoi oman mielentilansa Facebookissa.
Tykkää – Kommentoi – Jaa
Dave Duunari, Riitta Rehkijä, Keijo Kesämies ja 17 muuta tykkäävät tästä eli siitä kun keikanajaja Varma Purenta käskettiin heittoon, ja hän päätti jakaa mielentilansa sosiaalisessa mediassa. Facebook kysyi Purennan sivulla: Mitä mietit? Ja Purenta vastasi: ”Pomo on mulkku”.
”Kukaan ei voi sille mitään, mitä omilla FB-sivuillani julkaisen – asia kuuluu vain minulle”, Purenta miettii.
Joku jakaa Purennan päivityksen pomolle perinteisesti kahvipöydässä. Asia ei kovin paljon pomoa hetkauta, mutta on ennemmin negatiivinen kuin positiivinen.
”Purenta on työajalla Facebookissa”, pomo miettii – ei se niin paha juttu ole. Sitten pomo havahtuu: ”Perkele”.
”Heittomies Purentahan saa liksaa siitä, kun hän haukkuu työnantajaansa julkisesti”, se ei varmaan mene ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Miettiköhän Purenta – joka mainitsee profiilissaan työnantajakseen Taka-Porholan Keikkalinnakkeen – päivityksensä ihan loppuun asti. Onko hän ihan oikeasti valmis kantamaan vastuunsa? Ehkä FB-todellisuus on hänelle jotakin muuta kuin maailmanlaajuinen julkinen kanava. Eihän Facebookissa heitettyä pidä todesta ottaa – vai pitääkö?
Kun Purenta pääsee uudelle asemalleen, hän päivittää jälleen: ”Täällä ollaan, kykenemättömien kyntömaalla, jos tämä talo olisi pörssiyhtiö, olisi pomot saaneet jo ajat sitten kenkää”.
Keikkaa ei tule, eikä kenkää pomolle ja päiväpalvelua on niukasti.
”On sentään tästäkin työpäivästä jotakin hyötyä, kun sai surffata kaikki somet yhdellä istumalla, kahvinkin toi työpari pöytään”, Purenta hehkuttaa päivityksessään. Tällä kertaa pomo kuulee asiasta pelastuspäälliköltä, joka on saanut asian tiedoksi somesurffauksilla olleelta laitoksen johtokunnan puheenjohtajalta. Puheenjohtaja kysyi asiasta pelastusjohtajalta, joka jakoi päivityksen kopiokoneella pelastuspäällikölle.
Vakavasta asiasta ei ehkä ole kyse, mutta onko tällaisessa päivityksessä järkeä? – Työntekijä voivottelee julkisesti, että töitä ei ole, mutta palkka juoksee – ehkä sinivilkkualan säästökuuria nieleskellessä joitakin asioita voisi pitää pelkästään omana tietonaan, varsinkin kun silloin tällöin ilmaantuvan toimettomuuden julkaisemisella voi olla vain hauskuutuksen lisäksi myös haittaa.
Tidi-tidi-tidi. Liikenneonnettomuus. Kohteessa Purenta ottaa älypuhelimellaan kuvan tuulilasin läpi tilanteesta ja päivittä kuvan Facebookiin: ”Oho, oikea keikka – ja kesken sählyn.”
Kuvassa näkyy onnettomuusauton rekisterinumero ja kolaroineen jakeluauton firman nimi. Kuva lähtee jakoon ja osuu kuljetusliikkeen omistajan silmiin. Hän ottaa yhteyttä pelastusjohtajaan, joka pyytää yrittäjältä anteeksi. Sähköpostinvaihto kulkeutuu palokuntahierarkiassa alaspäin. Onneksi oikeuskäsittelyltä vältyttiin.
Loppuilta paloasemalla sujuu rauhallisesti. Vanhat voittivat nuoret sählyssä, saunottiin, syötiin hyvin ja katsottiin Suomen peli. Kaikki tämä päivittyi myös Facebookiin. Eivät ne päivitykset tietenkään päättäjille ole tarkoitettu, mutta aina joku tuntee jonkun ja sana kulkee. Ja kuten tyyliin sopii – joku jakaa, mistä päivittäjä on tyytyväinen. Eiväthän ne päivitykset yksin mitään päätöksiä saa aikaan, mutta kyllä ne vaikuttavat – päättäminenkin on inhimillistä toimintaa.
”Nyt levätään, vedetään verhot kiinni ja pannaan valot pois asemalta, niin keikka ei näe tulla ”, päivittää Purenta. ”Ei keikan keikkaa yöllä – kyllä kelpaa lähteä vapaille”, Purenta päättää julkisen raportoinnin työvuorostaan. Dave Duunari, Riitta Rehkijä, Keijo Kesämies ja 17 muuta tykkäävät tästäkin. Kunnanjohtaja periferiassa päivittelee, ei Facebookia, vaan hänenkin alueensa turvallisuustoimijoiden sinne tekemiä päivityksiä. ”Tekisi mieli kommentoida, mutta kommentoinkin pelastusjohtajalle”, kunnanjohtaja ajattelee.
Pelastustoimen säästöpaineissa kunnanjohtajalla on pelastusjohtajalle yksi kysymys: ”Sisäministeri sanoo, että miehistövahvuudesta ei saa säästää euroakaan, onko se oikeasti totta?” Jatkona seuraa kysymys toimettomana päivystävien henkilöiden todellisesta tarpeesta. Vahinko ei tule kello kaulassa – onneksi.
Pelastusjohtaja puhuu, kunnanjohtaja raapii päätään: Ei LOL vaan WTF!
Alkuperäinen teksti on julkaistu Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen Savumerkkejä-henkilöstölehdessä.
Kiitos, että sain sanoa!