Holhotako vai eikö holhota – kas siinäpä virkamiehellä pulma!
Viranomainen on syypää ja kaiken sujuvuuden surmaaja.
Tätä tekstiä ei pidä tarpeettomasti yleistää, mutta se on kirjoitettava. Joskus tuntuu, että yksilö silloin tällöin heittäytyy ajattelemattomaksi zombieksi. Hän ulkoistaa vastuunsa elämästään ja tekemisistään yhteiskunnalle, ja kun vahinko sitten tulee, etsitään syntipukkeja. Kun vastuunkanto ei tunnu mielekkäältä ja asiat menevät persiilleen, haukutaan tietysti yhteiskunnan virkamiehet. Oma syy vahinko ei tietenkään ole, koska yksilö ei ollut tullut koskaan vaaraa ajatelleeksi. Niinpä – Ei ole koskaan tarvinnut ajatella, on vain tullut imettyä bisseä ja käytyä pissalla.
Väkisinkin juolahtaa mieleen, että mihin yksilön kapasiteetti oikeastaan riittää, jos ei edes omaan elämään? Tai jos kapasiteettia on, niin mihin sitä täytyy käyttää, jos ei omaan hyvinvointiin ja turvallisuuteen.
”Miksei viranomainen tee mitään”, kysytään tyhminä tai tyhmiksi tekeytyneinä. Seuraavana päivänä itketään, kun yhteiskunta holhoaa liikaa. Mikä on sopivasti? Mikä on kultainen keskitie?
Kankean järjestelmän jäykältä virkamieheltä tällaisen dilemman purkaminen vaatii pari saunailtaa. Yksilö ratkaisisi tapauskohtaisesti asiat nopeasti maallikon maalaisjärkiperustein. Yksilön kannalta pääydytään usein epämiellyttävään ratkaisuun, koska virkamies joutuu asioista päättäessään komppaamaan jonkun verran lakia ja asiasta kirjoitettuja ohjeita. Tuskin yksilö kuitenkaan ottaa mitään vastuuta vahingosta, joka syntyy hänen pyynnöstään kiertää lakia tai ohjeita. Taas haukuttaisiin virkamiestä ja pantaisiin ehkä viralta.
Yksilön mielestä moni asia on niin tärkeä, että se olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Virkamies on mulkku, kun se ei tee sitä edes kaiken tietävän yksilön käskystä. On pöyristyttävää, kun ambulannsia ei pyynnöstä huolimatta lähetetä, vaikka paikalla olleiden mielestä tarve on ilmeinen. On härskiä, kun ambulanssi tulee, eikä silti ota kyytiin, vaikka soittajan ja omaisten mielestä pitää päästä sairaalaan äkkiä. On kumma, kun palomiehet eivät osaa palopaikalle tai tulevat sinne liian myöhään. Talo paloi jo, vaikka se oli rakennettu turvalliselle paikalle järvenrantaan ja omistaja osaa sinne vaikka silmät kiinni. Palomies on myös paska, kun ei hae kissaa puusta, vaikka se on naukunut siellä jo kolme tuntia. Poliisi on vittumainen, kun se ei anna ryypätä rauhassa, vaikkei juopottelusta olisi kenellekään mitään haittaa. Ja palotarkastajaakin on kutsuttu virkaan sopivilla nimillä, kun ei suostu ottamaan omalle vastuulleen laitonta toimintaa. Hienointa on tietysti se, että media säestää näitä yhteiskunnan runtelemia raukkoja kuin parempaakin solistia.
Hätäkeskus vastaanotti viime vuonna yli neljä miljoonaa ilmoitusta, joista vajaa kolme miljoonaa oli hätäpuheluja. Poliisi hoitaa vuosittain miljoona tehtävää ja ambulanssit suhaavat tauotta sinne tänne, pelastustoimessakin on 100 000 tehtävää. Näitä tehtäviä hoitavat inhimilliset ihmiset, joita virkamiehetkin – usko tai älä – ovat. Valitettavasti he eivät joka kerralla pysty optimisuoritukseen, eikä syy löydy aina sinisenä välkkyvän majakan alta – vaikka sitä sieltä etsisikin. Sitä paitsi yksilön odottama optimi on monesti jopa käytännössä mahdoton. Valitellaan, että avuntulo kestää, vaikka kohdetorppa on niin rauhallisessa paikkassa, esteettömän tien päässä, metsän siimeksessä, ettei katuakaan ole nimetty.
On totta, että usein virkamiehen kömmähdys ei ole tapahtumaan liittyen ensimmäinen, vaan niitä on tehtailtu jo ennen kuin soitetaan 112 tai virkamiestä on asiaan edes liitetty. Monesti onnettomuutta, vahinkoa tai vaaratilannetta edeltää yksilön erhe. Voidaankin kysyä, onko yksilö tehnyt kaiken voitavansa välttääkseen vahingon vai onko hän ottanut turhan riskin tai jopa hölmöillyt, ennen kuin ollaan tilenteessa, jossa hakutaan auttavaa virkamiestä, jolla pääsääntöisesti on tehtävään tarvittava koulutus.
Yksilölläkin täytyy olla vastuu. On aika hölmöä ajatella, että yksilö voi toimia pitkiä ajanjaksoja ajattelematta tippaakaan seurauksia. Ja sitten kun juhaa osuu leukaan, on juha tai juhan omaiset reklamoimassa pienimmästäkin epäkohdasta, jotka perustellaan omakohtaisin tuntemuksin.
Joku roti täytyy olla. Omasta huolimattomuudesta ja typeryydestä on itsekin otettava vastuu. Osa hölmöilyistä syntyvistä seurauksista kuuluu laittaa reilusti omaan piikkiin, vaikka se joskus vaikealta tuntuisikin. Virkamies ei voi olla vastuussa yksilön toiminnasta.
Virkamies puuttuu yleensä peliin ehkäistäkseen ongelman tai sitten kun yksilön heittämä uloste on jo osunut tuulettimeen. Virkamies valistaa vaaroista etukäteen, auttaa hädänhetkellä, kun ohjeita ei noudatettukaan ja ottaa lopuksi vastaan moitteet. Missä on yksilön oma vastuu – Onko se siellä samassa pensasssa, minne hän vahingon satuttua päänsä pisti?
Kiitos, että sain sanoa!