Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila avautuu Hesarissa: Omia laitteita ei saisi tuoda kouluun. Huomaa ihmisläheisempi konditionaali kuin suora käsky – jollekihan voi tulla vaikka paha mieli.
Ongelmaksi on noussut se, että älypuhelimia käytetään tunnilla ja kun kaikilla ei ole älypuhelinta, niin lapset joutuvat eriarvoiseen asemaan. Kas kun ei tapella siitä, että ekan luokan nelossarjan iPhoneistit joutuvat Lumian onnellisiin omistajiin verrattuna heikompaan asemaan.
Kyllä taas on menty liian pitkälle. Huomaa, että opettajakuntaan alkaa tulla ”nykynuorison edustajia”, joita ei vieraannuteta kännykästä millään.
Ensihoitajat ovat moittineet ihmisiä uusavuttokiksi. Tuomas Kurttilan lausuntojen pohjalta päädyn siihen, että Kurttila ja osa opettajistakin ovat itse uusavuttomia. Jos kännyköistä on haittaa koulussa, niin ne pitää kieltää koulussa ja sillä siisti. Ei tällaisista asioista ennenkään ole Hesarissa tarvinnut laulaa – ei edes paikallislehdessä. Ihme, että tämä nyt ylittää uutiskynnyksen. Taitavat Hesarin toimittajatkin olla samaa uusavutonta kynänteränkatkojasakkia, jos ovat kynää koskaan nähneetkään.
Ensimmäiseen kännykkäongelmaan koulussa havahduin, kun joku kertoi lupaavan hiihtäjänalun saavan pitää kännykkäänsä yläasteella tai lukiossa koko ajan auki, jos vaikka valmentaja soittaa. Painotan, että tämä on kuulopuhetta, mutta esimerkkinä se sopii tähän vallan mainiosti. Itse edustan sitä aikakautta, kun asiat, josta koulussa oli haittaa, kiellettiin. Koulurauha kuului jokaiselle, myös häiritsijälle. Häiritsijä pantiin ulos luokasta, jos ei sopeutunut. Mikä tässä Tuomas Kurttilan eriarvoisten laitteiden asiassa on niin vaikeaa? – Sekö että olisi kiva, ettei äidin pikku kullanmussukka saisikaan oppitunnilla käyttää uusimpia pelisovelluksiaan, ja hänelle saattaisi siitä tulla paha mieli? Miten rajoitettaisiin se, että tiettyjä sovelluksia saa ja tiettyjä sovelluksia ei saa käyttää? Tämä on niin sanottua paskanjauhantaa tai uusavuttomien kumipallon puristelua, jossa lopputulos on aina sama; kun puristelun lopettaa – pallo pomppi mihin haluaa.
Ei nykykoululaitos ja opettajat voi olla Kurttilan mallin uusavuttomia!
Jos älypuhelimet ovat ongelma, niin ne kielletään koulualueella ja piste. Älylaitteiden käyttöä ei pidä sallia ainakaan oppituntien aikana. Jos vanhemmilla, valmentajalla tai managerilla täytyy olla puhelinyhteys oppilaaseen koko kouluajan, luulisi olevan halvempaa hommata oppilaalle 50 euron kännykkä, joka ottaa vastaa sähköpostit, tekstiviestit ja puhelut. Älypuhelinta ei tarvita. Tällainen sääntö edistäisi oppilaiden tasavertaisuutta myös välitunnilla, mikä tulisikin olla ainoa paikka, missä puhelinta saisi koulussa käyttää. Kun tullaan välitunnilta sisään, tulisi kännykät sulkea.
Ennen älypuhelinaikaa ylioppilaskirjoituksiin menevien taskulaskimet tarkastettiin, että auttavatko liikaa kirjoituksissa. Kukaan ei itkenyt, se oli sääntö. Sama peli luulisi toimivan älypuhelimien, tablettien ja älyvatkaimien kanssa. Niitä ei tunneilla käytetä.
Asia on kuitenkin aina ollut niin, että toisella on tietynlaiset vaatteet ja toisilla tietynlainen penaali tai reppu. Kaikki ei voi olla samanlaista, kaikki lapeset eivät edes tykkää samanlaisista asioista. Syy voi olla varallisuus, vakaumus tai mieltymys, ehkä vielä joku muukin. Erilaisia vehkeitä vaan on, mutta on myös sääntöjä: Mitä laitteita käytetään missäkin.
Vanhaan hyvään aikaan oppituntia häiritsevät vehkeet kerättiin takavarikkon, samoin liian älykkäät apuvälineet. Takavarioitu elektroniikkapeli olikin kuin joululahja, kun sen sai takaisin todistuksen kanssa keväällä.
Ei tämän nyt niin vaikeaa pitäisi olla, vai onko?
Erilaisilla valtutetuilla luulisi olevan tärkeämpääkin työtä kuin se, että minkälaista puhelinta oppilas oppitunnin aikana käyttää. Kännykät saa kuriin säännöllä ja sillä, että sääntöjä valvotaan.
Jos jokaisella 30 oppilaalla on opitunnilla oma älypuhelin, tabletti, läppäri, älykello tai joku superhärsläpätin, niin millä yksi opettaja sitä valvoo. Ei millään. Koulun jälkeen vanhemmat käyvät sitten opettajan päälle, kun ekaluokkalainen katsoikin pornoa, vaikka piti olla uskontoa ja ynnälaskua.
Kyllä lapsen saa kiinni koulusta peruskännykälläkin, jonka senkin pitäisi olla kiinni oppitunnilla. Itse olen käynyt erilaisia kouluja valitettavasti vain noin 15 vuotta, mutta sinäkään aikana koskaan kenelläkään ei ole ollut minulle niin tärkeää asiaa, että kesken koulupäivän olisi tarvinnut soitella. Aina on pärjätty. Olen kuullut, että koulusta otetaan vanhempiin yhteyttä, jos ongelmia syntyy, ellei ole salainen puhelinnumero.
Ammattiini opiskellessani kävi niin, että opiskelukaverini puhelin alkoi soida kesken oppitunnin. Oppilas oli vaivaantunut ja yritti sulkea puhelimen nopeasti, mutta opettaja halusi hänen vastaavan. Opettaja sanoi äkkiä: Vastaa vaan, vastaa vaan, ei se häiritse. Opettajan mukaan se ei häirinnyt, vaikka koko luokan toiminta keskeytyi puhelun ajaksi.
Opettajalla oli tietysti koko ajan itsellään kännykkä päällä, taisipa ambulanssipaidan etutaskusta pilkottaa vielä piipparikin, jonka soidessa olisi kutsunut ambulanssikeikka ja paremmat bisnekset. Oppilailla ei olisi ollut enää niin paljon väliä.
Ei oppilaan kännykänkäyttö oppitunnilla voi olla niin vaikeasti ratkaistava asia, että siihen tarvitaan valtuutettu Kurttilan lausunto. Kurttilalla luulisi olevan muitakin hommia.
Homma hoituu koulun järjestyssäännöillä ja sillä, että niitä valvotaan.
Kiitos että sain sanoa!