Tuli mulkaistua ambulanssin takatilassa potilasta moralisoivasti – haiskahti nimittäin tuore paska. Sitten tajusin, että olin itse syypää. Tai en oikeastaan kokonaan, sillä pääsyyllinen löytyi muualta – minä olin vain ongelman levittäjä. Kirjaimellisesti.
Joku urpo koiranomistaja oli jättänyt velvollisuutensa täyttämättä. Arvatkaapa, kuka ajoi siihen miinaan – ja totta mooses: molemmilla saappailla. Harmitti. Ensin pestiin ambulanssin lattia ja sitten maihinnoususaapikkaat. Totesin, että kulutuspintaa oli – en koklannut kolikolla.
Koiranpaskan keräämättä jättäminen on tietääkseni sanktioitukin, mutta en tiedä ketään, joka olisi saanut siitä muistutuksen.
Paskasta puheen ollen olen ihmetellyt erästä epäkohtaa: Kun pieni fifi vääntää nortinnatsan kokoisen kikkareen, niin jo riittää siunailijoita: röyhkeää on, vaikka jätöstä tuskin näkee. Se on periaate. Kun paikalle karauttaa 600-kiloinen koni ja murjaisee yhdellä rykäisyllä pari, kolme sangollista tavaraa, niin sillä ei ole mitään väliä. Mihin periaatteet unohtuivat? Jos sen hevosenperseellisen lataisi fifin niskaan, niin sen niskat katkeisivat, se kokisi kuivanmaan hukkumisen tai molemmat.
Ratsastaja taputtelisi vaan ruunaansa ja toteaisi: ”hyvä poika”. Eikä puhettakaan, että jäljet siivottaisiin – ei ennemmin eikä myöhemmin. Siihen saa sijoilleen jäädä, kukaan ei koske – pyhään läjään.
Olen kuullut perusteena, että hevosella on vaikea pysähtyä korjaamaan paskoja. Millään muulla kulkuneuvolla, millä on vaikea pysähtyä, ei suositella ollenkaan liikenteeseen lähtöä. Autot jopa liputetaan katsastuksessa syrjään, jos niillä on hankala pysähtyä, sitä paitsi huonojarruisilla ajettaessa saa sakot ja revitään kilvet irti. Tosin olen kyllä kuullut, että hevosenkin saa pysähtymään, kun vetää piuhoista itseensä päin ja matkii suulla pierua mustuttavaa ääntä.
Suomessa satunnainen ratsastaja saa paskattaa hevosensa vaikka torille, eikä tarvitse kerätä. Näitä paskaläjiä on kevyenliikenteenväylilläkin, vaikka jollain lailla on vaikea ymmärtää, millä oikeudella hevonen jolkottelee kevyenliikenteenväylällä? Sehän painaa enemmän kuin auto ja sen paskakin on jo yhden taaperon kokoinen.
Itse eläin on kieltämättä hieno, mutta kun se jalkaväkimiina mossahtaa kyläraitille tai isommalle kirkolle, niin siitä glamour on kaukana. Sen vanhan sanonnan, joka kuvaa ”rempalleen jättöä” voisi modifioida uudelleen. Nykyään se kuuluu: ”Jätetään kuin paska hevosen perseestä.”
Tällainen etuoikeus on jotain sellaista, mitä ei saa mistään muualta. Vuoden sisällä käyn varmasti ratsastuskurssin. Hankin kypärän mutta en kenttälapiota.
Kiitos, että sain sanoa!