Hesarin urheilutoimittaja Heikki Miettinen esittää jutussaan kummallisen väitteen: Suomalaisen urheilun suurinta juhlapäivää vietetään juhlagaalassa, jossa valitaan Vuoden urheilija.
Millä perusteella joku gaala, jossa ei edes urheilla, voi olla urheilun suurin juhlapäivä? – Silläkö, että siellä näytetään videolta vuoden highlightsit, istutaan juhlapuvut päällä ja otetaan skumppaa.
Voittaako gaala muka olympia-, mm-, em- ja sm-finaalit? Onko gaala muka parempi kuin paikallismatsi tai play off -peli?
Lätkän Liigaa moitittiin siitä, että Vuoden urheilija -gaalan kanssa samaan aikaan pelataan kuuden matsin kierros. Toimittaja kysyy miksi? Liigan kilpailujohtaja vastaa: Siksi, koska on pelipäivä.
Jo pelkästään jääkiekko järjestää pääkaupunkiseudulle gaalan kanssa samaan aikaan urheilun juhlapäivän: Blues pelaa Espoossa ja HIFK Helsingissä kotiottelunsa. Se vie todennäköisesti gaalalta katsojia ja huomioarvoa.
Tämän vuoksi Hesarin urheilutoimittaja on huolissaan ja erityisesti siksi, että valinnan tekevät nimenomaan urheilutoimittajat. Jälkimmäinen pointti tekee Vuoden urhrilija -gaalasta vuoden suurimman juhlapäivän erityisesti urheilutoimittajille. Pääsevät silloin uutisaiheensa iholle kirjaimellisesti, ellei satu olemaan peli- tai kisapäivä, jolloin toimittajan gaala menee pilalle.
On olemassa tukku moninkertaisia maailman mestareita, jotka eivät koskaan ole tullut valituksi, kun suositusta lajista onnenkantamoisella mitaleille rykäissyt palkitaan.
Suomalaisen urheilun suurin juhlapäivä on aina kun maamme starat ovat kehissä. Silloin asetellaan havuja, hiki ja perkeleet lentävät ja kansa hurraa. Gaalasta urheilun hekuma on kaukana, juuri se hekuma, josta urheilussa loppupeleissä urheilussa on kyse.
Urheilussa ei ole kyse toimittajien järjestämästä juhlagaalapäivästä, missä lehtipalstojen ja tv-ruutujen suosikit paistattelevat taas. Medialle vähempiarvoiset lajit saavat taas nuolla näppejään, vaikka menestys olisi kuinka yksiselitteistä tahansa.
Mukavaa tulevaa gaalailtaa toimitusten sedät ja tädit. Teidänhän takia siellä ollaan. Jos joku urheilija urheilee teidän gaalanne aikaan, siitä ei sovi itkeä. Urheilijalla tai joukkueella voi olla vaikka harjoitus- tai kisakausi kesken, vaikka medialla on suuri päivä. Ihme, ettei urheilutoimittaja sitä ollut vielä tajunnut. Hän voikin katsoa peiliin ja kysyä kuka on urheilussa tärkein? – Vastaus tulee peilikuvan ja katsojan suusta yhtäaikaa: minä! Punainen matto perkele!
Kiitos, että sain sanoa!
