Yksi Suomen kahdeksasta virallisesta liputuspäivä on äitienpäivä. Isänpäivä joutuu virumaan kastia alempana, vähempiarvoisen ”muu liputuspäivä” -otsikon alla. Tähän riipaisevaan epäkohtaan on puuttunut persu Reijo Tossavainen.
Hän vaatii tasa-arvon nimissä, että isänpäivän status kohotetaan myös liputuspäivissä korkeimpaan virallisen liputuspäivän kastiin. Sisäministeri Päivi Räsänen ei taivu tähän vaatimukseen. Liputuspäivien statusta ei ole mielekästä muuttaa, koska isänpäivänä liputetaan jo muutenkin vakiintuneen käytännön mukaisesti.
Virallisia ja vakiintuneen käytännön mukaisia liputuspäiviä on yli 20. Sen lisäksi voi liputtaa aina oman juhlan merkiksi tai arkisesti housunkauluksesta.
Nykyään, kun lippu on tangossa, päivä alkaa useimpien ihmisten osalta kysymyksellä: Mikä liputuspäivä tänään on?
Kukaan ei tiedä liputetaanko presidentin virkaanastujaisia vai tammanastujaisia, onko vaalipäivä vai vaalivilppipäivä vai syntyikö päivälleen 125 vuotta sitten Mannerheim vai Guggenheim.
Juhannus tiedetään ja vappu, jos ollaan vielä tajuissaan, mutta sitä tuskin tiedetään, miksi juhannusta tai vappua vietetään – ehkä siksi kun on pitkät pyhät ja aikaa olennaiseen.
Liputus on hieno asia, mutta se on menettänyt merkitystään tuntemattomien lippujuhlien takia. Virallisten liputuspäivien pitäisi olla kaikille niin merkityksellisiä, että ne muistettaisiin ilman kyselyä. Niistä voitaisiin aivan hyvin karsia, joten Tossavaisen esitykselle tuomio: Ei jatkoon.
Ainoa ehdoton liputuspäivä on 6.12. Jos et tiedä mikä se on, ota äkkiä selvää.
Jos halutaan muuttaa asenteita tai käytäntöjä, kuten Tossavainen on aikeissa tehdä, kannattaisi kokeilla jotain muuta kuin liputusta. Liputus on helppo ja siisti tapa saada naama lehteen. Liputusesityksen ulossuoltamisessa ei tarvita aikaa eikä vaivaa ja järkeäkin vain vähän.
Sen sijaan aikaa, perehtymistä ja järkeä tarvittaisiin asioissa, joilla oikeasti on merkitystä kuten esimerkiksi miehen oikeudet lapseen erotilanteessa. Laita Tossavainen miesten tasa-arvo oikeasti kuntoon, niin perustetaan sinulle oma Tossavaisen liputuspäivä. Ei panna kuitenkaan sitä heti viralliseksi liputuspäiväksi, vaan aloitetaan muusta liputuspäivästä, jotta jää vähän hampaankoloonkin.
Kiitos, että sain sanoa!