Kuuluin kolmannesvuosisadan ajan siihen koulukuntaan, että kahvi juodaan maidolla ja piste. Ei ole muita kahveja kuin suodatinkahvi maidolla ilman sokeria ja toinen piste.
Costa Rica, Gevalia tai Saludo ei käy ja Pirkka ei ainakaan ole borkkaa. Oikeata kahvia oli Juhla Mokka, koska mitään muuta ei juotu paitsi Presidenttiä joulutarjouksesta. Parasta kahvia sai keittämällä sen Moccamasterilla ja mittaamalla juhlamokat sillä ainoalla ja oikealla Moccamastermitalla: 1 mitallinen per 2 kuppia Moccamasterin asteikolla.
Asioin aika-ajoin Coffee Houseissa, Robert’s Coffeeissa, Starbuckseissa, Wayne’s Coffeeissa ja muissa juppikuppiloissa, mutta tilaukseni oli aina sama kuin Veijo Esson baarissa: peruskahvi maidolla ilman sokeria. Ja maitoa pitää olla sen verran, että kupin voi heilauttaa kitusiin ykkösellä niin ettei suu pala.
Joksenkin ahdasmieliseen kahvitulkintaani kuului, että latte on naisten ja naismaisten miesten juoma. Café au lait kuuluu vain Sillanpään Pariisi-Helsinki -biisiin, missä se ei maistu nyt edes Sillanpäälle itselle. Espresso puolestaan älyttömän pienine kuppeineen olisi triplanakin tarjoiltuna jotain nihilististä. Ja mitään hemmetin maustekahveja ei taas juonut Koistisen labradorinnoutajakaan ja silti se tuli hirveen kipeäksi.
Hyvällä keski-iällä kahvihampaan raudoitus jostain syystä petti. Mursin Pauligin muurin ja sorruin tilamaan espresson. Pidin siitä sen verran, että sitä tuli juotua silloin tällöin lisää. Espresso. Vahvaa vähemmälläkin – jotenkin äijämäinen juoma. Espresso on tullut jäädäkseen.
Kerran kahvikuppilassa olin taas ihmeellisen tilanteen edessä – mietin kuumeisesti: Latte vai ei? – Latte tuli pöytään. Aika jees, iso mukillinen, varsinkin se large. Paljon maitoa – itseasiassa naismainen mokka oli aika paljon niinkuin se maitokahvi, jota olin tottunut juomaan. Naismainen maitokahvi passaa meikäläiselle, sillä metroseksuaaliksi minua on aiemminkin tituleerattu, kun palokunnan pukuhuoneessa puin jalkaani mustat farkut.
Erikoiskahvit olivat saaneet minusta tuntuvan otteen: peruskahvin lisäksi imuroin nyt lattea ja espressoa – siis linjatonta! Hiukan taitaa hävettääkin.
Taas kerran kahvilassa myyjä kysyy: ”ja kahvia vai”. Päätin näpäyttää café au laitilla. Myyjä ei hätkähtänyt vaan näpäytti takaisin. Hän pyysi minut pöytään odottelemaan ja saapui vähän ajan päästä kantamuksineen, joka ei paljastunut näpäytykseksi vaan suorastaan iskuksi vasten kasvoja.
Pöytään laskeutui tarjotin, jossa oli erikoinen kokoonpano: Kaksi noin 4 desilitran kannellista kaadinta, toinen täynnä kahvia ja toinen täynnä lämmintä maitoa. Niiden lisksi tarjottimella oli tyhjä noin litranvetoinen pyöreä kulho tai soppalautanen tai mikä lie cafe au lait -vati. Kulhossa ei ollut korvaa ja se oli liian leveä nostettavaksi yhdellä kädellä.
Vähän aikaa pohdin, onko kyseessä vedätys. Sitä se ei varmaankaan voinut olla, joten varovaisesti ryhdyin toimeen. Ei jäänyt muuta mahdollisuutta kun kaadella kahvia ja maitoa isoon kulhoon. Ensin lorautetaan kahvia, sitten vilkaisu molempien olkien yli; näkikö kukaan. Sitten lorautus maitoa ja taas vilkaisu; näkikö kukaan. Pahin oli edessä. Siitä kulhosta pitäisi nyt ryystää. Kävin kuitenkin vielä tarjottimen läpi, olisiko siinä nauttimiseen tarkoitettuja apuvälineitä: ei pilliä – ei mitään. Sitten tähystys kassalle ja kun kaikki myyjät katsoivat johonkin muualle, ryystin kulhosta. – Kahvi oli väljähtyneenoloista ja tunnelma hämmentävä. Aivan oiken, tunnelma oli juuri niin hämmentävä kuin olisit ryystämässä julkisella paikalla soppakulhosta kahvia. Viimeksi kun olin ryystänyt lautasenreunalta sopanliemiä, oli toiminta kielletty yksiselitteisesti kotona, koulussa ja partiossa. Miksi aikuiset saavat ryystää kuppilassa soppakulhon reunalta? Café au laitin täytyy olla huonotapaisten ihmisten juoma.
Vai teinkö sittenkin jotakin väärin? Oliko nauttimiseen tarkoitetussa välineistössä puutteita? En uskonut väärän kaluston teoriaan, enkä kehdannut kysyä. Perusneuvo: katso vieressä olevilta neuvoa, ei toiminut, koska kenelläkään muulla ei ollut soppakulhoa ja kahta kaadinta. Antaa mennä vaan – kaksin käsin, joka tekniikkana oli nyt ainoa, jolla soppakulhoa saattoi käsitellä. – Näkiks kukaan?
Café au lait – Ei jatkoon! Samaan syssyyn täytyy perääntyä koko kahvi-iloittelusta. On vetäydyttävä kuoreensa ja taannuttava. Latte pannaan jäihin ja espressoakin otetaan varauksellisesti.
Perusasiat kunniaan: Suodatinkahvia maidolla ilman sokeria.
Kiitos, että sain sanoa!