Wilma on koululaisen sähköinen reissuvihko – kommunikointia koulun ja koululaisen huoltajien välillä.
Ylen bloggaaja Sari Helin ja hänen syväkurkkunsa Eräs-niminen, Helinin mukaan kokenut opettaja ovat yksissä tuumin nimennyt Wilman reaaliaikaiseksi rikosrekisteriksi. Helin ja Eräs eivät löydä Wilmasta mitään hyvää, vain moitittavaa.
Helin ja Eräs latelevat Wilma-kokemuksiaan, joissa on liikuteltu vain ikäviä asioita. On tietenkin valitettavaa, jos Eräs-niminen kokenut opettaja ei ole koskaan laittanut Wilmaan muuta kuin ikävyyksiä, mitä Helin nyt kaikessa viisaudessaan suoltaa maailmaan.
Helin itse on käsittääkseni ollut korkeintaan Wilman ottavana osapuolena jos sinäkään. Jos ottavan osapuolen kokemus on pelkästään negatiivisten asioiden kanssa painiskelua, kannattaa ottavan osapuolen katsoa peiliinkin ennen kuin tyrmää Wilman ja opettajat. Ymmärrettävästi totuutta on joskus vaikea sietää ja vielä vaikeampi katsoa silmiin – eihän meidän lapsi kotona…kai…
Helin kertookin älyttömässä tekstissään, että Wilma tekee ikävyyksiä lukevasta vanhemmista kanssasyyllisiä. Helin on kuitenkin väärässä. Wilman negatiivinen palaute tekee vanhemmasta pääsyyllisen. Mutta vain siinä tapauksessa, että Helin haluaa välttämättä etsiä syyllisen. Monien järkevien ihmisten mukaan syyllisten etsintä on hölmöläisten hommaa.
Syyllinen, Sari Helinin mieliksi, löytyy helposti. Se löytyy yhtä helposti kuin etusormi nyrkistä, jolla sitten on yhtä helppo osoittaa itsestä poispäin. Tässä tapauksessa suunta on kuitenkin väärä.
Kun lapsi käyttäytyy tai toimii koulussa siten, että siitä täytyy mainita Wilmassa negatiiviseen sävyyn, istuu pääsyypää juuri siinä, missä tekstiä luetaan. Lapsen huonon käytöksen, lintsauksen, kiroilun, oppitunnin häirinnän ta muun kielletyn toiminnan peursta on valettu kotona. Kasvatustoiminta on jäänyt vaiheeseen tai sitä ei ole aloitettukaan. Ymmärrettävästi kodeissa ottaa pannuun, kun joku kertoo asian heille. Sehän ei sovi laatuun ja syy on tietysti saatava muualle – ”miksi koulu ei tee mitään”, kysytään. Miten koulu siihen pystyy, jos omat huoltajatkaan eivät kykene. Sitä paitsi kasvatus on kodin tehtävä, ei koulun.
Wilma toimii, elleivät Helinin esiin tuomat kaikesta negatiivisesta polttoaineensa saavat ”eräät” ole kirjoittamassa palautteita ja toisaalta jos ”vapaiden kanojen kasvattajien” tai mielensäpahoittajien ei anneta muodostaa koko kuvaa Wilmasta.
Helin ja Eräs hypätköön pituutta, mutta ei koulun liikuntatunnilla. Negatiivisuus on viheliäinen tauti, se tarttuu helposti lapsiinkin.
Kiitos, että sain sanoa!