Koiranomistaja on paska ihminen. Tämä eläinrakas rotu on ihmisrotukumppanilleen röyhkeä ja piittaamaton oman edun tavoittelija, joka halua teettää itselleen kuuluvan työn muilla. Kaikkein vähiten koiranomistaja välittää ihmislapsista. Koiranomistajalle on pääasia, että hän itse pääsee mahdollisimman vähällä: kädet eivät tahriinnu eikä turhaan tarvitse kyykistellä. Kokemusperäisesti paskamaisimmat ja vähä-älyisimmät koiranomistajat ovat merkanneet reviirinsä Mäntsälän Hyökännummelle. Liityin itsekin tähän arvokkaaseen porukkaan muutama kuukausi sitten ja reviirinäni on nimenomaan Mäntsälän Hyökännummi – Ja kyllä kelpaa olla jäsen! Siinä tilanteessa ollaan oikeasti, että koiranomistajan umpipuupäisyydellä pääsee oikein elvistelemään, eikä ole pelkoa, että joku laittaa paremmaksi.
Jos tienposkesta erehtyy poimimaan jätöksiä, saa olla tarkkana, että tulee keränneeksi oman koiransa läjän. Penkat näyttävät olevan vuoratut koiranpaskalla.
Julkisille paikoille ja teiden varsiin on laitettu roskiksia. Niiden ympärillä esiintyy poikkeuksellisen röyhkeää toimintaa, sellaista toimintaa, jota vain paskapäät tekevät. Paskapää on kyllä kerännyt koiransa jätökset pussiin, mutta heittänyt pussin sitten roskiksen viereen. Roskiksen ympärillä saattaa olla kymmeniä koiranpaskapusseja.
Paskapää-koiranomistajalla on siihen kaiketi syynsä. Ehkä se, että roskis oli täynnä, eikä siihen enää mahtunut. Kun roskis on täynnä, paskapää-koiranomistajalla on oikeus nakata jätöspussi roskiksen viereen. Paskapää-koiranomistaja ilmeisesti kostaa sille, joka ei ole ajoissa tyjhjentänyt roskista. Paskapää-koiranomistaja on sitä mieltä, että jonkun muun on kerättävä hänen omistamansa koiran jätökset. Jätösten kerääminen ei kuulu paskapäälle, koska roskis oli täynnä. Tekeekö paskapää kotonaankin niin, jos roskis on täynnä, hän heittää ruoantähteet keittiön lattialle? – Vähä-älyisten touhua. Ei tule sitten mieleen kantaa sellaiseen roskikseen, jossa on tilaa. Ei vaan tule.
Vaikka muissakin kunnissa on tavattu tätä idiotismia, on ylivoimaisesti aivottominta toimintaa on havaittu Mäntsälän Hyökännummella. Paskapää-koiranomistaja on nakannut pussinsa päiväkodin parkkipaikalla olevan roskiksen viereen. Jokaikinen arkipäivä lapset talsivat paskapusseja pujotellen parkkipaikan läpi päiväkotiin ja pois. Aina pujottelu ei onnistu. Paskapää-koiranomistaja on käynyt jättämässä paikalle omalla ylevällä oikeudellaan terveysriskin – ja ilmeisesti vain siksi, että joku ei ole tyhjentänyt roskista ajoissa. Tällainen koiranomistaja on täydellinen esimerkki ihan oikeasta paskapäästä. – Hän ei välitä edes ihmislapsista. Tällainen koiranomistaja tulisi pyöritellä koiranpaskassa ja asettaa sakinhivutuksen uhalla ikuiseen eläintenpitokieltoon.
Paskapää-koiranomistajalla ei myöskään leikkaa. Hän on tyhmä. Pellonreunassa vie kapea polku, jota pitkin alaluokkalaiset ja hieman ylempi luokkalaisetkin kulkevat kouluun ja tietysti koulusta pois. Siinä kulkee myös aikuisia ja pienempiä lapsia. Päivän mitaan siitä kuljetaan edestakaisin monia kymmeniä kertoja. Koiranomistaja paskattaa koiransa siihenkin, kapealle polulle, eikä kerää. Koiranomistaja kyllä näkee, kuinka pienet lapset kulkevat polulla edestakasisin, mutta hän ei valitettavasti ymmärrä sitä! Vähä-älyisen pahvipään kapasiteetti ei riitä ymmärtämään, että koiranjätöksestä voisi olla suositulla polulla haittaa. Ja pahvipää kulkee koiransa kanssa ylpeänä, kun ei sillä kertaa paskattanutkaan mustiansa maantielle. Kaikessa kauniissa tyhmyydessään hän saattaa kokea tehneensä jopa oikein. Pahvipää noudatti lakia, mutta järkeä häneltä ei löytynyt – Hienoa aaltopahvipää!
Pääsen valitettavasti päivittäin aitiopaikalle suositulla koiranpaskatuspaikalla. Vähän väliä paikalle lampsii koiranpaskattajia ilman minkäänlaista aietta kerätä jätöksiä. Kakkaa ja pissaa riittää – se on hyvä, sillä koira voi silloin hyvin. Paikalle tulee milloin minkäkin rotuinen koira, se kyykistyy, vääntää naamansa väärinpäin ja työntää itsestään ulos käytetyn polttoaineen. Koira on narussa, jonka toisessa päässä on apina. Kun koira on tehnyt työnsä, apina alkaa johtaa pariskuntaa. Selkä ei taivu eikä polvet koukistu – koirankakkapussi on tuntematon käsite. Sitä ei tarvita, kun läjä on saatu pudotettua tietylle etäisyydelle omasta pihasta. Pyörätien ja jalkakäytävän erottava valkoinen viiva tuntuu olevan joillekin hyvä tähtäyspiste.
Kerran aitiopaikalleni, asutusksen välittömään läheisyyteen, tuli sakemanni ja nuori härmäläinen. Sakemanni kyykkäsi, ponnistusvaihe kesti jonkin aikaa. Sinä aikana otin katsekontaktin härmäläiseen, joka kylmänröyhkeästi odotti, että käärme ulostautui kolostaan ja jatkoi takaisin sinne mistä oli tullutkin. Käärme jäi yksin. Se oli yksi röyhkeimmistä paskatuksista, minkä olen silmämääräisesti havainnut.
Kerran samaan paikkaan pysähtyi taksiauto, josta kuljettaja pomppi ulos kiireisin mutta varovaisin askelin. Hän otti tutun herrasmiesten suosiman haara-asennon ja kusi. Onneksi oli selin. Pohdin, mahtoiko taksikuski olla koiranomistaja – Toivottavasti ei ollut mittari päällä.
Paskapää-koiranomistajat eivät välitä muista – ikävää mutta totta!
Kiitos, että sain sanoa!