Päivi Räsänen on näkyvin suomalainen henkilö niistä, jotka koittavat kammeta kuningas Alkoholia valtaistuimeltaan, mutta ei pysty. Taistelu Saaremaa vodkan etiketin tuulimyllyjä vastaan on turhaa. Viinaralli on niin kiivasta, että Jyväskylän Suurajojenkin nimi piti muuttaa – nykyään ajetaan nestemäistä rallia.
On riisuttu rekkoja komeista kaljakostyymeistaan. On revitty pysäkeiltä viinipanderollit. On kiskottu maasta kaljatelttojen maakiilat. On kielletty kirjoittamasta olohuoneen liitutaululle, jotta ”viina”.
Ja viini ei ainakaan sovi marketin hyllyyn, koska keskikaljakin sopii sinne vain tietyin ehdoin: ei ennen yhdeksää eikä yhdeksän jälkeen, ettei vaan kukaan vahingossa päihdy.
Aikuisia, päättäjiä on kiusattu visaisella laskutehtävällä, vaikka eivät edes viittaa. Mitä, jos 4,7 prosentista vähennetään edes vähän? Mutta alaluokkalainenkin tietää, että 4,7 sadasosaa on niin vähän, ettei siitä voi ottaa tai kohta joutuu lainaamaan Tallinnasta.
Jotkut kansalaisaktiivit pitävät tipattomia tammikuita ja kun iskevät oikein ranttaliksi, niin korkki pysyy kiinni 100 päivää ja siitä tehdään tv-ohjelma. Jos viinasta irti pysymisestä täytyy 100 päivän jälkeen tehdä tv-ohjelma, niin siinä on jotain erityistä, joka ei ole tavallisen ihmisen juttu. Julkkikset hymyillen kertovat miten tehtävä oikein onnistui ja taas saadaan piilovalistavaa viihdettä. Seuraavan päivän lööpissä palataan arkeen, kun 100 päivää kuivilla ollut törttöilee kuitenkin kännissä.
Alkoholismi on sairaus ja sen lääke on täysraittius. Sitä ei voi korvata toisella päihteellä. Ei ole tammikuun tai sadan päivän mittaisia välimuotoja. Jos taas alkoholista ei ole haittaa itselle eikä muille, niin keskikalja voi olla 4,7 prosenttista, ehkä viiniäkin voisi myydä marketissa. Ei se ainakaan Tallinnan viinarallia lisäisi.
On olemassa porttiteoria, jossa raollaan olevan portin kautta piru vie ensin pikkurillin ja sitten koko potilaan. Sääntelyaktivistien portti pysyy kiinni ketjuin, lukoin. Samalla tehdään vanha temppu: imaistaan pullosta siivut, pannaan vettä tilalle ja korotetaan veroa. Mitä enemmän portin ympärille kiedotaan kettinkiä, sitä enemän aitaan tehdään aukkoja. Niistä virtaa sisään ysikutosta, ei Saabeja, vaan kokonaisedullista ”Pirkkaa”, joka ei ole jäänyt yli K-kaupan Väiskin ruoanlaitosta.
Suomalaisen viinanjuonnin ongelma on sen sääntely. Siksi tarvitaan
lisää tervettä viinanjuontikulttuuria. Kannustetaan ihmisiä hankkimaan vesilukot ja systeemit, ja käyttämään mietoja juomiaan itse. Olutfestareiden ja viiniexpojen lailla pitää järjestää myös tiukan viinan kokoontumisajot, jossa alaikäraja on 40 prosenttia. Viinasta pitää voida puhua ääneen ilman kuiskimista ja se pitää saada kirjoittaa niin kuin se kirjoitetaan: Koskenkorva on Koskenkorvaa ja Gambina Gambinaa – baarin katumainokseenkin.
”Humalan hakusta juomista,
Jumalan halusta huomista.
Mä join salmarii tuopista,
Ne tuo mulle rekalla kultaa Ruotsista.
Turha rupee koutsille värjää,
Ettet imeny eilen märkää.
Joka mestassa pimeitä bileitä,
Juodaan rahat perintötileiltä.
Tääl on joka päivä juhannus,
Ja mä oon selvä ku aamunen puhallus.
Meil päi juodaan suoraa hanoista,
Bileet pidetään vaikka kerrostaloissa.
Viis sataa kurkusta illassa.
Miks viina ei voi olla ilmasta?
Aamul sormet kitalakeen.
Tää vaa on sikamakeet.
Mä oon öissä töissä, en missää myymälöissä.
Vähän jäissä, pienissä häissä.
Aamuun asti, vaikka aamulla on matsi. Onneks meillä on tatsii.
Vähän jäissä, pienissä häissä.”
Näin räppää JVG, silti vanhempaintoimikunta hankkii sen esiintymään alakoulun limubileisiin. JVG ei mene boikottiin kosteista sanoistaan. Vanhemmat näkevät kokonaisuuden, kyseessä on vain yksi biisi isossa tuotannossa, jossa puhutaan myös nuorille sopivaa asiaa terveistä esikuvista. Eikö isoista pättäjistä löydy tällaista ymmärtävää vanhemmuutta?
Idolin laulama juomalaulu vaikuttaa miljardi kertaa enemmän nuoren käyttäytymiseen kuin tyylikkäästi tehty mainos, silti juomalaulu on vain juomalaulu – ei se kenestäkään juoppoa tee.
Perustetaan tipattoman tammikuun rinnalle kostea kesäkuu, märkä marraskuu tai vaikka molemmat.
Juodaan sitä viinaa – ilman JVG:tä Märkää-Simoa tai Päivi Räsästä – ihan itse!
Kiitos, että sain sanoa!
