Säästötalkoot pyytävät tekijöikseen opettajiakin. Pakkolomalle ei kuitenkaan tarvitse lähteä, jos ottaa palkatonta virkavapaata – ihan itse saa valita: paha tai paha. Sellaiset ovat ajat – pojat ja tytöt – istukaa, olkaa hyvä. Kiitos kaikille omenan tuoneille, niillä pärjää palkattoman ajan.
Julkinen sektori on se välttämätön paha, mistä pitää ehdottomasti leikata, se kun ei tuota, eikä hyödytä – kuluttaa vaan. Älykkäiden päättäjien viisaasti laadituissa papereissa ovat luvut siististi allekkain. Luvut kertovat totuuden. Se mikä jää viivan alle – on tulos ja totta. Inhimillisiä asioita ei tarvitse miettiä, koska inhimillisyydellä ei voi ostaa, maksaa eikä sitä voi syödä eikä inhimillisyyttä voi piirtää lukuina aaneloselle. Inhimillisyys on myytti – joskus se tuntuu olevan päätöksenteon kirosana.
Kun lapsen hoidosta ja opetuksesta leikataan, leikataan myös turvallisuudesta. Sekin on inhimillinen arvo, jota poliitikko ei tajua – paitsi ehkä sitten kun osuu omaan nilkkaan.
Euroja säästävän viivan alla ei näy pienten ihmisten vähentynyt valvonta. Euroja säästävän viivan alla ei näy vähentynyt huolenpito. Euroja säästävän viivan alla ei näy tehottomampi opetus ja oppimisen tukeminen. Euroja säästävän viivan alla ei näy vähemmän suunniteltu opetustyö. Euroja säästävän viivan alla ei näy se, että aikuisia suhteessa lapsiin on entistä vähemmän. Joillekin nämä aiat ovat vähemmän merkityksellisiä asioita – valitettavasti!
Euroja säästävästä toiminnasta huolimatta vähempivahvuisen opettaja- ja hoitajaryhmän on kannettava sama vastuu. Puolustajia tuskin riittää, jos säästöjen takia jotain sattuu. Se ”jotain” voi sattua sinun lapsellesi.
Kun lasten opetuksesta tai hoidosta säästetään, on mahdollista, että hölmö pää ajattelee säästön kohdistuvan vain opettajiin. Todellisuudessa vaikutus siirtyy ketjussa ja äityy edetessään. Kun otat opettajalta, otat lapselta. Kun otat lapselta, otat koko perheeltä. Kun otat perheeltä, otat yhteiskunnan perusyksiköltä.
Aikuisilla minkään ei pitäisi mennä ohi lapsen hyvinvoinnin. Poliitikkokin on kai aikuinen? Sillä aikaa kun aikuinen on töissä, hänen jälkikasvunsa on hoidossa tai koulussa. Jotta aikuisen työskentely on ylipäätään mahdollista, on hänellä oltava tunne, että hänen lapsellaan on hyvä olla sinä aikana. Toivottavasti se ei ole pelkkä tunne. Lapset ovat viimeinen kohde, joihin säästöillä tulisi kajota.
Euroja säästävän viivan alla ei näy lasten ja perheiden lisääntynyt turvattomuus. Euroja säästävän viivan alla ei näy opettajien lisääntynyt huoli. Euroja säästävän viivan alla ei näy kaikkien osasten summa – on ehkä onni, että kukaan meistä ei tiedä sitä summaa.
Poliitikko varmasti esittää vastakysymyksen: Mistä sitten leikataan? Poliitikolle vastataan: Leikkaaminen on sinun työtäsi. Toivomme, että teet huolellisia ja tarkkoihin selvityksiin perustuvia päätöksiä. Me olemme sinut paikallesi valinneet. Käytä vaikutusvaltaasi oikein. Sinä voit vaikuttaa, miten lasten käy.
Mikä on huolenpidosta ja opetuksesta säästettyjen eurojen todellinen vaikutus – onko se näennäisesti säästettyjä euroja, heikentynyttä turvallisuutta vai mitä se on?
Oli se mitä hyvänsä, sitä en halua kokea. Haluatko sinä?
Kiitos, että sain sanoa!