Ennen pelastuslaitosten naapurikateus ja ”minä itse keksin polkupyörän uudelleen” -malli on ollut vpk-porukalle hyvä asia. Sirpaloitunut ja toisilleen kateellinen ammattilaisrivistö on tehnyt kokoontumisajojaan järjestävästä hurmoshenkisestä harrastelijaporukasta ammattilaisia yhtenäisemmän. Joku sairaan mielikuvituksen omaava voisi sanoa, että vahvemmankin – ainakin kabineteissa, joissa pitkä ja sukkela kieli lipaisee hunajan.
Ammattilaisten sirpaleet ovat alkaneet liimautua yhteen ja naapurinkin polkupyörällä ollaan voitu joku reissu ajaa. Ammattilaisten itse aiheuttama vaiva alkaa parantua, kun he ovat tajunneet koota rivinsä ja synnytyäneet kumppanuusverkoston. Se on syntynyt pelastuslaitosten alueellistamisen myötä, kun on ollut pakko katsoa muuallekin kuin omaan pieneen kuntaan. Mitä enemmän rajoja kaatuu, sitä enemmän yhtenäisyyttä syntyy.
Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston kokoontumisajot ovat iso harppaus järkevään, kansalaista hyödyttävään, yhteistyöhön. Kumppanuusverkosto vahventaa koko maan ammattimaista yhteenkuuluvuutta ja yhteistoimintaa. Kun eri aihekokonaisuuksien tiimoilta monien pelastuslaitosten ammatti-ihmiset kokoontuvat useasti vuodessa ja tekevät yhteistyötä, se voi parantaa kansalaisten turvallisuutta merkittävästikin.
Jos on jotain hyvää, niin on siinä jotain pahaakin, mutta onneksi se ”paha” on enimmäkseen niissä päissä, joista ei tarvitse välittää. Kumppanuusverkoston tulo on nimittäin alkanut kismittää harrastelijapiirejä, siitä on voinut lukea veepeekoolaisille suunnatun Palokuntalainen-lehden sivuilta. Kumppanuusverkosto on veparille myrkkyä ilmeisesti siksi, että nyt kabineteissa nuoleskelun haastaa oikesti vaikuttava toiminta. Palokuntalainen-lehden puolustukseksi on todettava, että tienkin vpk-lehti kirjoittaa erityisesti vpk:lle edulliseen sävyyn.
Vpk-lehden peräänkuuluttamia huipputehoja kumppanuusverkostosta ei varmaankaan heti ole saatu, mutta se tuskin on mollaamisen perimmäinen syy. Vpk taitaa kokea kumppanuusverkoston uhkakseen. Eikä ehkä syyttä, jos tavoite on hankkia vain päsmäröintiinsä eväitä.
Päsmäröinnin sijasta kumppanuusverkosto tarjoaa neuvottelupöytään vaikuttavinta toimintaa, mitä pelastusalalla voi tästä maasta irroittaa. Kumppanuusverkoston myötä on mahdollista koota yhteen koko maan paras asiantuntemus pelastusalan eri aihekokonaisuuksista. Pelastusalan paras tieto-taito on alan ammattikoulutetuilla henkilöillä. Juuri tämä tutkinnoin koulutettu väki työskentelee kumppanuusverkostossa, joka koostuu aina palomiehestä pelastusjohtajaan mukanaan tukitoimintojen ammattiosaaminen. Lähtökohtana se on erilainen kuin harrastemaisesti toimintaan osallistuvien osaaminen, vaikka kabineteissa veepeekoolaiset voivat mukavampia ollakin.
Kumppanuusverkoston tehot näkyvät jo nyt ja ne paranevat ajan saatoissa. Siksi kumppanuusverkostoa tulee entisestään vahvistaa. Siitä huokuu pelastusalalle koulutetun väen yhdessä tekemisen meininki, joka ei voi olla näkymättä kansalaisten turvallisuudessa. Verkosto on nyt luotu. Jatkossa on pääasia, että kumppanuusverkosto säilyy ja osallistujille annetaan työhön täysi tuki.
Kumppanuusverkoston työryhmiin on ennakkoluulottomasti vietävä uusia aiheita. Sen asiantuntemuksella voidaan haastaa mikä tahansa alan epäkohtainen ohje. Otetaan käyttöön Kumppanuusverkosto.
Kiitos, että sain sanoa!