Etelä-Saksassa Mt Tegelbergin köysiradan alapäässä äiti poistuu kiiruhtavin askelin lasten leikkipaikalta. Toisessa kädessä naisella on lapsi ja toisessa kädessä tyhjä oluttuoppi, jossa lukee König Ludwig. Airueen perässä hiihtää toinen lapsi. Kaikki näyttävät voivan hyvin pientä kiirettä lukuunottamatta. Kukaan ei vaikuta kärsivän tuoppia kantavan äidin eikä hänen lastensa puolesta. Kaikki on hyvin.
Mikä ihmeellisintä, äidin ei ole tarvinnut jäädä juomaan nopeasti olutta aikuisten karsinaan, vaan hän on voinut nauttia sen pikkuhiljaa lasten leikkipaikalla samalla jälkikasvuaan vahtien. Itse asiassa aikuisten karsinaa ei ole ollenkaan, on vain hirrestä tehty pöytä ja penkit. Oluen nauttimisesta ei silti ole tullut paikallista eikä globaalia ongelmaa, kaikki ostavat pullonsa kioskista ja juovat sen siinä lähituntumassa. Pipoa eikä hampaita tarvitse kiristellä.
Munchenin Hirschgartenin ulkotarjoilualueelle saapuu illansuussa nuori nainen, hän on tälläytynyt kauniisiin vaatteisiin ja laittautunut muutenkin. Molemmissa käsissään hän pitää ehkä 3-vuotiaiden kaksospoikien käsiä. Naisen on hellitettävä toisen kaksospojan kädestä, sillä hän vaihtaa siihen litranvetoisen olutkolpakon.
Nainen siirtyy poikiensa kanssa pöytään ja alkaa siemailla oluttaan, pojilla on jäätelöt. Paikalla on satoja ihmisiä, heidän seassaan perheitä, kaveriporukoita, yksinäisiä ja nuoren naisen kaltaisia kokoonpanoja, mutta yksi on joukosta poissa; kukkahattutätiä siellä ei näy. Nainen saa juoda kolpakostaan ilman paheksuvaa mulkoilua.
Pällistelyjä ja sormella osoittelua ei tarvita, koska ongelmaa ei ole. Tilanne on tavanomainen ja hallinnassa; aikuinen juo oluen ja lapset syövät jäätelöä – mitä ihmeellistä siinä on?
Anniskelualuetta, jonka istuinpaikkamäärä ilmoitetaan neljällä numerolla, ei ole aidattu. Ei tarvitse, sillä kaikki tietävät missä antimia kuuluu nauttia. Niitä on tietysti mukavampi nauttia tuolilla istuen pöydän ääressä oman mieltymyksen mukaan auringonpaisteessa tai varjon alla kuin sellaisessa paikassa, johon ravintolaan tullut ei ole suunnitellutkaan menevänsä. Ja jos on mukavampaa istua nurmikolla, niin miksi sitä ei voisi tehdä?
Välittömästi anniskelualueen vieressä avautuu iso puisto, jossa on erilaisia leikkipaikkoja. Muualla kuin anniskelualueella ei näy ravintolan tuoppeja, jotka kaikki ovat ehjää lasia.
Ison puiston reunalla on pieni ränsistynyt kioskikoppi. Sieltä myydään 5,2-vahvuista olutta puolenlitran pulloissa. Pullon mukana myydään muovinen poletti
Paikalle tulevat ovat perheitä ja kaveriporukoita. Vanhemmat saattavat siemailla oluen tai pari sillä välin kun lapset leikkivät. Kaveriporukat sattavat tuoda paikalle grillin. Humalaisia, poliisia eikä järjestyshäiriöitä näy, vaikka on viikonloppu.
Tyhjistä pulloistakaan ei synny ongelmaa, niitä ei puistossa näy. Ihmiset palauttavat pullot ja poletit kioskiin, joskus heidän täytyy jopa jonottaa, että saavat pullonsa palautetuksi. Rahasta tuskin on kyse, sillä yhden poletin arvo on 50 centtiä. Pullon palauttamisella on jokin muu arvo.
Voitaisiinko Suomessakin hellittää toinen käsi olueen ja mietoihin alkoholijuomiin liittyvässä holhouksessa ja valvoa omiaan aikuismaisesti kuin kaksospoikien nuori äiti. Nyt oluen tai viinin virvoitusjuomana nauttiminen on tehty mahdottomaksi ja jopa paheksuttavaksi.
Kiitos, että sain sanoa!