Paloasemilta haetaan tehoja irti. Tuottavuus on ruvella. Syypää on löytynyt. Sormi on kohdistunut palomiesten työaikaan. Sormi osoittaa jämäkästi ja vapisematta. Kaiken pahan alku ja juuri on löytynyt – palomiesten työaika: vuorokausirytmi. Siitä ovat palokuntien tilikirjat menneet sekaisin, vaikka useasti on todettu, että vuorokausirytmi on juuri halvin tapa tuottaa ympärivuorokautista valmiutta.
Pääsemme kuitenkin tilikirjanpöyhijän sielunmaailmaan, kun luemme Pelastustiedon pääkirjoituksen lehdestä 8/2015. Siitä käy ilmi, että tilikirjanpöyhijä on käynyt itkemässä ongelmaansa päätoimittajalle. Tuottavuusongelman ruumiillistumaksi on paljastunut vuorokausirytmin ilta- ja yöaika, jolloin tilikirjanpöyhijä ei jostain syystä ole pystynyt pesettämään autoaan palomiehillä.
Tästä viiltävästä tuottavuusanalysoinnista paistaa esiin palokuntien tunnetuin ongelma: kateus.
Ikävää mutta totta ja ilmiselvää.
Joku auktoriteettiongelmainen autonpesettäjä on itkenyt Pelastustieto-lehden päätoimittajalle niin vuolaasti, että tämäkin on huolestunut ja nielaissut syötin. Nyt tämä tutkapari tekee kaikkensa, että tuottavuus taas kukostaisi – lääke siihen on palomiesten ilta- ja yöpäivystysaikana tapahtuva autonpesu.
Jostain syystä ilta- ja yöaikaan tuottavuutta ei synny samalla tavalla kuin aamulla ja päivällä. Täytyy kyllä myöntää, että tilikirjanpöyhijä on tehnyt terävän huomion, ehkä läpimurron, mutta älyämisestähän hänelle maksetaan. Tehköön sitä, mitä parhaiten osaa ja olkoon työnjälkeensä tyytyväinen.
Kelatkaa mikä ongelma! Autonpesettäjä ei saa pesetettyä autoaan yöllä! Se on niin ilmeinen ongelma, että se on ratkaistava mielellään äkkiä. Kaveri ongelman ratkaisuun löytyi Pelastustiedosta. Palomies tietysti kysyy: Miksi Pelastustieto haluaa potkia palomiestä päähän? Pitempään palvellut palomies toki ymmärtää, miksi autonpeseminen illlalla on sellainen epäkohta, jonka autonpesettäjä haluaa nostaa esiin. Palomies pohtii kuitenkin sitä, onko autonpesu yöllä pääkirjoitustason ongelma. Ihan kun mitään muuta siihen verrattavaa ei palokunnasta löytyisi. Tai ihan niin kuin autonpesu yöllä olisi jotenkin hyväkin esimerkki.
Vähän ihmetyttää, että minkälaista tuottavuutta ilta- ja yöaikaan tehdyllä autonpesulla saataisiin aikaiseksi. Jos tämä on oikeasti sellainen pääkirjoitustason ongelma, joka vie pelastustoimen perikatoon, voimme olla varmoja, että tuottavuusloikat jäävät loikkimatta, sillä asemien autot alkavat olla jo puhki pestyjä. Oikeasti on enää hyvin vähän millä illalla ja yöllä tuottaa. Niitä halvatun kotteroita pestään ja pestään, jos likaa ei näy, niin niitä pestään varmuuden vuoksi ettei tule sanomista. Järkeä pesuissa ei aina nytkään ole. Olisikohan niissä enemmän järkeä yöllä – pitänee kokeilla.
Ilman kokeiluakin voi sanoa, että autonpesulla saavutettavat tuottavuusloikat voidaan unohtaa – hypitään vaan sitä perinteistä kolmiloikkaa tai sitten ihan vaan pituutta.
Jos palomies ei pese työvuoron aikana puhdasta autoa, vaikka hänen on niin käsketty tehdä, on ongelma työnjohdossa, ei tuottavuudessa. Työnantajalla on kyllä keinot, millä työntekijä saadaan hinkkaamaan punaista maalipintaa oli tarvetta tai ei. Ei ole duunarin vika, jos autonpesettäjä ei osaa keinojaan käyttää. Päätoimittajalle itkevä auutonpesettäjä voi ihan oikeasti katsoa peiliin.
Toisaalta ihmetyttää, miksi auto pitää pestä juuri illalla tai yöllä, miksi autoa ei voi pestä aamulla tai päivällä? Tai tottakai auto pestään illalla tai jopa yöllä, jos se autonpesettäjälle on niin helvetin tärkeää. Siinä sitä pääsee käyttämään valtaansa oikein!
Kuka oikeasti uskoo, että pelastustoimi voi tuottaa rahaa, kun laskuja lähetellään harvakseltaan. Sisään tuleva raha on taskusta toiseen siirtämistä. Ei se mitään rahatuottoa ole.
Onnettomuuksissa pystymme estämään vahinkoja ja niiden laajenemista, mutta ei työn tuloksesta, vähentyneistä onnettomuuksista tai pienemmistä vaurioista, tilille mitään makseta. Aina kun palokunta tekee töitä, syntyy pelkästään kuluja, tuotto on inhimillisiä asioita. Arvo voi olla se, että joku ei kuollutkaan, vaan päätyi pitkäksi aikaa sairaalaan, mutta siitäkin syntyy vain kaikille osapuolille kuluja. Pelastustoimen työn tulokset pitääkin nähdä arvona, ei arvopaperina. Vaikka ymmätäähän senkin, kun arvotyöt tehdään yöllä pestyllä pirssillä, niin onhan se vähän helvetin komeeta.
Jos taas tuottamisella ja tuottavuudella tarkoitetaan tuotettavia palveluita, niin tuskinpa veronmaksaja kostuu kovin paljon siitä, että pelastuslaitoksen auto pestään yöllä. Siitä kostuu korkeintaan autonpesettäjän housujen etumus. Kun jonkun koti palaa, niin ei hän palokunnan paikalle tultua tule sormella kokeilemaan, että onko auto pesty, eikä hän kysy: Kai se on sitten pesty yöllä?
Sellaista saraketta tuskin on esimiehen excel-taulukoissakaan, että auto pestiin 21.00-6.00 välisenä aikana. Auton pesuaika ei nouse kreditiksi, joka voitaisiin esitellä johtokunnalle palotarkastus- ja Pronto-tilastojen kaverina.
Kun puhutaan pelastustoimen tuottavuusloikasta, se täytyy tulkita tosiasioiden peittelynä. Taustalla on pelastustoimen varojen leikkaukset, jolloin tuottoa syntyy sillä, että vuosi pärjätäänkin vähemmällä rahamäärällä kuin aiempi, vaikka kulut ovat jatkaneet lisääntymistään. Se on ylevää tuottoa se.
Kun vyötä kiristää liikaa, saattaa tuottavuusloikka kääntyä happivajeeksi. Ja muuten, sitä kurjimusta ei kuitata, vaikka hinkattaisiin autoshampoolla punainen väri pois kaikista talon autoista, vai ovatko autonpesettäjä ja päätoimittaja eri mieltä? Joku näkee heikentyneen tomintakyvyn tuoman säästön myös tuloksena. Onko se plussaa vai miinusta?
Tulos- ja tuottavuus-sanat vievät suuren yleisön huomion tosiasioista ja heikennykset näyttävät lopulta positiivisilta.
Mutta palataan siihen ilosanomaan, josta aloitin: Joku pelastustoimessa on keksinyt todellisen tuottavuusloikan ponnahduslaudan, se on iltaisin ja öisin tapahtuva päivystysaika. Silloin voidaan tuottaa ja muuttaa velat saataviksi. Uskottava se on, se lukee Pelastustiedon pääkirjoituksessa. Öisin ja iltaisin aletaan pesemään autoja. Asiakkaat hoi! Tervetuloa markkinoille – kunnan uusi yhtiö, Pelastuslaitoksen autopesula on avoinna joka päivä 21.00 – 9.00.
Naisasiakkaille tutustumistarjouksena autonpesu isolla letkulla ilman paitaa – eikä siinä vielä kaikki: pikkutuhmia juttuja on myös luvassa.
Kateus on kaunis asia!
Kiitos, että sain sanoa!