Potilaat matkustelevat sujuvasti ambulanssin kantotuolissa, vaikka paikka on potilaalle turvaton. Kantotuolin päälle liimataan joskus tarra, jossa lukee: ”Ajon aikana kantotuolissa istuminen kielletty”. Se on vain tarra. Se ei haittaa, kun potilas on siihen selin ja vain ne näkevät, ketkä sen muutenkin tietävät.
On erikoista, että turvatonkin paikka voidaan toisinaan rekisteröidä kuljetuspaikaksi. Valmistaja ei missään tapauksessa suosittele kantotuolissa kuljettamista, se on ainoa paikka, jota ei ole testattu ollenkaan. Ehkä siksi, koska sitä ei ole valmistettu kuljetuspaikaksi.
Tänäkin vuonna valmistuu ambulansseja, joissa kokoon taitettava kantotuoli voidaan kiinnittää istuttavaan asentoon ohjaamon seinään. Kaikille on pässinselvää, ettei kiinnitys pidä, jos tulee raju törmäys. Rajua törmäystä ei aina voi välttää, vaikka ambulanssia ajettaisiin kuinka varovaisesti ja virheettömästi. Se on kaikille ensihoitajille liikenneonnettomuustehtäviltä liiankin tuttua.
On erikoista, että ambulansseja ostavat tahot haluavat asennuttaa turvattoman istuimen viereen kolmipisteturvavyön ja liimata sen päälle tarran, joka kieltää istuimella istumisen ajon aikana. Jos istuminen ajon aikana on kiellettyä, mihin kolmipistevyötä tarvitaan – siihenkö että veltto potilas pysyy tuolissa tutkimisen ajan?
Halutaanko ensihoitajille luoda kiusaus kuljettaa potilas helposti ja turvattomasti? Potilasturvallisuustyöryhmien tulisi ottaa asiaan kantaa. Tämän luulisi kiinnostavan joitakin muitakin tahoja.
Kiusaus tehdä kielloista huolimatta väärin on liian suuri, kun siihen tarjotaan erinomaiset välineet.
Liikkeessä olevassa ambulanssissa kantotuolipaikalla ei potilas- ja työturvallisuuden eikä oman oikeusturvan takia kannattaisi kuljettaa ketään eikä koskaan. Tähän on vain yksi lääke: Kantotuolin paikkaa vaihdetaan ja kolmipistevyö poistetaan seinästä. Kantotuolissa kuljettaminen on paha tapa, josta poisoppiminen ei onnistu kuin pakottamalla.
Nyt kantotuolissa kuljetetaan, koska siinä ei ennenkään kenellekään ole sattunut mitään ja kun matka on niin lyhytkin. Kun potilasta ei tarvitse siirtää paareille, myös sairaalaan siirtäminen onnistuu jouhevasti ilman ikäviä viiveitä ja monimutkaisia vaiheita. Ensihoitaja kuljettaa potilasta turvattomalla kantotuolilla, koska se säästää häneltä muutaman minuutin kestoisen paareille siirtämisen työvaiheen. Onkin hyvä kysymys, mitä duunari voittaa säästämällään parilla minuutilla? Mihin hän käyttää säästämänsä ajan?
Tämä helppo ja kätevä tapa on niin kauan kiva, kun ei satu mitään. Sitten kun sattuu, tapa ei ole enää yhtään kiva – kenellekään.
Radikaalein ehdotus on, ettei kantotuoleja tarvittaisi ambulansseissa ollenkaan, vaan potilaat voitaisiin aina siirtää muilla keinoin ambulanssiin ja sieltä pois. Radikaalein ehdotus ei ehkä ole paras, sillä kantotuoli helpottaa potilaan autoon siirtämistä aika usein. Se on näppärä myös turvallisissa työvaiheissa.
Sen sijaan, että kantotuoli poistetaan kokonaan, se voitaisiin sijoittaa sellaiseen paikkaan, jossa sitä ei voitaisi istuttavassa asennossa kiinnittää hoitotilassa mihinkään. Tällaisia ratkaisuja on ambulansseihin tehty jo kauan.
Jos sivuoven kohdalle, hanttimiehen puolelle, ohjaamon seinään jotain pitää kiinnittää, niin olisiko sen parempi olla oven suuhun taitettava repputeline, josta repun voisi pukea selkään ilman kiertoliikkeitä – suoralla selällä lähes kyykkäämättä. Se olisi ergonomiaa, joka säästäisi pitkässä juoksussa ensihoitajien tuki- ja liikuntaelimiä. Sitä ergonomiaa tarvitaan muuten jokaisella keikalla.
Ehkä potilas ei koskaan loukkaannu ajon aikana kantotuolissa. Ehkä toimii tasan niin kauan kuin se ei enää toimi. Ehkä et joudu vastaamaan kysymykseen: ”Miksi kuljetit kantotuolissa?”
Jos löydät tästä tekstistä jonkun asiavirheen – mieti: Miksi etsit sen?
Kiitos, että sain sanoa!