Hitsauskorin mitat olivat: pituus 100 cm, leveys 80 cm ja korkeus 90 cm.
Palontorjunnassa 5/1971 kerrottiin hitsauskorista, joka kehitettiin A. Ahlström Oy:n Kauttuan Tehtailla. Hitsauskori rakennettiin siinä mielessä, että se toimisi siirrettävänä kipinäsuojana, koska varastossa tavaran siirtely tuottaisi ylivoimaisia vaikeuksia.
”Hitsauskori on kehitetty aikoinaan suurien ja pitkien, esimerkiksi sprinkleri- tai muiden runkolinjaputkien hitsauksia varten. Putket painoivat paljon ja hitsattiin yhteen ylhäällä. Hyvää ratkaisussa oli täydellinen kipinäsuojaus sivulle, ylös ja alas. Tulityövahingot, metallipalojen roiskeiden leviäminen alas ja ympäristöön estettiin”, pohtii palomestari Raimo Rasijeff, joka myös kouluttaa tulityökouluttajia.
Hänen mukaansa työturvallisuus huomioiden, hitsauskori ei tuollaisenaan ole enää tätä päivää. Tyhjässä hallissa siirreltävyys oli helppoa trukilla. Toisaalta oli vaarana trukin kaatuminen pitkien putkien takia ja työntekijän putoaminen. Huonoa olivat myös hitsauskaasut korissa ja hengityksessä, puutteellinen tuuletus, kuumuus, asbestipöly, hitsattavan kohteen läpiviennin hankaluus ja työntekijöiden puuvillahaalareiden mahdollinen syttymisvaara. Käsittely oli hankalaa ja raskasta ahtaissa tiloissa.
”Juttelin kalustonhoitajana toimineen Vesa Nurmisen kanssa. Hän aloitti Kauttualla työt 1976 ja muistaa korin.”
Nurmisen mukaan korin käytöstä luovuttiin 1970-luvun lopulla, kun työterveyshuolto alkoi kiinnittää enemmän huomiota hitsareille ja muille työntekijöille asbestin aiheuttamiin mahdollisiin terveysvaaroihin. Korin ilmanvaihto oli olematon.
”Näin jälkikäteen, Vesan mielestä käyttö oli ”järkyttävää” toimintaa työturvallisuus huomioiden. Kori oli vuorattu sammutuspeitteillä, jotka ”pölisivät” asbestia ympäristöön ja hengityselimiin. Kauttuan työterveyshuolto teki ja tekee testejä. Hänen tietääkseen vakavia sairastumisia korin käytöstä ei ole todettu”, Rasijeff kertoo.
Miten suojaus tulitöissä hoidetaan nykyään?
”Kyseisen hitsauskorin käytöstä luopumisen jälkeen normi tulitöissä suojaukseen käytetään edelleen nykyaikaisia, liikuteltavia kipinäsuojia. Ne on vuorattu kipinäsuojakankaalla, jota saa metritavarana. ”Mattorullasta” leikataan tarvittavan kokoisia suojapeitteitä, joita voidaan myös yhdistellä suuriksi kokonaisuuksiksi hyödyntäen esimerkiksi koottavia rakennustelineitä. Hinta oli aikoinaan kankaiden käyttöä rajoittava tekijä. Kauttualla tietyissä tulityökohteissa katosta roikkui rullalla suojapeitteitä, jotka sitten laskettiin narulla alas. Useampia 4 x 4 neliömetrin kokoisia asbestipeitteitä nidottiin yhteen. Peitteillä vuorattiin tilapäinen korjaus- tai tulityöpaikka. Valitettavasti harvoin käytettynä peitteet pölysivät laskun aikana, jolloin hengityssuojain oli tarpeen”, Rasijeff kertoo.
Teksti: Kimmo Kaisto
Lataa ja lue koko Palontorjunta 5/1971:n juttu
Lue lisää tulitöistä Pelastustiedosta 7/2021, joka ilmestyy 29. syyskuuta
