Ensihoitaja Harri Hernesmaa työskentelee myös pastorina.
Parikkalalainen Harri Hernesmaa työskentelee Eksoten ensihoidossa ja luterilaisen Lähetyshiippakunnan pastorina. Etiikka on keskeinen osa molempia ammatteja.
Heinäkuu 2022, Lähetyshiippakunnan kesäjuhla Loimaalla. Harri Hernesmaalla on lämmin valkean albansa alla. Mielessä liikkuu kimppu tunteita, sillä edessä on yksi elämän merkkihetkistä. Kohta piispa Juhana Pohjola laskee stolan hänen harteilleen pappisvihkimyksen merkiksi. Sitten Hernesmaa saa ylleen kasukan. Hänestä on tullut Pyhän ristin luterilaisen seurakunnan pastori.
”Se oli hyvin henkilökohtaista – sellaista, jota en ole koskaan kokenut”, Hernesmaa sanoo.
Päivätyötään parikkalalainen Hernesmaa 42, tekee Etelä-Karjalan hyvinvointialueen, Eksoten ensihoidossa, asemapaikka on Imatra. Vuodesta 2009 ensihoitajan hommissa ollut mies ei ollut hengellisestä vakaumuksesta huolimatta osannut kuvitella itseään sananpalvelijan virassa. Kutsu papin työhön tuli kirkon sisältä.
Tuhlaajapojan paluu kotiin
Hernesmaan hengellinen tie on ollut mutkainen. Vaikka kädet ovat tiukassa paikassa ehkä menneetkin ristiin, eivät kirkon asiat rippikoulun jälkeen miestä kiinnostaneet.
”Tai ainakin yritin niitä kovasti paeta. Taisin olla 24 kun aloin kokea Jumalan voimakasta kutsua. Se johti minut takaisin seurakunnan yhteyteen. Olen siis perinteinen tuhlaajapoika, joka on saanut palata Isän luokse. Tässä on myös kristinuskon suurin sanoma: Kaiken voi saada anteeksi.”
Syksyllä 2017 Hernesmaa aloitti teologian opinnot Joensuun yliopistossa ja kirkkonsa pastorikoulutuskurssilla.
”Välillä tuntui siltä, että heitän hanskat tiskiin. Pikkuhiljaa se sitten meni kuin juna eteen päin. Oma sisäinen kutsu ja halu palvella pastorin virassa on vahvistunut ajan ja koulutuksen myötä.”
Kaksi työtä, yksi allakka
Eksoten työyhteisö on ottanut Hernesmaan pappeuden hänen mukaansa ihan hyvin.
”Jotkut ovat onnitelleet vihkimyksestäni, mutta suurin osa ei ole kommentoinut asiaa mitenkään. Seurakunnassa ensihoitajan työni on ollut tiedossa.”
Kahden ammatin miksaus kysyy aikataulutusta. Vapaita viikonloppuja ensihoitajan työssä on kuukaudessa kaksi tai kolme. Hernesmaa on luvannut toimittaa yhden messun eli ehtoollisjumalanpalveluksen kuukaudessa.
Lisäarvoa molempiin ammatteihin
Hernesmaa on mukana ensihoidon jälkipurkutyössä. Hän ohjaa defusing- ja vertaispurkuistuntoja. Pastorin työhön kuuluvat olennaisesti sielunhoito ja yksityinen rippi. Keskusteluissa on paljon samoja piirteitä.
”Kuuntelemisen taitoa ja läsnäoloa tarvitaan molemmissa ammateissa, samoin vaitiolovelvollisuus on ehdoton. Olen ollut purkutyöhön halukas, kun sillä lailla voi työkaveria jeesiä. Ainahan tietysti kun 24 tuntia työvuorossa yhdessä ollaan, niin puolin ja toisin asioita jaetaan.”
Hengellisyys on Hernesmaalle itselleen myös tärkeä kanava käsitellä työssä kohdattuja, rankkoja asioita.
”Kristinusko antaa vastauksen vaikkapa siihen, miksi maailmassa on niin paljon pahaa ja kärsimystä.”
Sielunhoitoa kriisitilanteissa
Etiikka on keskiössä sekä ensihoitajan että papin työssä. Harri Hernesmaa yrittää tehdä aina parhaansa sekä ensihoitajan eettisestä että kristityn lähimmäisen rakastamisen näkökulmasta.
”Ensihoitajana kohtaan jatkuvasti kriittisesti sairaita ihmisiä. Työ on siinä mielessä kiitollista, että hoidon vasteen, vaikkapa ylipainehengityshoitoa antaessa näkee usein pian, se on se työn suola. Joskus voin vain hiljaa rukoilla potilaani puolesta, kun ensihoitajan ”temput” on tehty.”
Teksti Jaana Viskari
Kuvat Dimitri Lisitsyn
Lue koko Tapasimme-juttu Pelastustiedosta 2/2023
