Nostolavan esittelytilaisuus Pariisin esikaupunkialueen paloasemalla. Käynnissä on tietojen ja kokemusten vaihtoa korissa ranskalaisten palosotilaiden kanssa. Taustalla näkyvä kerrostalo on paloaseman asuntola, joka on paikallisilla työsuhde-etuna. Kuva: Mika Lehtonen, Vema.
Satakunnan pelastuslaitokselle, Rauman paloasemalle on hankittu nostolava-auto, jonka suunnittelussa huomioitiin hienosti käyttäjien tarpeet ja käytännön kokemukset. Pelastuslaitoksen ja kalustotoimittaja Vema Lift Oy:n yhteistyönä toteutettu projekti on herättänyt laajaa huomiota niin Suomessa kuin Englannissa ja Ranskassa järjestetyllä esittelymatkalla. Autoon tutustui myös itse Ironman.
Hankintaprojektin valmistelut alkoivat vuonna 2021, kun Rauman paloasemalla ryhdyttiin kartoittamaan henkilöstön näkemyksiä ja kokemuksia aiemmista nostolava-autoista.
Alussa työryhmä teki vierailumatkan eri paloasemille ja kahden suomalaisen nostolavavalmistajan tehtaille. Kullekin paloasemalle oli sovittuna paikalle työvuorossa nimettynä oleva nostolavan kuljettaja sekä paikallisen pelastuslaitoksen kalustoasioista vastaava. Nostolavatyöryhmässä työskennelleet paloesimies Jukka Riepponen ja ylipalomies Ferri Kantonen kertovat, että käyttäjien näkemyksiin luotettiin. Artikkeli perustuu heidän kertomukseensa ja kokemuksiinsa.
”Hankintaprojektiin nimettiin henkilöitä eri työvuoroista. Tavoitteena oli kartoittaa henkilöstön kokemuksia sekä näkemyksiä hankittavan nostolava-auton tarvittavista ominaisuuksista. Rauman paloasemalla uskottiin työryhmän ammattitaitoon aidosti. Myös päällystön tuki varsinaisista käyttäjistä kootun työryhmän työhön oli merkittävästi vahvempaa kuin muissa aiemmissa kalustoprojekteissa”, Riepponen ja Kantonen kuvailevat.
Kaksikon mukaan jokaisella paloasemavierailulla esitettiin kaksi keskeistä kysymystä: ”Jos olisitte itse nyt tilaamassa uutta nostolavaa, mitä tekisitte toisin?” sekä ”Mitä hyvää tai huonoa haluaisitte nostaa esille nykyisestä laitteesta?
Muistiinpanoja miehistöauton takatilassa ja satoja valokuvia
”Tutustumismatkan siirtymien aikana miehistöauton takatilassa tehtiin tarkkoja muistiinpanoja saaduista käyttäjien näkemyksistä ja käyttökokemuksista. Muistiinpanojen tueksi otettiin satoja valokuvia. Näiden arvokkaiden kokemusten ja uusien näkemysten myötä oli mahdollista tarkastella Rauman hanketta niin sanotusti laatikon ulkopuolelta.”
Työryhmässä mietittiin myös, että valitaanko tuttu ja turvallinen vai kokeillaanko uutta? Tässäkin asiassa havaittiin eri koulukuntia.
”Tutustumismatkan ansiosta työryhmälle oli selkeää, että on laadittava näkemysten, kokemusten ja hankittujen tietojen perusteella tarjouspyyntö, jossa laitteen tekniset ominaisuudet ovat keskiössä. Yleinen käsitys nostolavan ulottumista keskittyy maksimaaliseen vertikaaliseen ulottumaan. Hankittavan pelastuslaitoksen nostolavan toimintaympäristö Raumalla keskittyy pääasiallisesti alle kahdenkymmenen metrin korkeusalueelle, vaikka esimerkiksi osa kerrostalokohteista edellyttää noin neljänkymmenen metrin korkeusulottumia. Hankittavan laitteen tärkeimmäksi ominaisuudeksi asetettiin maksimaalinen sivu-ulottuma alle kahdenkymmenen metrin korkeusalueella. Laitteeksi valittiin lopulta Vema 42FER, jonka sivu-ulottuma on 33 metriä. Tarjouspyynnön rakenne-erittely vähimmäisvaatimuksista oli monikymmensivuinen.”
Laitteen luovutuksen yhteydessä helmikuussa 2023 valmistaja järjesti useita käyttäjien perehdytyskoulutuksia Raumalla. Hankittu nostolava on osoittautunut sen jälkeen hälytystehtävillä monipuoliseksi ja toimintavarmaksi työkaluksi merkittävän sivu-ulottuman lisäyksen vuoksi.
Mittavin valmisteluin kohti Englantia ja Ranskaa
Uusi nostolava RSA206 herätti myös kansainvälistä kiinnostusta Turvallisuus 2023 -messuilla Helsingissä. Keskusteluissa kävi ilmi, että Rauman uuden nostolavan ulottumaominaisuudet ovat poikkeuksellisia Suomen ja myös Euroopan mittakaavassa. Vema Lift ehdotti nostolavan ja perusteellisen hankintaprosessin esittelyä Englannissa ja Ranskassa. Riepposen ja Kantosen matka RSA206:lla esittelykiertueelle suunniteltiin syyskuulle 2024. Yleensä pelastusyksikön tavanomainen toiminta-alue eteläisessä Suomessa on joitain kymmeniä kilometrejä. Edessä oli aikamoinen haaste pelkän ajomatkan lisäksi.
”Messumatkan valmisteluissa piti kartoittaa ennalta muun muassa vakuutusturvaa, tulevia ajoreittejä, tarvittavia laivayhteyksiä, mahdollisia tietulleja ja polttoainehuoltoa. Laadimme päivä- ja reittikohtaisen matkaetappisuunnitelman, johon kirjattiin muun muassa suunnitellut laiva- ja ajosiirtymät kellonaikoineen sekä mahdolliset näihin liittyvät aikaerot Euroopassa. Alkumetreistä lähtien oli havaittavissa, että nyt ei ihan tavanomaiset termit riitä kuvaamaan tulevia käänteitä”, Riepponen ja Kantonen kiteyttävät.
Ensimmäinen etappi oli noin 250 kilometriä Raumalta Vuosaaren satamaan Helsingissä lauantaina 14. syyskuuta. Tullin kanssa yhteistyöllä auto saatiin iltapäivällä laivaan, ja matka alkoi kohti Travemünden satamaa.
”Saavuimme perille sunnuntaina. Maanantaina suuntasimme aamulla saksalaisen aamupalan voimin kohti Rotterdamin satamaa 600 kilometrin päässä Hollannissa. Kaistoja moottoriteillä oli riittävästi ja raskaalla ajoneuvolla oli tilaa edetä.”
Brittiläiset palokunnat ihmeissään
Tullimuodollisuuksien kanssa olisivat kaksikon mukaan olleet ne kuuluisat hyvät neuvot kalliit.
”Britannian EU-ero ei ollutkaan aivan pieni asia. Kaikkien vaiheiden jälkeen ajoimme viimeisenä ajoneuvona rahtilaivaan yöksi kanaalin yli kohti Pohjanmerta ja Imminghamin satamaa Keski-Englannissa. Ajoimme aamuvarhain auton ulos laivasta perienglantilaisessa hernerokkasumussa. Näkyvyys oli parhaimmillaan noin 50 metriä, ja pitäisi ajaa vielä vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Tiistaipäivän tavoitteena oli Birmingham ja messukeskus noin 220 kilometrin päässä.”
”Kahden päivän aikana messukeskuksessa vieraili tuhansia kävijöitä. Nostolavaa esiteltiin maantasosta sekä ilmasta käsin lukuisille messuvieraille. Yksi erikoisvieras oli itse Ironman, joka ehti muilta kiireiltään raumalaisten kyytiin ja yläilmoihin. Moni brittiläisten palokuntien messukävijä piti näkemäänsä sivu-ulottumaa ennenkuulumattomana. Toinen ihmettelynaihe oli, että miten on mahdollista ohjata yksin nostolavaa. Briteillä on vaatimuksena kaksi operaattoria, joiden on oltava aina paikalla nostolavaa tai tikasautoa käytettäessä – toinen ohjaamaan kääntöpöydältä sekä toinen nostolavan tai tikasauton työkoriin. Kahden pitkän messupäivän jälkeen laitettiin nostin kuljetustuelle, tukijalat nippuun ja auto liikkeelle kohti seuraavaa etappia, Newhavenin satamaa noin 350 kilometrin päässä.”
”Newhavenissa perjantaina 20. syyskuuta ajoimme ohjeistuksen mukaisesti laivayhtiön check-in-kaistalle, jossa virkailija sanoi tietyn koodin puuttuvan papereista. Ilman sitä ei pääse laivaan. Virkailija ehti jo ilmoittaa, että seuraava laiva lähtee illalla. Tullikonttorilla pidettiin pienet puheet ja kohta paikallisen tullipiirin päällikkö oli tutkailemassa Rauman nostolavaa sekä haastattelemassa kyytiläisiä. Päällikkö soitti suoraan laivan komentosillalle ja koko laiva odotti, että paperit saatiin järjestykseen. Myöhemmin kävi ilmi, ettei EU-ulkorajan tullimuodollisuuksissa hankaluuksia teettäneitä lomakkeita olisi kaiketi tarvittu ollenkaan. Newhavenista laiva suuntasi Ranskan Dieppeen, josta perjantai-illan etapiksi oli suunniteltu Pariisi noin 200 kilometrin päässä.”
Ennalta laaditun reittisuunnitelman noudattaminen edellytti apukuljettajan paikalla istuvan kartanlukijan kokoaikaista työskentelyä.
”Suunniteltu reitti toteutui pääosin ja matka eteni tehokkaasti. Pariisin suurkaupungin alueelle saavuttaessa kokeneenkin kartanlukijan sormi saattoi lipsahtaa kartalla ja hetken päästä tienviitassa näkyikin Champs de Élyseé. Raumalainen nostolava pysäytettiin hetkeksi erään Riemukaaren kohdalle ja lähetimme postikorttimaisen valokuvan kotijoukoille terveisiksi jo viikon kestäneeltä matkalta. Seinen pohjoisrantaa pitkin edettiin kohti sovittua paikallisen pelastuslaitoksen paloasemaa. Nostolava jäisi sinne sovitusti viikonlopuksi.”
Ranskalaiset vaikuttuivat ohjailtavuudesta ja ulottumista
”Ranskalaisten palosotilaiden kanssa tutustuttiin nostolavaan kolmen tunnin mittaisella koeajolla perusteellisesti. Viiden henkilön sijoittaminen kerrallaan työkoriin ja maksimiulottumien havainnointi nosti paljon kysymyksiä esille myös laitteen muista yksityiskohdista – muun muassa työkorin ja alustan varustelusta. Keskustelu sujui englanniksi varsin mainiosti. Suomen suurlähetystön edustaja auttoi tarvittaessa kääntämään ranskaksi.”
”Erityisesti nostimme esille Rauman projektissa tosiasiallisten käyttäjien määrittämät suorituskyky- ja ominaisuustavoitteet. Niistä oli viestitty onnistuneesti sekä pelastuslaitoksen johdolle rahoituksen varaamiseksi että myös nostolavan valmistajille, jotta käyttäjä saa laitteen tehokkaaseen pelastustyöhön.”
Ranskalaiset olivat vaikuttuneita Rauman nostolavan ohjailtavuuden vakaudesta sekä erityisesti ulottumista.
”Mieleenpainuva sitaatti ranskalaisten kollegoiden lausunnoista sekä luottamuksen ja yhteisöllisyyden merkityksestä suomalaisten kertomuksiin kuului ”from firefighters to firefighters”. Sama lämmin ja arvostava kohtelu koski myös suomalaisia kollegoita vierailun aikana.”
Esittelyn jälkeen oli vuorossa noin 400 kilometrin siirtymä messukeskukseen Maconissa. Keskiviikkona 25. syyskuuta alkoi nelipäiväinen Ranskan palomiesten vuosittainen kongressi, jossa oli yhteensä yli 60000 kävijää. Kongressin yhteydessä oli suomalaisella mittapuulla suurehko kalustonäyttely, johon Rauman nostolava oli pyydetty esittelyyn.
”Keskieurooppalaisten palokuntien korkealla työskentelyn toimintakulttuuriin on perinteisesti usein kuulunut tikasauto. Perinteistä poikkeava, poikkeuksellisen suuren sivu-ulottuman nostolava kiinnosti monia. Aina kun nostolava oli liikkeessä, alkoi laitteen ympärille kertyä runsaasti yleisöä ja palokuntien edustajilla riitti kysymyksiä. Messujen jälkeen 28. syyskuuta käänsimme auton keulan kohti Travemünden satamaa Saksassa. Noin 1200 kilometrin matka taittui kahden kuljettajan ansiosta 14 tunnissa.”
Laivaa odotellessa Saksassa konditorian kautta
”Varattua laivaa odotellessa vierailimme paikallisella pelastuslaitoksella – suomalaisten tapojen mukaisesti konditorian kautta. Myös Lübeckin pelastuslaitoksen yhteisöllisyys tuntui heti ulko-ovelta lähtien. Vieraat pyydettiin henkilökunnan kahvioon, jonne koko työvuoro kokoontui. Kattavan asemakierroksen ja keskustelujen aikana havaittiin paljon yhtäläisyyksiä kummankin maan pelastuslaitosten operatiivisissa toimintatavoissa ja kalustossa. Kuitenkin myös Saksassa on keskieurooppalaiseen tapaan korkealla pelastamisessa käytössä tikasautoja. Pyynnöstä esittelimme nostolavaa ja ulottumia myös korista käsin paloaseman takana sijaitsevalla harjoitusalueella. Vierailu venyi nelituntiseksi, mutta jäi varmasti sekä paikallisten että suomalaisten mieleen. Viimeiset etapit olivat Travemündesta laivalla Helsinkiin sekä ajo Raumalle lokakuun alussa, yhteensä 18 vuorokautta ja 3700 kilometriä taittaneena”, Jukka Riepponen ja Ferri Kantonen muistelevat.
Mitä opimme tästä?
Raumalaisten mielestä kalustohankinnoissa on syytä kuulla tosiasiallisia käyttäjiä.
”Vaatimusmäärittelyyn tulee varata huomattavasti aikaa. Sen tulee olla erittäin tarkasti kirjattu, jotta käyttäjien tarpeet on kuvattu yksityiskohtien tasolle asti. Koulukuntakysymyksille ei ole sijaa, jolloin on mahdollisuus saada parhaat ominaisuudet hankittavaan kalustoon.”
”Kannattaa hankkia tietoa myös muilta käyttäjiltä kuin omalta paloasemalta. Kertyneet hyvät ja huonot havainnot tukevat vaatimusmäärittelyn onnistumista teknisten vaatimusten yksityiskohtien määrittelyssä. Saatavilla olevista parhaista ominaisuuksista on näin koottavissa omiin tarpeisiin paras mahdollinen ratkaisu. Rauman nostolava on tällaisesta toimintatavasta erinomainen esimerkki.”
”Päällimmäisenä esittelyreissusta jäi mieleen pelastuslaitosten ammattikollegojen arvostava kohtaaminen ja yhteisöllisyys sekä vieraanvaraisuus kansallisuudesta riippumatta. Lisäksi ajatuksia herätti eurooppalainen ehkä perinteikäskin konetikkaista peräisin oleva kulttuuri ja toimintapa konetikkaan sekä nostolavan korissa työskenneltäessä – jossa nostolavojakin operoidaan kahdella henkilöllä siten, että johdossa oleva henkilö ohjaa jalustan ohjauskeskuksesta, vaikka ohjaus olisi mahdollista myös korista. Suomessa lähes poikkeuksetta nostolavan kuljettaja vastaa laitteen operoinnista yksin, pääsääntöisesti ohjaten korista käsin. Suomalaisesta palomiesten erikoisosaamisesta nostolavan monipuolisessa käytössä pelastustoimen eri tehtävillä voi kansainvälisten vuoropuhelujen perusteella olla aidosti ylpeä”, Jukka Riepponen ja Ferri Kantonen vakuuttavat.
Koonnut: Kimmo Kaisto
Jukka Riepposen ja Ferri Kantosen kertomuksesta sekä Vema Liftin tiedoista
Vema 42FER/RSA206 numeroina
Työkorkeus: 42 metriä
Työulottuma: 33 metriä
Katon yli ulottuma: 12 metriä
Maatason alle ulottuma: 7,5 metriä
Korikuorma: 600 kg
Kuljetuskorkeus: 3,6 metriä
Kuljetuspituus: 10 metriä
Kokonaispaino: 26000 kg
