Ihmiset kerääntyivät ihmettelemään epäuskoisina tulessa riehuvaa asuinkerrostaloa.
Ensimmäinen ilmoitus tulipalosta Valenciassa Espanjassa sijaitsevassa asuinkerrostalossa tuli klo 17.30 torstaina 22. helmikuuta 2024. Tuli oli päässyt irti Campanarin syrjäisessä naapurustossa sijaitsevan 14-kerroksisen korttelin seitsemännestä kerroksesta, ja palo nielaisi rakennuksen vajaassa tunnissa. Onnettomuudessa menehtyi kymmenen ihmistä ja 15 loukkaantui. Kuolleista seitsemän oli palomiehiä.
Rakennus oli suorastaan ylellinen. Pihalla oli muun muassa uima-allas. Asunnoista, joissa oli enimmäkseen kolme makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta, tuli ansa, josta jotkut naapurit yrittivät paeta siirtymällä talosta toiseen parvekkeiden kautta. Palomiehet pelastivat osan asukkaista nostolavoilla. Myös hyppytyynyjä käytettiin. Osa ihmisistä hyppäsi parvekkeelta tyynyyn, mutta se tuli nopeasti käyttökelvottomaksi kekäleiden puhkottua sen.
Yhdestä kerroksesta alkanut palo levisi noin kymmenessä minuutissa alempana ja ylempänä oleviin lähikerroksiin. Kova tuuli levitti myös osaltaan tulipaloa ja vaikeutti sammutustöitä. Palomiesten saapuessa kohteeseen, rakennus oli kauttaaltaan tulessa ja palo oli levinnyt ympäri julkisivuja. Pelastustöihin keskittyessään palomiehet kohtasivat “täysin epänormaalin” tulipalon runsaiden liekkien takia. Levittyään nopeasti seitsemännestä kerroksesta ylemmille tasoille liekit levisivät saman asuintaloryhmän lisärakennukseen, joka koostui kahdesta tornista, joissa oli 138 kotia ja jotka oli yhdistetty näköalahissillä. Vaakasuunnassa leviäviä tulipaloja korkealla ja ulkona oli vaikea sammuttaa. Pelastustöitä täytyy pitää erittäin onnistuneina, koska kuolonuhreja tuli vain kymmenen.
Julkisivumateriaali edisti paloa
Julkisivun rakenne edisti tulen leviämistä. Kun rakennusten lämmöneritystä parannetaan, niin eristeen ja julkisivun pintamateriaalin väliin jätetään niin kutsuttu tuuletusilmarako. Se on tarpeen, jotta seinän sisälle kertyvä kosteus saadaan poistettua hallitusti rakenteesta. Pahimmillaan raosta muodostuu niin sanottu savupiippuvaikutus. Kun kuuma ilma on kevyempää kuin kylmä, niin se nousee aina ylöspäin. Tämä vaikutus edisti palon leviämistä ulkoseinää pitkin. Myös kova tuuli edisti leviämistä.
Rakennuksessa oli hopeanvärinen alumiinikalvolevy, joka oli sijoitettu 10 senttimetrin etäisyydelle julkisivusta, johon oli sijoitettu syttyvästä materiaalista valmistettu muovinen julkisivueristys. Tämän tyyppinen alumiininen julkisivupaneli ei ole itsessään syttyvää, mutta se on yleensä kiinnitetty materiaaliin, joka voi olla syttyvä. Palon leviämisnopeuden ja tiheän savun perusteella rakenteen sisällä oli todennäköisesti muovisia materiaaleja. Muovieristeet kuten PUR (polyuretaani tai polyisosyanoraatti) syttyvät suhteellisen helposti ja muodostavat palaessaan runsaasti savua. Espanjalainen julkisivumateriaalin toimittaja on tehnyt konkurssin noin 15 vuotta sitten, joten sitä kautta on turha hakea minkäänlaista korvausta.
Aikaisemmin kaikki julkisivut tehtiin tiilestä tai betonista eikä odotettu, että se voisi palaa. Uudisrakentamisessa eristys sijoitetaan kahden tiilen väliin. Vanhojen rakennusten lämmöneristystä parannettaessa, lisäeriste on pakko sijoittaa julkisivun ulkopuolelle. Jos materiaali on syttyvää, siitä voi muodostua ongelma. Energiansäästö- ja ilmastonmuutostarpeiden takia tämä tulee vain lisääntymään maailmassa. Tällöin pitää tarkkaan harkita mistä materiaalista eriste on tehty.
Tilanne meillä ja muualla
Palavia eli syttyviä materiaaleja ei saa käyttää Suomessa yli kaksikerroksisissa rakennuksissa. Esimerkiksi polyuretaani (PUR) syttyy herkästi ja kehittää palaessaan runsaasti savua. Savu taas estää muun muassa ihmisten poistumista palavasta rakennuksesta. Suomessa ei ole tapahtunut Valencian kaltaisia tapahtumia, jossa tulipalo leviää asunnosta toiseen.
Valencian palo muistuttaa Lontoon Grenfield Towerin tragediaa vuodelta 2017, jossa kuoli 70 ihmistä. Rakennuksen energiatehokkuutta oli parannettu lisäämällä ulkoseinien lämmöneristystä. Eristeenä käytettiin alumiinilevyä, jonka takana oli polyuretaanieristettä (PUR). Julkisivun ja eristeen välissä oli tuuletusilmarako kuten Valenciassa. Itsekkäistä syistä rakentaja käytti muita vaihtoehtoja halvempaa alumiini-polyuretaanilevyä. Riskinarvionnin perusteella rakennus oli suunniteltu siten, että kukin asunto muodostaa oman palo-osaston ja yhden asunnon palaessa palokunta pystyy sammuttamaan palon sinne. Palo-ovetkin hidastaisivat tulen leviämistä. Kerrostalossa oli vain yksi uloskäytävä, koska senhetkiset englantilaiset palomääräykset eivät useampia vaatineet. Useat selviytyneet asukkaat ja pelastajat kärsivät tapauksen jälkeen post-traumaattisesta stressistä. Heille tarjottiin terveydenhoidollista apua. On arvioitu, että palon aiheuttamat kustannukset olivat noin 4000-kertaisia verrattuna summaan, jonka rakentaja säästi käyttämällä syttyvää lämmöneristettä palamattoman sijasta. Luvut eivät sisällä kuolonuhreja.
Vastaavia kerrostalopaloja on tapahtunut useita muualla maailmassa muun muassa Etelä-Koreassa (39 kuollutta vuonna 2020), USA:ssa (esimerkiksi 119 kuollutta vuonna 1946) ja Australiassa (17 kuollutta vuonna 2014). Eurooppa tai Espanja eivät ole siinä mielessä poikkeuksia. Useissa osavaltioissa USA:ssa muovieristeitä ei saa käyttää yli 12 metriä korkeissa rakennuksissa juuri syttymisherkkyyden ja savunkehitysominaisuuksien takia. Tapausten jälkeen ilmarakoon on asennettu katko jokaisen kerroksen kohdalle savupiippuilmiön estämiseksi. Grenfield Towerin tulipalon jälkeen palomääräyksiä on kiristetty myös Englannissa.
Teksti: DI Markku Aarnio Kuva: Lehtikuva
