Markus Viitaniemi on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja sekä Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Olen puhunut pelastustoimen posttraumatyöpajojen puolesta aiemmin ja nyt, kun osallistuin itse posttraumatyöpajaan, olen entistä vakuuttuneempi asiasta. Pajan anti oli paljon enemmän kuin olisin etukäteen voinut kuvitella. Kokemus oli vaikuttava ja kosketti syvästi.
Pajassa käytiin läpi kuormittavia kokemuksia sekä pitkäaikaista kuormitusta luotettavassa ja välittävässä porukassa. Keskusteluja syvennettiin vertaisryhmissä ja asiantuntijoiden kanssa. Pudotimme suojapanssarit, ja olimme läsnä kukin omana itsenämme.
Olen vaikuttunut osallistujien avoimuudesta ja luottamuksen sekä yhteisöllisyyden ilmapiiristä, joka välillemme päivien aikana kehittyi. Hyppäsimme yhdessä syvään päätyyn ja revimme auki haavat, joita kukin sisällään kantoi. Saimme kuulla lukuisia tosielämän tarinoita, jotka vetivät hiljaiseksi ja tuntuivat syvällä sydämessä. Juuri nuo muiden tarinat nostivat tunteet vahvasti pintaan. Oman tarinan kertominen muille jännitti, mutta myös helpotti – kuin järkäleen kokoinen kivi olisi pudonnut sydämeltä. Osalla oli vastaavia kokemuksia kuin itselläni, ja näistä kokemuksista sain äärimmäisen tärkeää vertaistukea. Huomasimme varmasti kaikki, että emme ole ongelmiemme kanssa yksin.
”Johtamisessa ihminen tulisikin kohdata ihmisenä ja huomioida yksilölliset tarpeet. Tärkeää on herkkyys kuunnella ja tukea eri tavoin. Olla aidosti läsnä johtajana, mutta myös ihmisenä.”
Itselleni tämä oli matka paitsi itseeni, myös ihmisyyteen. Kun kokoonnuimme ensimmäisen kerran yhteen, en voinut aavistaa minkälaisia traumaattisia asioita mukana olleet ovat kokeneet ja minkälaista taakkaa kukakin porukasta hartioillaan kantoi.
Olen aina ajatellut, että ihmisten johtamisessa pitää pyrkiä yksilölliseen johtamiseen massajohtamisen sijaan. Ihmiset ovat omia persooniaan omine ongelmineen, myös elämäntilanteet ja kokemukset ovat erilaisia. Se minkälaista taakkaa kukin mukanaan kantaa, ei näy päällepäin. Ja koska ihminen on psykososiaalinen kokonaisuus, ei siviili- ja työelämää voi erottaa kokonaan toisistaan. Johtamisessa ihminen tulisikin kohdata ihmisenä ja huomioida yksilölliset tarpeet. Tärkeää on herkkyys kuunnella ja tukea eri tavoin. Olla aidosti läsnä johtajana, mutta myös ihmisenä. Psyykkistä työkykyä on tärkeää tukea ja mahdolliset jaksamiseen liittyvät ongelmat tulisi ratkaista ennakoivasti ja yhdessä keskustellen.
Sain apua myös omaan henkilökohtaiseen tilanteeseeni, ja lähdin työpajasta aika paljon ehjempänä ihmisenä kuin pajaan mennessä. Osa raskaasta taakasta jäi Porin posttraumatyöpajaan, ja toisaalta katse kääntyi myös kohti parempaa tulevaisuutta.
Lämmin kiitos ja kumarrus Mr. posttrauma Saku Sutelainen, kiitos rautaiset asiantuntijat, kiitos ”ulkorinkiläiset”. Teette kaikki aivan jäätävän hienoa duunia tärkeän asian parissa. Ja ennen kaikkea kiitos kaikille osallistujille, te teitte pajasta ikimuistoisen kokemuksen minulle ja varmasti meille kaikille.
