Ensihoidon varakenttäjohtaja Mats Stenström palasi töihin lomaltaan pitkän moottoripyörämatkan jälkeen. Työmatka taittui moottoripyörällä, vaikka lomalla jäi taakse melkein 6000 kilometriä.
Hus Hyvinkää Akuutin varakenttäjohtaja Mats Stenström aloitteli kesäkuisena arkiaamuna vuosilomansa jälkeistä ensimmäistä työvuoroa ensihoidon kenttäjohtajana.
Pari päivää aiemmin hän oli palannut 23 päivän mittaiselta moottoripyörämatkaltaan Euroopasta. Stenström oli haaveillut matkasta siitä lähtien, kun hän hankki moottoripyörän neljä vuotta sitten. Euroopan halkovan reissun suunnittelu oli ottanut puolisen vuotta, sen toteutus otti paria päivää lukuun ottamatta koko loman.
Takana raskas aika
Euroopan kiertueelle lähtiessään Stenström oli oikeasti loman tarpeessa. Hänellä oli takanaan raskas syksy ja kevät, joihin mahtui kuormittavia työtehtäviä. Niiden takia hän haki posttraumatyöpajaan. Kun hakuprosessi oli kesken, hän oli todennut työpajan vetäjälle Saku Sutelaiselle, että: ’jos en pääse pajaan, pääsen kuitenkin lomalle Eurooppaan’. Sutelainen oli todennut, että loma on rentoutumista ja latautumista varten, ei parantumista varten.
Stenström pääsi lopulta posttraumatyöpajaan.
”Se oli ehkä elämäni rankin juttu mutta myös paras.”
Hän oli lukenut jostain, että pajan käynyt henkilö kuvasi kokemuksiaan siten, että työpajassa repussa olleet kivet olivat muuttuneet ilmapalloiksi. Stenström oli jossain määrin samaa mieltä, ja seurantalomakkeita täytellessään ennen ja jälkeen tilanteissa eroa oli kuin yöllä ja päivällä.
Viiskymppiskahvit
Ensimmäisessä työvuorossaan Stenström tarkasti yksikkönsä huolellisesti, jotta pitkän loman jälkeen kalusto palautuisi mieleen mahdollisimman tarkasti. Ajellessaan Alppien serpentiiniteitä ja Euroopan vanhoja kaupunkeja hän oli pystynyt pitämään tehokkaasti ajatuksensa poissa töistä.
Taakse jäi Großglocknerin Alppitie Itävallassa. Sen serpentiinit ovat Euroopan upeimpia ja Stenström oli päättänyt, että mikäli tien huipulla Edelweißspitzessä oleva pieni kahvila on auki, hän juo siinä 50-vuotiskahvinsa. Myös syntymäpäivävastaanottoa kärttäneet tuttavat hän oli kutsunut nimenomaan sinne. 2572 metrin korkeudessa ei ollut pilvistä, joten kahvila oli auki ja Stenström sai merkkipäiväkahvinsa. Vastaanotolla ei näkynyt kutsuttuja vieraita, mutta motoristiyhteisöä kyllä.
”Nyt teen ihan jotain muuta”
Serpentiinitiet veivät myös Italian Passo della Stelvioon. Stenström oli selvittänyt, että Alpeilla oli tullut keväällä paljon lunta, ja tie oli poikkeuksellisesti vielä suljettuna. Varmistaakseen reitille pääsyn hän varasi tien varrella 2200 metrin korkeudella olevasta pienestä vuoristohotellista huoneen. Hotellin omistaja tuli avaamaan tien alapäässä olevan portin, jotta asiakkaat pääsivät ajamaan hotellille. Stenströmin kanssa samalla portin avauksella tielle ajoi kahdeksan saksalaismotoristia. Aamulla hän ajaisi tien alas ja suuntaisi Como-järvelle. Toisin kävi, sillä yöllä oli satanut 30 senttiä lunta. Moottoripyörä näytti lumiukolta eivätkä paikalliset aura-autot liikkuneet lumivyöryriskin takia. Se tarkoitti yhtä ylimääräistä huilipäivää.
Italiassa Stenströmiä vastaan tuli hälytysajossa ollut ambulanssi.
”Ajattelin, että tuo on sitä, mitä oikeasti teen, mutta nyt teen ihan jotain muuta.”
Irtiotto oli todellakin onnistunut.
Reissun loppupäässä Stenström ajoi muun muassa Alankomaissa Hiethoornin kylään, jonka 3000 asukasta liikkuivat kanavia pitkin veneillä tai kävellen käyttäen 200 kylässä olevaa siltaa. Vasta vähän aikaa sitten tietä pitkin kulkeva moottoriliikenne oli suostuttu päästämään kylän laidalle. Hiethoornin kylä oli kaunis ja vanha. Sen paikallisena erikoisuutena oli metelöintikielto, jonka rikkojaa voitiin sakottaa 150 eurolla.
”Yksin moottoripyörällä sain pintaraapaisun monesta paikasta, joissa en edes yrittänyt nähdä kaikkea.”
Taakse jäi Suomen lisäksi 15 maata ja 5931 kilometriä.
”Edelleen pidän ammatistani”
Stenström oli tarkastanut kenttäjohtoyksikön ja istui päivystyspisteellään Jokelan paloasemalla.
”Paluu loman jälkeiseen arkeen oli monella tavalla samanlainen kuin 28-vuotisella uralla muutenkin. Edelleen pidän ammatistani todella paljon, mutta silti en ole ollut onnellinen, että loma loppuu enkä myöskään kokenut samasta asiasta mitään ahdistusta.”
Kontrastia kokemuksiin moottoripyörän päältä silti tietenkin sai.
Työpöydällä oli paljon tyypillisiä perustehtäviä viikko- ja kuukausiohjelmineen sekä palavereineen ja sähköpostikuorman purkuineen. Sähköpostien seasta löytyi paljon sisäistettävää mutta ei mitään sellaista, mihin olisi pitänyt ottaa heti kantaa.
Stenströmille oli selvää, että alalla yritetään säästää isosti, siitä oli puhuttu paljon jo ennen lomaakin. Hän pani merkille, että hallinto ei koskaan ole ollut tuohon aikaan kesästä niin aktiivinen kuin nyt. Säästöt pitää saada tehtyä, vaikka ne eivät ole kenellekään mieluisia.
”Käytän elämänohjetta, että asia, jolle en voi mitään, en stressaa sitä. Samalla tavalla ajattelin moottoripyöräreissulla; tiet olivat lumen peitossa, vaikka halusin ajaa, mutta ei se lumi sieltä kiukuttelemalla olisi poistunut.”
”Osuuko taas tuulettimeen”
Monet samassa työvuorossa työskennelleet ensihoitajat ottivat vuoron aikana Stenströmiin yhteyttä, kun kuulivat tämän äänen radiossa. Heidän viestinsä oli se, että oli kiva, kun mies oli takaisin töissä, mutta tarkoittiko se myös sitä, että paska osuu pian taas tuulettimeen, kuten niin monesti oli käynyt hänen ollessa työvuorossa. Keskustelua käytiin vitsaillen ja samalla kerrattiin Stenströmin Euroopan matkaa, jota monet olivat seuranneet miehen aktiivisesti päivittämistä somepostauksista.
”Tämä on pahinta”
Iltapäivällä ensihoitajat hälyttivät Stenströmin ja FinnHEMS10 -lääkäriyksikön avukseen teollisuushallin, jossa metallipalkki oli pudonnut työntekijän päälle. Ollessaan matkalla Stenström kuuli radiosta, kun potilasta hoitavat ensihoitajat kertoivat monitoridefibrillaattoreihin kiinnitettyjen häkämittarien hälyttävän. Ilmeni, että palkki pudotessaan oli katkaissut hitsauslaitteiden letkut.
Ensihoitajat käskettiin heti ulos hallista eikä sinne ajettua ambulanssia voinut siinä hetkessä käynnistää, sillä ilmassa oli syttyviä hitsauskaasuja, asetyleenia ja happea. Stenström hälytti paikalle kaksi ambulanssia lisää, toisen hoitamaan potilasta ja toisen tutkimaan altistuksen saaneet ensihoitajat.
Stenström hoiti lisähälytyksenä tulleiden ensihoitajien kanssa potilasta niin kauan, kunnes FinnHEMS:n lääkäriyksikkö ehti paikalle. Sen jälkeen hän luovutti potilaan lääkärille ja irrottautui selvittämään, miten altistuksen saanut työpari voi ja selvitti päivystävän palomestarin kanssa asetyleenin aiheuttamat riskit.
”Tämä on pahinta, mitä töissä voi tapahtua. Kollegat ovat minulle ystäviä ja kavereita, he eivät ole millään tavoin tuntemattomia. Kannoin raskaita tuntemuksia ja aloin järjestää ensihoitajille jälkipurkua.”
Jälkipurkuun
Stenström ajoi kohti sairaalapäivystystä, jossa kollegat olivat altistuksen jälkeen tutkittavina mutta kiireellinen ensihoitotehtävä toisella puolella aluetta esti tämän aikeen. Tehtävä kesti kauan ja Stenströmin työvuoro venyi ylitöiksi.
Tehtävän jälkeen hän kirjoitti työvuorostaan raportin ja antoi suullisen raportin yövuoroon tulevalle kenttäjohtajalle. Sitten hän vaihtoi vaatteensa ja kiirehti Järvenpään paloasemalle jälkipurkuun. Kaikki ajatukset olivat nyt iltapäivän tehtävällä.
”Haluan uskoa, että kun olen töissä, niin annan kaiken huomion sille. Kun kuulin altistumisesta radiosta, keskityin tarkasti, en varmaankaan olisi huomannut, vaikka pommi olisi räjähtänyt Jokelantien varressa.”
Ehkä vielä moottoripyöräreissuun
Vitsailut työkavereiden kanssa olivat käyneet toteen. Olematta tippaakaan taikauskoinen, niin kovat tehtävät osuvat toisten kohdalle useammin kuin toisten – vitsailtiin tai ei. Stenström muistaa teemaan liittyen lomaltapaluuvuoron myös viime vuodelta. Surullista ja kuormittavaa tehtävää purettiin silloinkin.
”On vähän sellainen olo, että maailmankaikkeus ottaa minulta loman jälkeen aina luulot pois. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että vielä on kesää jäljellä. Pääsen moottoripyörän selkään uudelleen, teemme vielä veljeni kanssa viikon reissun Baltiaan.”
Teksti Marko Partanen
Kuvat Jarmo Turva ja Mats Stenströmin albumi
