Ensihoitajan työ on psyykkisesti kuormittavaa useista syistä. Ensihoitajat kohtaavat työssään säännöllisesti kriittisiä tilanteita (englanniksi critical incident), jotka aiheuttavat ensihoitajille vahvoja tunnereaktioita ja voivat häiritä ensihoitajien kykyä toimia tehtävällä tai sen jälkeen. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa ensihoitajien kriittisiksi tilanteiksi on luokiteltu kuolemaan, loukkaantumiseen ja erilaisiin lasten ja aikuisten kärsimyksiin liittyviä ensihoitotehtäviä sekä ensihoitajaan itseensä kohdistuvat uhkaavat tilanteet. Tutkimustiedon karttuessa kriittisten tilanteiden määritys yhä täsmentyy. Tuoreimmassa tutkimuspohjaisessa ensihoitajien kriittisten tilanteiden koonnissa on entistä kattavammin huomioitu omaisten voimakkaat tunnereaktiot, yleisön tarkkailun alla oleminen, potilaan tilanteeseen samaistuminen, tietynlaiset mielenterveyspotilaat sekä erot siinä, onko potilaana lapsi, nuori vai aikuinen.
Kuormitusta seurattava
Ensihoitajien kohtaamien kriittisten tilanteiden raportointi- ja tilastointipuute on ongelma. Ei riitä, että tiedostetaan, että työ sisältää tällaista psyykkistä kuormitusta. Kuormitusta pitäisi seurata ja siihen reagoida siksikin, että se on monella tavalla uhka ensihoitajan työkyvylle. Koettujen kriittisten tilanteiden työntekijäkohtainen tilastointi ja seuranta auttaisivat tunnistamaan ja ymmärtämään tällaisen kuormituksen yksilöllistä kertymistä, joka taas edesauttaisi työkyvyn tuen tarjoamista. Kuormittavien tilanteiden määrän lisäksi tulisi seurata työntekijän itsensä arviomaa kuormituksen tasoa.
Olen kohdannut kuuden ja puolen ensihoidon yliopettajavuoteni aikana lukuisia valveutuneita ja kehittämistaitoisia ensihoitajia. Joulukuussa 2023 koolla oli noin kahdenkymmenen kokeneen ensihoitajan ryhmä pohtimassa kriittisten tilanteiden kohtaamisen ilmiötä ensihoidossa. Keskusteluissa nousi esille odotetusti, että nykyisin kriittisten tilanteiden kohtaamista ei juurikaan seurata systemaattisesti. Lisäksi kriittiset tilanteet voivat jäädä herkästi ilmoittamatta, koska raportoinnin merkitys on hahmottumaton. Uhka- ja väkivaltatilanteiden seuranta lienee jo paremmalla mallilla, joskin siinäkin esiintynee paljon alueellisia eroja. Psyykkiseen hyvinvointiin kohdistettu työkyvyn tuki on monin paikoin riittämätöntä. Toki Suomessa on työpaikkoja, jotka ovat näissä asioissa edelläkävijöitä. Hyvistä käytännöistä soisi näkevän enemmän viestintää useilla foorumeilla, jotta ensihoitajien psyykkisen hyvinvoinnin huomioimista saataisiin lisättyä ja kehitettyä tasalaatuisemmaksi.
Ilmoittamista helpotettava
Ensihoitajaryhmän pohdinnoissa nousi esille monia relevantteja ehdotuksia ensihoitotyössä kohdatuista kriittisistä tilanteista kertyneen työntekijäkohtaisen kuormituksen paremmaksi seuraamiseksi. Ensinnäkin ilmoittamiskynnyksen tulisi olla mahdollisimman matala. Esimerkiksi ambulanssin kojelautaan kiinnitettävä QR koodi, joka johdattaa suoraan raportointijärjestelmään, nostettiin hyvänä käytäntönä esille. Myös sähköisen ensihoitokertomuksen hyödyntäminen seurannassa sai keskustelussa paljon kannatusta. Tämä tarkoittaisi sitä, että tiettyjä ensihoitotehtäviä kirjatessa järjestelmä kysyisi automaattisesti ensihoitajalta arviota siitä, kuinka kuormittavaksi hän tehtävän koki. Näin esihenkilöt saisivat tietoa niin tehtäväkohtaisesta kuormituksen kokemisesta kuin pitkällä ajalla työntekijäkohtaisesti kasautuneista kriittisistä tilanteista ja niiden kuormittavuudesta. Kuormituksen kysymyksenasettelussa tulisi huomioida eettiset näkökulmat, eli kysytyn tiedon tulisi enemmänkin palvella työkyvyn tuen mahdollistamista kuin antaa tietoa ensihoitajan psyykkisestä olotilasta.
Näitä asioita seurattava
Kansainvälisissä ja kotimaisissa tutkimuksissa on listattu niitä tilanteita, joista ensihoitajille aiheutunutta psyykkistä kuormitusta tulisi seurata. Niitä ovat erityisesti ensihoitajiin kohdistuva väkivalta tai sen uhka, akuutisti apua tarvitseviin lapsipotilaisiin liittyvä ensihoitotehtävä, ensihoitajalle henkilökohtaisesti läheisen henkilön hoitaminen, ensihoitajan itsensä tekemä vakava virhe, ensihoitajalle riittämättömyyden tunnetta aiheuttava potilaan kuolema, väkivaltaisesti kuolleen potilaan kohtaaminen ja ylipäätään inhimillisen kärsimyksen kohtaaminen. Joulukuussa 2023 koolla ollut ensihoitajaryhmä lisäisi tälle listalle vielä vaativat elvytykset ja tilanteet, joissa ensihoitaja on joutunut olemaan pitkäkestoisesti tukena potilaan hätääntyneille omaisille. Kaikki edellä mainitut kriittiset tilanteet eivät ole suoraan ensihoidon tehtävälajeja, joten seurantajärjestelmän pitäisi sallia kuormituksen raportointi myös muutoin kuin tehtävälajin kautta aktivoitumalla. Tutkittuun tietoon perustuvan listauksen pohjalta voitaisiin myös rakentaa kaikkia koskevia ennakoivia toimintamalleja työkyvyn tuen aktivoimiselle, tarkoittaen että erilaisiin tarpeisiin olisi mietittynä valmiiksi asianmukaisia reagointitapoja sekä tuen lähteitä.
Edelläkävijyyttä tarjolla
Tutkijana näen, että kriittisistä tilanteista aiheutuneen psyykkisen kuormituksen systemaattisella ja kansallisesti yhdenmukaisella kirjaamisella olisi myös erittäin paljon kansainvälisen edelläkävijyyden arvoa. Kattava tilastointi mahdollistaisi esimerkiksi pitkittäistutkimusasetelmat ja alueellista, demografista ja ajallista esiintymistä selvittävät rekisteritutkimukset. Tällaisia ei merkittävässä mittakaavassa ole vielä voitu toteuttaa Suomessa tai muuallakaan nykyisten raportointi- ja tilastointipuutteiden vuoksi.
Kriittisten tilanteiden aiheuttaman psyykkisen kuormituksen seuranta on myös osa organisaation jatkuvuuden hallintaa, koska se mahdollistaa paremman huolenpidon henkilöstöresurssista. Ensihoidon työskentely-ympäristöistä ei voi kokonaan poistaa kriittisten tilanteiden kohtaamisen riskiä, mutta työkyvyn tuen toimintamalleja voi edelleen kehittää. Työkyvyn tuen teemassa ennaltaehkäisyllä on usein hyvin tärkeä rooli: mitä varhaisemmassa vaiheessa kuormitukseen voidaan reagoida, sen paremmin työkykyä saadaan yleensä ylläpidettyä ja työkyvyttömyyttä ehkäistyä. Reagointiin tarvitaan tietoa. Systemaattinen tilastointi ja seuranta poistaisivat myös stigmaa ja normalisoisivat psyykkisen kuormituksen kokemusta sekä työkyvyn tuen toimintamalleja.
Kirjoittaja on yliopettaja ja koulutusvastaava / Ensihoidon kehittäminen ja johtaminen YAMK & Kriisinkestävä sosiaali- ja terveydenhuolto YAMK, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Kiitokset joulukuussa 2023 Työhyvinvointi ensihoidossa -opintojaksoa suorittaneille ensihoidon kehittämisen ja johtamisen YAMK-opiskelijoille. Erityiskiitos ensihoidon YAMK-opiskelijoille Jenni Nylund-Ahokkaalle ja Oskari Koskiselle tekstin kommentoinnista.
Teksti Hilla Nordquist
Piirros Helmi Partanen
