Talouden niukkuus ja mahdollisuudet toimia haluamallaan tavalla päättävät Marko Hottisen työuran pelastusjohtajana Keski-Pohjanmaalla. Pelastusjohtajan irtisanoutuminen osui samaan myös muiden Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen johtajien jättäessä tehtävänsä.
Hottinen ehti toimia pelastusjohtajana vain puolentoista vuoden ajan. Hän siirtyy elokuun jälkeen kemian teollisuuden palvelukseen, Turussa toimivan logistisia palveluja tuottavan ja varastoivan yrityksen QSE-managerin tehtävään.
Hän kritisoi erityisesti sitä, että pelastustoimintaa ohjaavat tiukat säädökset eikä rahoitus ole sen mukaista. Esimerkiksi hän ottaa myös parhaillaan uusittavan toimintavalmiuden suunnitteluohjeen, joka osaltaan vie enemmän rahoitusta.
Hän arvostelee myös rahoitusta, joka ei ohjaa onnettomuuksien määrän vähentämiseen, vaan rahoitukseen vaikuttaa myönteisesti esimerkiksi onnettomuuksien määrä.
Keski-Pohjanmaalla on kunta-aikana jääty jälkeen myös asiantuntijaresursseissa, ja sen takia ei Hottisen mukaan ole aikaa lähiesihenkilötyöhön.
”Enemmän pitäisi olla aikaa valmentavaan ja ohjaavaan johtamiseen. Nyt aikaa kuluu järjestelmien ylläpitoon eikä ihmisten kanssa töiden tekemiseen. Erityisesti päällystötehtäviin tarvittaisiin enemmän työvoimaa”.
Lakisääteiset tehtävät on Keski-Pohjanmaalla onnistuttu tekemään, vaikka priorisointiakin on ollut pakko tehdä.
”Palvelujen saatavuus meillä on hyvä ja valvontatyökin onnistuu, joskin sisällön ja laadun kustannuksella. Työ onkin enemmän suorittamista.”
Hottinen myös huomauttaa, että palvelutarve ei alueella vähene, vaan tulee haasteellisemmaksi ja monimutkaisemmaksi. Suurteollisuuden uudet hankkeet tuovat myös pelastustoimelle uusia vaatimuksia.
Marko Hottinen kokoaisi tiettyjä pelastustoimen vaativia tehtäviä isommiksi kokonaisuuksiksi, joita tehtäisiin yhteistyössä pelastuslaitosten kesken. Sellaisia voisivat olla omavalvonnan suunnittelu, johon tarvittaisiin myös yhdenmukaisuutta. Myös palvelutasopäätökset, riskianalyysit ja pelastustoimen suunnitelmat voitaisiin toteuttaa yhteistyössä.
Tätä varten ei hänen mielestään tarvita valtiollista pelastustointa, vaan järjestäjätehtävä voisi säilyä nykyisissä rakenteissa.
Hän toivoisi, että pelastustointa säätelevää lainsäädäntöä voitaisiin keventää, silti riittävistä raameista huolehtien.
”Kenttää olisi kuunneltava. Lainsäädäntö antaisi vapauden toteuttaa ja olisi vähemmän sääntelyä, mutta enemmän ohjausta. Näin tuettaisiin toiminnan tavoitteita.”
Teksti: Esa Aalto Kuva: Pelastustiedon arkisto
