Hybridiyksiköt eli moniammatilliset yksiköt herättävät voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Pelastustiedon kyselyssä selvitettiin kokemukset ja tuntemukset. Selvä enemmistö 270 vastaajasta ei liputtanut yksikön puolesta. Vastauksia kertyi yhtä paljon yksikössä työskennelleiltä kuin sellaisiltakin, jotka eivät koskaan olleet työskennellet yksikössä. Vapaan sanaisen arkun avasi yli puolet vastaajista.
Paljon tyytymätöntä henkilöstöä
Kyselyssä 232 henkilöä luokitteli itsensä moniammatillisen yksikön henkilöstöksi. Heistä 58 % ilmoitti työskentelevänsä ensihoitajina, 25 % pelastajina. Molemmissa rooleissa työskenteleviksi ilmoittautui 12,5 % vastaajista. ”Muu, mikä” -vaihtoehdon valitsi vajaa 5 % vastaajista. He ilmoittivat tyypillisimmin taustakseen esimerkiksi VPK:n -, kenttäjohtajan -, tilannekeskuspäivystäjän – tai ennalta ehkäisevän toiminnan tehtävät.
Yli puolet kaikista vastaajista (55 %) työskentelee tai oli joskus työskennellyt moniammatillisessa yksikössä. Hieman yli viidennes vastaajista (22 %) työskenteli alueella, jossa on moniammatillinen yksikkö, mutta eivät itse yksikössä. Lähes neljännes vastaajista (24 %) ilmoitti, että ei työskentele moniammatillisessa yksikössä eikä heidän alueellaan ole kyseistä yksikköä.
Vastaajista 39 % arvioi yksikön heikentävän ensihoidon palveluita, lähes yhtä usea vastaaja (35 %) katsoi, ettei yksikkö vaikuta ensihoidon tarjoaman palvelun tasoon. Pelastuspuolelta saatiin lähes identtinen tulos, jossa vastaajista 37 % arvioi yksikön tuovan parannusta palveluihin ja 35 % arvioi, ettei yksikkö vaikuta pelastuksen palveluiden tasoon.
Hajontaa kannatuksessa
Enemmistö kaikista työntekijävastaajista (56.5 %, n=131) ei kannattanut moniammatillista yksikköä. Pieni osa (9 %, n=20) ei ottanut asiaan kantaa. Hieman alle puolet vastaajista (49 %, n=113) ilmoitti, että eivät haluaisi työskennellä lainkaan moniammatillisessa yksikössä, kun hieman alle kolmannes (32 %, n=74) ilmoitti haluavansa työskennellä moniammatillisessa yksikössä. Hieman alle viidennes vastaajista (18 %, n=42) totesi, että heille ei ole väliä työskentelevätkö kyseisessä yksikössä vaiko eivät. Kolme vastaajaa ilmoitti, että he eivät työskentele lainkaan kentällä.
Yksikössä nyt tai joskus
Kun vastauksissa otettiin huomioon pelkästään ne vastaajat (125), jotka työskentelevät tai olivat joskus työskennelleet moniammatillisessa yksikössä, huomattiin, että moniammatillista yksikköä kannatti hieman suurempi osa kuin kaikista vastaajista yhteensä (43 % vs. 35 %). Tästä huolimatta suurin osa heistä ei kannattanut moniammatillista yksikköä (47 %) eikä haluaisi työskennellä siinä (40 %). Moniammatillisessa yksikössä työskentelevistä vastaajista 11% ei halunnut ottaa kantaa yksikkönsä toimintaan, ja 19% totesi, että heille ei ole väliä työskentelevätkö kyseisessä yksikössä vai eivät.
Aktiiviset kannattivat enemmän
Jos työntekijävastaajista tarkasteltiin vain aktiivisesti työskenteleviä henkilöitä (75 kpl), heistä 55% kannatti yksikköä. Enemmistö heistä (56 %) ilmaisi myös haluavansa työskennellä kyseisessä yksikössä. Toisaalta on huolestuttavaa, että jopa kolmannes (33 %) aktiivisesti moniammatillisissa yksiköissä työskentelevistä vastaajista ei kannata yksikkönsä olemassaoloa. Yli neljännes (28 %) aktiivisesti moniammatillisessa yksikössä työskentelevistä ei haluaisi työskennellä kyseisessä yksikössä. Loput vastaajista eivät ottaneet kantaa tai totesivat, että heille ei ollut väliä työskentelevätkö yksikössä vai eivät. Vastaajat totesivatkin, että moniammatillisissa yksiköissä työskentelyn tulisi perustua vapaaehtoisuuteen ja työntekijän omaan haluun, ei pakkoon.
Vaikuttavuutta
Työntekijät arvioivat moniammatillisen yksikön vaikuttavuutta Likert-asteikkoa käyttäen. Asteikon vastaukset “täysin samaa mieltä”, “jokseenkin samaa mieltä”, “täysin eri mieltä” sekä “jokseenkin eri mieltä” on tässä jutussa yhdistetty “parantaa” ja “heikentää” vastauksiksi.
Enemmistö vastaajista totesi moniammatillisen yksikön lyhentävän ensihoidon ja pelastuksen viivettä ja nopeuttavan ensihoidon aloittamista mutta hidastavan pelastustoiminnan aloittamista. Vajaa kolmasosa ei osannut sanoa, tuoko moniammatillinen yksikkö taloudellista säästöä. Enemmistö vastaajista, jotka ottivat kantaa yksikön taloudellisuuteen, totesivat, että yksikkö ei tuonut taloudellisia säästöjä. Enemmistö totesi hybridiyksikön saavuttavan paremmin sille asetetut tavoitteet ensihoidon kuin pelastuksen osalta.
Viidennes vastaajista (20 %) ilmoitti, että heidän alueellaan ei ole moniammatillista yksikköä.
Haittaa rekrytointia
Enemmistö vastaajista koki työskentelyn moniammatillisessa yksikössä vaikuttavan negatiivisesti työmotivaatioon, työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen. Toisaalta lähes yhtä iso osa vastaajista piti vaikutuksia työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen neutraalina. Henkilöstön näkemyksen mukaan moniammatillinen yksikkö heikentää selkeästi rekrytoinnin houkuttelevuutta, mutta parantaa alojen välistä synergiaa. Avoimissa vastauksissa yksikön kuvattiin vaikuttavan kielteisesti erityisesti pelastajien rekrytointiin.
Rajua kritiikkiä pelastajilta
Vastaajat kuvailivat yksikön syövän vain pelastuksen resursseja. Henkilöstön ja vahvuuksien pienentyessä entisestään, monet kuvailivat yksikköä “pelastusalan ruumisautoksi”, “ammattipalomiehen kuolemaksi” ja ”ammatilliseksi itsemurhaksi”. Vastaajat kuvailivatkin pelastajan olevan moniammatillisessa yksikössä usein pakotettuna. He ihmettelivät, miten neljän vuoden ensihoidon opintojen jälkeen vain yhden kurssin suorittamalla voi toimia pelastuksen tehtävillä. Vastaajat kokivat tämän jopa pelastajien ammattitaidon väheksymisenä.
Paljon ensihoitoa
Vastaajien mukaan ensihoitotehtävät ovat yksikön suurin työllistäjä ja monet pohtivatkin, että yksikkö näyttää pelastuksen kannalta paremmin “paperilla” kuin realistisena toimintana. Pelastaja-tutkinnon tarpeellisuus kyseisessä yksikössä kyseenalaistettiin, kun vastaajien mukaan 98 % tehtävistä on ensihoitoa. Vastaajien mukaan kokemus ensihoitotehtävien suuresta osuudesta voi johtaa irtisanoutumiseen, toiseen yksikköön siirtymiseen tai huonoon työmotivaatioon. Eräs vastaaja totesikin: “En halua olla koskaan enää moniammatillisessa yksikössä töissä.”
Pelastajien motivaatio alhaalla
Ensihoitotaustaisten vastaajien kommenteissa mainittiin useasti pelastajien heikko motivaatio ja osaamisen taso, mikä näkyi työparityöskentelyssä. Monet ensihoitajat ilmaisivatkin huolensa pelastajan huonosta motivaatiosta ja osaamisen tasosta, minkä takia vastuu ensihoitotehtävillä jää yksin ensihoitajalle ja lisää tämän kuormitusta. Asian koettiin vaikuttavan kielteisesti työhyvinvointiin. Samalla ensihoitajat kuvasivat tehtävien monipuolistumisen myötä työmotivaationsa jopa parantuvan. Eräs vastaaja kommentoikin, että jos moniammatillisessa yksikössä työskentelisi motivoitunutta porukkaa, olisi yksikössä todella mielekästä työskennellä.
Sekava konsepti
Useat kuvailivat moniammatillisen yksikön olevan epämääräinen sekamelska, jossa pelastajien työnkuvaa ei ole tehty selkeäksi. Monien vastaajien mukaan yksikkö ei tuo mitään mielenkiintoista pelastajan työkuvaan. Myöskään huono palkkaus, perehdytyksen puute, vähäinen pelastuksen tehtävänmäärä ja “pienellä asemalla nököttäminen” eivät ainakaan lisänneet vastaajien työmotivaatiota. He totesivatkin mieluummin vaihtavansa alaa, jotta pääsisivät moniammatillisesta yksiköstä pois. Kriittisimmät vastaajat kuvasivat moniammatillista yksikköä täysin toimimattomaksi konseptiksi, jossa työntekijät ja potilas kärsivät. Pelastuksen ja ensihoidon toivottiin pysyvän toisistaan erillisinä tehtävinä, jotta ensihoitajat voisivat keskittyä potilaiden hoitamiseen ja pelastajat pelastuksen tehtäviin.
Teksti Dimitri Lisitsyn ja Anu Venesoja
Piirros Marjut Makkonen
Esihenkilöt: Tuoko hybridi ollenkaan säästöjä?
Pelastustiedon moniammatillisia yksiköitä koskevaan kyselyyn vastasi 38 henkilöä, jotka mainitsivat työskentelevänsä joko ensihoidon tai pelastustoimen esihenkilötehtävissä. Lähes kaikki heistä ilmoitti työskentelevänsä vakituisessa työsuhteessa. Arvioimme, että esihenkilöillä on käytössään näkemyksiä, jotka perustuvat myös muuhun kuin pelkkään omaan olettamukseen.
Esihenkilötehtävissä työskentelevistä henkilöistä enemmistö (63 %) ilmoitti toimivansa esihenkilönä pelastajille ja loput vastaajista (37 %) toimivat ensihoitajien esihenkilöinä. Esihenkilöistä kymmenen ilmoitti työskentelevänsä alueella, jossa ei ole moniammatillista yksikköä. Enemmistö esihenkilöistä (58 %) vastusti moniammatillista yksikköä, yksikön kannalla oli 29 % vastaajista ja 13 % ei halunnut ilmaista kantaansa.
Säästöt jakoivat näkemyksiä
Moniammatillisten yksiköiden yhteydessä puhutaan usein mahdollisuudesta saavuttaa taloudellisia säästöjä ja parantaa palveluja. Vastausten perusteella näin ei näyttäisi kuitenkaan olevan. Taloudellisten säästöjen osalta esihenkilöiden näkemykset jakautuivat tasan puolesta ja vastaan. Kuusi esihenkilöä ei osannut ottaa asiaan kantaa. Esihenkilöt kuvasivat, että moniammatilliset yksiköt ovat talouden näkökulmasta tarkasteltuna kustannustehokas tapa tuottaa valmiutta ja suorituskykyä molemmille toimialoille ja että ne ovat erityisesti harva-alueilla “pakon sanelema juttu”. Toisaalta moniammatillisen yksikön kuvattiin olevan vain kalliimpi ambulanssi, jossa säästöt valuvat ensihoidolle.
Ensihoito hyötyy, pelastus häviää
Esihenkilöiden enemmistön näkemysten mukaan moniammatillinen yksikkö on lyhentänyt ensihoidon viiveitä, nopeuttanut ensihoidon aloittamista ja auttanut saavuttamaan ensihoidon tavoitteet. Yksikön nähtiin palvelevan pääasiassa ensihoidon tarpeita ja esihenkilöt pohtivatkin sitä, että palveleeko se lainkaan pelastuksen tarpeita, sillä yksikön tehtävistä suurin osa on ensihoidon tehtäviä.
Pelastustehtävien osalta vastaajien näkemykset jakautuivat voimakkaasti erityisesti viiveiden osalta. Enemmistö esihenkilöistä katsoi, ettei moniammatillinen yksikkö nopeuta pelastustoiminnan aloittamista ja että tavoitteet pelastuksen osalta eivät täyttyneet toivotulla tavalla. Pelastuksen esihenkilöt olivat kriittisempiä pelastuksen tavoitteiden täyttymisen osalta. Esihenkilöiden näkemysten mukaan pelastusyksiköt tulisikin pitää pelastusyksikköinä ja ambulanssit ambulansseina.
”Pelastusyksiköt tulisi pitää pelastusyksiköinä ja ambulanssit ambulansseina.”
Esimerkkeinä mainittiin muun muassa, että moniammatillisen yksikön pelastajalla ei aina välttämättä ole osaamista toimia pelastuksen tilannepaikan johtajana, tilannepaikalla voi myös olla tarve sekä ensihoidolle että pelastukselle eikä pelastaja näissä tilanteissa voi toimia molemmissa tehtävissä.
Kehitysehdotuksina mainittiin, että ensihoitoyksiköiden ensihoitajia voitaisi täydennyskouluttaa esimerkiksi heittoliinan tai muun kelluttavan pelastusvälineen ja yksinkertaisten sammutusvälineiden käyttöön, jolloin voidaan saavuttaa sama tai jopa parempi kokonaishyöty kuin moniammatillisella yksiköllä.
Negatiivista henkeä
Työhyvinvointi, työssäjaksaminen ja työmotivaatio kulkevat useimmiten käsi kädessä. Vain muutama esihenkilöistä ilmaisi, että moniammatillinen yksikkö voisi parantaa työhyvinvointia, työssäjaksamista tai työmotivaatiota Työhyvinvoinnin osalta esihenkilöiden vastaukset jakautuivat pääosin “ei vaikutusta” (39 %) tai “heikentää / heikentää erittäin paljon” (45 %) välille. Jakauma työssäjaksamisen näkökulmasta oli lähes sama. Sen sijaan yli puolet (53 %) esihenkilöistä katsoi, että moniammatillisilla yksiköillä on selkeästi työmotivaatiota heikentävä vaikutus. Esimerkkeinä heikentyneestä työmotivaatiosta mainittiin yksikön henkilöstön haluttomuus lähteä joko pelastuksen tai ensihoidon tehtäville.
Hyvää synergialle, huonoa rekrylle
Suurin osa esihenkilöistä (61 %) arvioi moniammatillisten yksiköiden olevan kielteinen asia houkuttelevuudelle, kun organisaatioon rekrytoidaan henkilöstöä. Sen sijaan moniammatillisten yksiköiden arvioitiin pitävän ennallaan (34 %) tai parantavan (50 %) alojen välistä synergiaa. Toisaalta esihenkilöt pitivät yksiköitä jopa välttämättöminä yhteistoiminnan ja synergiaetujen kehittämisen vuoksi. Toisaalta synergiaetujen nähtiin useimmiten toteutuvan vain yksipuolisesti.
Teksti Anu Venesoja ja Dimitri Lisitsyn
Piirros Marjut Makkonen
Turvallisuus ei välttämättä toteudu
Tarkasteltaessa moniammatillisten yksiköiden toimintaa työ- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta vastaajien näkemykset jakautuivat. Taustoistaan riippumatta vastaajat arvioivat, että moniammatillisella yksiköllä ei ole juurikaan vaikutuksia ensihoidon työturvallisuuteen tai että yksikkö voi jossain määrin jopa parantaa työturvallisuutta ensihoidon tehtävillä. Toisaalta iso osa vastaajista ilmaisi huolensa pelastuksen työturvallisuuden toteutumisesta moniammatillisessa yksikössä pelastuksen tehtävillä. Suurin osa vastaajista katsoi, ettei moniammatillisella yksiköllä ole juurikaan vaikutuksia potilasturvallisuuteen tai että moniammatillinen yksikkö voi heikentää potilasturvallisuuden toteutumista.
Avoimista vastauksista ei tukea
Vastaajien näkemyksille siitä, että ensihoidon työturvallisuus pysyy ennallaan tai jopa hieman paranee moniammatillisessa yksikössä, ei saatu selitystä avoimista vastauksista. Tosin moniammatillisena yksikkönä toimivan ajoneuvon mainittiin olevan “epäkäytännöllinen möhkäle”, jonka käytettävyys kaikissa olosuhteissa on huono kokonsa ja kömpelyytensä vuoksi. Ensihoidon parissa työskentelevät henkilöt suhtautuivat turvallisuuteen ensihoidon tehtävillä hieman pelastustaustaisia henkilöitä kriittisemmin.
Ensihoitajille ei riittävää tukea
Vastaajien mukaan ensihoito on terveydenhuollon toimintaa ja he kokivat, että pelastajalta ei välttämättä saa riittävää tukea potilaan hoitotilanteissa, varsinkin jos tämä ei ole kiinnostunut ensihoidosta. Pelastajan lyhyen koulutuksen ei katsottu tuovan riittävää osaamista ensihoidon tehtäville, joista esimerkkeinä nostettiin kiireettömiin ensihoitotehtäviin liittyvä hoidon tarpeen arviointi ja kiireelliset tehtävät, joissa hoidollisen lisäavun paikalle saapuminen voi kestää pitkään. Vastaajat katsoivat, että yksikön hoidollinen osaaminen laskee huomattavan paljon, mikäli siinä työskentelee pelastajan sijaan ilman pelastajan tutkintoa oleva sopimuspalokuntalainen. Kehitysehdotuksena vastaajat mainitsivatkin ensihoidon koulutuksen lisäämisen yksikössä työskenteleville pelastajille.
Pelastajille ei riittävää tukea
Vastaajia mietitytti kovasti, miten työturvallisuus pelastustehtävillä todellisuudessa toteutuu, jos yksikössä on vain yksi pelastajakoulutuksen saanut henkilö. Pelastustaustaiset henkilöt suhtautuivat kriittisemmin yksikön työturvallisuuteen pelastuksen tehtävillä kuin ensihoitotaustaiset. Vastaajat totesivat, että pelastuksen ensilähtö ei voi perustua nykymuotoiselle moniammatilliselle yksikölle, sillä yksikön henkilöstö ei mahdollista tehokasta ja työturvallista toimintaa vaativilla pelastustehtävillä. Jos potilasturvallisuusnäkökulmasta toivottiin, että molemmat yksikön työntekijät olisivat ensihoitoon koulutettuja, niin sama päti pelastuksen näkökulmasta. Toivomus oli, että molemmat yksikössä työskentelevät olisivat savusukelluskelpoisia, jotta heistä saisi muodostettua sammutustehtäville turvaparin. Toisaalta vastaajat toivat esiin myös sen, että vakuutustekniset asiat voivat estää ensihoitajan savusukeltamisen, vaikka hän olisikin savusukelluskelpoinen ja toimisi alueen sopimuspalokunnassa. Vastaajat kuitenkin totesivat, että savusukellusta ei voi turvallisuussyistä aloittaa ennen kuin paikalle on saatu moniammatillisen yksikön lisäksi lisää savusukelluskelpoisia henkilöitä paineistetun letkun kanssa.
Teksti Anu Venesoja ja Dimitri Lisitsyn
Piirros Marjut Makkonen
Tulokset kriittisessä valossa
Moniammatilliset yksiköt jakoivat kyselyssä voimakkaasti mielipiteitä. Aiemmista selvityksistä poiketen tämän kyselyn vastaajat suhtautuivat moniammatillisiin yksiköihin huomattavasti kielteisemmin. Poikkeuksellisen suuri määrä (137) avoimia vastauksia kertoi, että vastaajilla oli sanottavaa. Merkille pantavaa on, että useimmilla alueilla moniammatillisia yksiköitä on perustettu nimenomaan pelastuksen aloitteesta. Siitä huolimatta pelastustaustaiset vastaajat suhtautuivat kriittisemmin yksiköiden hyötyihin nimenomaan pelastuksen näkökulmasta.
Taloudellisuudesta ei takeita
Avoimissa vastauksissa tuotiin ilmi, että erityisesti ensihoidon viiveisiin liittyen vastaaminen oli hankalaa. Vastaajien vaakakupissa näyttäytyi vain kaksi vaihtoehtoa, joko moniammatillinen yksikkö tai ei yksikköä lainkaan. Toki tällöin on luonnollista vastata, että yksiköllä ei ole vaikutusta tai että vaikutus viiveisiin on positiivinen. Vastausten perusteella näyttää siltä, että moniammatillisten yksiköiden tehtävistä suurin osa on nimenomaan ensihoidon tehtäviä. Tästä syystä vastaajat pohtivat, onko kyseessä vain kallis erikoisvarusteltu ambulanssi, jonka välineistölle ei ole todellista käyttöä ja joka voi viedä rahaa pois muulta pelastustoimelta. Vaikka talous onkin yksi peruste moniammatilliselle yksikölle, niin konkreettista tutkimustietoa taloudellisuudesta ei tällä hetkellä ole. Voidaankin siis kysyä: kuinka taloudellinen kyseinen yksikkö todellisuudessa on?
Hyvä vain paperilla
Monien vastausten perusteella jää vaikutelma, että moniammatilliset yksiköt näyttävät hyvältä vain paperilla. Osittain syynä voi olla, että kaikkia käytännön asioita ei ole mietitty loppuun asti. Vaikuttaisi siltä, että useammalla alueella moniammatillinen yksikkö on käytännössä yksi ensihoidon yksiköistä, jolloin pelastajalle suunnitellut tehtävät ja pakolliset harjoitukset jäävät ensihoitotehtävien jalkoihin. Näyttäisi siltä, että yksiköiden käytettävyyttä tai kuka ylipäätään päättää moniammatillisen yksikön käytöstä eri tehtävillä ei ole sovittu.
Epäselvät johtosuhteet
Avointen vastausten perusteella jää vaikutelma, että moniammatillisten yksiköiden johtosuhteet ovat epäselvät. Vastaajien mukaan yksikön käytöstä määrää ensisijaisesti ensihoidon kenttäjohtaja, joka käyttää yksikköä ensihoidon tarpeiden mukaan eikä välttämättä huomioi lainkaan yksikön pelastustoimen statusta. Vastaajat kuvasivat, että moniammatillinen yksikkö saattoi olla pois omalta alueeltaan tuntikausia esimerkiksi siirtokuljetuksella, jolloin alueella ei tosiasiallisesti ollut pelastustoimen valmiutta. On selvää, että eteen tulee tilanteita, jolloin pelastuksen ja ensihoidon tarpeet eivät moniammatillisessa yksikössä kohtaa. Yksikköön liittyvät johtosuhteet tulisikin sopia kirjallisesti, jotta asioita ei täytyisi ratkoa kriittisissä tilanteissa.
Perehdytys puutteellista
Vastaajat kokivat, että perehdytys moniammatillisen yksikön toimintaan on ollut puutteellista. Tämä koski niin ensihoidon kuin pelastuksenkin erityispiirteitä. Perehdytys ja koulutus on osa sekä työ-, että potilasturvallisuutta ja ne kuuluvat yksiselitteisesti työnantajan vastuulle. Moniammatillisten yksiköiden henkilöstön perehdytykseen ja ylläpitokoulutukseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota luomalla henkilöstölle oma perehdytysohjelma ja vuosikoulutussuunnitelma.
Vastaajat pohtivat myös yksikön henkilöstön, miten vakuutusasiat toimivat eri tehtävillä. Esihenkilöstön tulisikin selvittää yksikköön liittyvät vakuutustekniset seikat ja saattaa ne tiedoksi yksikön henkilöstölle jo perehdytyksen yhteydessä. Työntekijän tulee noudattaa annettuja ohjeita sekä ilmoittaa mahdollisista turvallisuuspuutteista ja -poikkeamista esihenkilölleen.
Onnistumisista oppimista
Vastauksista oli nähtävissä, että joillakin alueilla moniammatillisten yksiköiden kanssa oli onnistuttu. Jotta onnistumisista olisi mahdollista oppia, olisi tärkeää, että alueet, joilla moniammatillisia yksiköitä on käytössä, jakaisivat avoimesti hyviä käytäntöjään. Mikäli alueella on moniammatillinen yksikkö tai niitä suunnitellaan alueelle, on erittäin tärkeää, että yksikössä työskentelevät henkilöt ovat myös itse motivoituneita työskentelemään kyseisessä yksikössä. Vaikuttaisi siltä, että motivoitunut henkilöstö on yksi onnistumisen kulmakivistä.
Vaikuttavuustutkimusta tarvitaan
Moniammatillisia yksiköitä on ollut jo pitkään käytössä. On huolestuttavaa, mikäli ainoa lähtökohta yksikön käyttöönotolle on taloudelliset säästöt eikä sen toimintaa ei muuten mitata tai kehitetä. Vaikuttaisi siltä, ettei moniammatillisten yksiköiden vaikuttavuutta ole seurattu millään tavalla alueellisesti tai valtakunnallisesti. Tai jos ollaankin, niin vain valikoiden. Voidaanko aidosti sanoa, että pelastuksen viiveet joillakin alueilla ovat lyhentyneet yksikön myötä? Varmasti voidaan, mikäli mittarina käytetään sitä, kuinka nopeasti ensimmäinen pelastusyksikkö on kohteessa. Ensimmäisen yksikön nopeampi kohteeseen saapuminen ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, että myös todellinen pelastustoiminta alkaisi nopeammin. Ministeriötason ohjeet asettavat raamit sille, milloin esimerkiksi savusukelluksen saa aloittaa. Erityisesti pelastustoimen näkökulmasta moniammatilliset yksiköt vaatisivat todellisen vaikuttavuuden puolueetonta selvittämistä ja tulosten julkaisemista avoimesti. Vastausten perusteella näyttäisi vahvasti siltä, että moniammatilliselta yksiköltä puuttuu valtakunnallisesti määritellyt laadulliset ja määrälliset tavoitteet sekä niiden mittaamiseen soveltuvat työkalut.
Pula pelastajista
Pelastajista on valtakunnallinen pula. Siksi onkin syytä arvioida kriittisesti, onko pelastajan työpanosta järkevää käyttää moniammatillisissa yksiköissä, sillä yksikön tehtävistä suurin osa on ensihoidon tehtäviä. Vastausten perusteella näyttää siltä, että joillakin alueilla pelastajapula on jo todellinen, sillä ammattipelastajan sijaan yksikköön on saatettu sijoittaa sopimuspalokuntalainen. Tämä herättää huolen siitä, että miten työ- ja varsinkin potilasturvallisuus kyseisessä yksikössä toteutuu. Joillakin alueilla pelastajan tilalle on palkattu ensihoitaja, joka käytännössä muuttaa moniammatillisen yksikön perinteiseksi ensihoidon yksiköksi. Hyvinvointialueiden olisi perusteltua arvioida ja julkaista ne tiedot, joilla voi olla vaikutuksia yksikön oletettuihin hyötyihin. Pelastajapulan vaikutukset moniammatillisen yksikön toimintaedellytyksiin tulisi arvioida ja raportoida erityisen kriittisesti.
Kritiikkiä kuultava
Moniammatillinen yksikkö voi kaikesta huolimatta joissain tapauksissa perusteltu osa hyvinvointialueiden palvelua. Yksiköitä tulisi kehittää systemaattisesti ja niiden vaikuttavuutta tulisi seurata. Päättäjien ja esihenkilöiden tulisi kuunnella henkilöstöltä tulevaa kriittistäkin palautetta, sillä ilman sitä toiminta ei voi kehittyä paremmaksi. Vaikka kaikkia ei voi miellyttää ja talous asettaa omat haasteensa, päättävissä asemissa olevien henkilöiden tulisi kuunnella erityisen herkällä korvalla moniammatilliseen yksikköön liittyviä turvallisuushuolia.
Teksti Anu Venesoja ja Dimitri Lisitsyn
Piirros Marjut Makkonen
Lue juttu Moniammatillinen yksikkö -kyselyn statistiikasta tästä!
Tutustu tästä Moniammatillinen yksikkö -kyselyn statistiikkaan!
