Työhyvinvointi 12.9.2024
Facebook (11)

Herättikö One pot -kirja hiipuneen paloasemakokkauksen?

One pot -kirja pamahti paloaseman kahvipöyttään. Miten kävi, kun Harri Syrjäsen reseptit otettiin kokeiluun?

One pot -kirja pamahti paloaseman kahvipöyttään. Miten kävi, kun Harri Syrjäsen reseptit otettiin kokeiluun?

Ennen Järvenpään paloaseman nelostyövuorossa tehtiin ja syötiin ruokaa kimpassa. Perinne tukehtui pikkuhiljaa, kun ruoanvalmistussessiot koettiin liikaa aikaa vieviksi ja työläiksi. Alkoi yksinään ulvovien keittiösusien aika. Osa palomiehistä ja ensihoitajista loihti edelleen emmettä aseman keittiössä pitkästä tavarasta – mutta vain itselleen. Loput tyytyivät kotoa tuotuihin eväspurnukoihin ja eineksiin.

Vastaus haasteisiin

Ajatus kokkausperinteen uudelleen lämmityksestä heräsi, kun legendaarinen kokkisotilas, Soppamies ja yläosaton Instagramkeittäjä Harri Syrjänen julkaisi One Pot -kirjansa. Nimensä mukaisesti kirja ohjaa kokkaamaan yhdessä potussa valmistuvia ruokia nopeasti, helposti ja ilman tiskivuorta. Syrjäsen idea oli tavallaan kuin vastaus kaikkiin järvenpääläisen sinivilkkutyöyhteisön kokemiin ruoanlaittohaasteisiin, joiden myötä kokkailut olivat unohtuneet.

Kohta onepotataan

Eräänä aamuna Readme.fi:n kustantama jykevä ja kovakantinen One Pot -kirja pamahti aseman kahvipöytään. Kahvitellessa päätettiin, että kateissa olevaa kokkausintoa herätellään yhdellä keitolla, yhdellä risotolla ja yhdellä pastalla. Sen jälkeen pohdittaisiin, miten edetään varastoon jääneiden noin 80 muun reseptin kanssa. Sitten ei muuta kuin onepottaamaan ja selvittämään, lunastavatko Syrjäsen reseptit lupauksensa ja miten ne toimivat paloaseman keittiössä.

Täyttyvän vatsan -kaavalla

Koska palomiehet eivät tunnetusti ole mitään lukutoukkia, ensimmäiseksi kokattavaksi reseptiksi lukittiin luontevasti kirjan ensimmäinen resepti – plaraamatta paras: thai red curry -keitto
Suoraviivaisella paloesimiestason päätöksellä syntyneen ratkaisun jälkeen pohdittiin, kuinka monelle syöjälle kirjan annokset ovat suunniteltu, sillä kyseinen kuriositeetti ei osunut teoksessa hätäisiin palomiessilmiin. 
Ongelmaa ryhdyttiin ratkomaan täyttyvän vatsan -kaavalla eli paljonko ruoassa pitää olla lihaa, kalaa tai kanaa, jotta vatsa täyttyy. Kun thai red curry -keitton nielaisema 300 gramman broilerimäärä asetettiin osaksi kaavaa, se kertoi, että annos on suunniteltu enintään kahdelle hengelle. Ja koska palomiehet yleensä syövät enemmän, päätettiin kuudelle henkilölle valmistaa nelinkertainen annos – siis 1200 grammaa broileria, johon sitten lisättiin samassa suhteessa muun muassa lasinuudelia, punaista currytahnaa ja kaffirlimetin lehtiä.

Vaikeasti tavoiteltava

Mikä ihmeen kaffirlimetin lehti? Palomiesleiri tunnisti sen Googlen avulla. Muutaman kauppareissun jälkeen huomattiin, että kaikki kauppiaatkaan eivät ole olleet yhtä nokkelia. Syrjänen sanoo kirjassaan, että reseptit on suunniteltu siten, että lopputulos ei mittavasti kärsi, vaikka jokin sivuroolin ainesosa jäisikin lopputuotteesta pois. Paloasemalla sopan laadusta ei haluttu tinkiä tuumaakaan, joten kun ohjeessa sanottiin kaffirlimetin lehtiä, sellaisia haluttiin myös pataan.

Thai red curry -keitto. Kysymys kuuluu: kuinka kukkuralleen keittolautasen voi lastata?

Kestää pataan – mars!

Heti pilkkomissession jälkeen palomiehet arvioivat, että pöperö ei valmistu kirjassa luvatussa 20-30 minuutissa. Aseman kokkaajien oli kuitenkin ymmärrettävä, että pilkkomiseen saattaa mennä eri määrä aikaa, jos pilkottavaa neljä kertaa enemmän kuin varsinaisessa ohjeessa. Oppia ikä kaikki.
Kun thai red curry -keitto valmistui, kattilasta löyhähti törkeän hyvä tuoksu ja lautaselta oli aistittavissa vähintään yhtä hyvä maku. 

Estetiikka ontuu

Onepottaavan palomiehen mukaan hänen thai red curry -keittoannoksensa estetiikka ei vastannut kirjassa olevaa kuvaa. Epäkohtaan löytyi kuin löytyikin ratkaisu: Palomiehen saattoi olla hankala kauhoa kukkuralleen lastattua keittoannosta lautaselleen saman kaltaiseen värien, asentojen ja ruokamäärän harmoniaan kuin mihin ruoka-annoksia kuvaavat ammattilaiset tarjoilun asettelevat.
Aseman keittiössä myös jäi selvittämättä hypoteesi siitä, kuinka kukkuralleen keittoannoksen voi lastata ja toisaalta se, että kuinka korkea keittoannoksen kukkura voi olla, jotta itse annosta voidaan vielä pitää keittona?

Viimeiseen tippaan

Törkeän hyvä thai red curry -keitto syötiin viimeistä tippaa myöten, siltikin vaikka lasinuudeli ei millään tuntunut löytävän lautaselta oikeaa asentoa. Osa ruokailijoista päätti valmistaa sitä myös kotona. Kotiläksyksi jäi selvittää annoksen oikea ruokailutekniikka – millä laitteella tai välineellä tätä soppaa olisi järkevintä syödä? Asemaruokailussa lautasen ympärille kertyi mystisiä roiskeita. Ehkä pelkällä lusikalla tahkoaminen sai lasinuudelit luistamaan kyydistä takaisin lautaselle, jolloin herkullinen liemi roiskahteli pieninä tippoina ympäriinsä pöydälle. Roiskumisilmiön tosiasiallinen synty jäi kuitenkin tarkasti selvittämättä, sillä asia koettiin maukasta keittoa lusikoidessa toisarvoiseksi.

Punajuuresta nälkäisille risotonnielijöille

Seuraava pöperö uunista ulos! Tulille saatiin Punajuuri-vuohenjuusto -risotto. Palomiesleirissä koettiin hienoksi, että tähän asti vähemmän lautasella viihtynyt punajuuri sai kerrankin näyttää kyntensä pääraaka-aineena. Mieleenpainuvinta kokkaussuorituksessa oli salvianlehtien frittaus. Se tuntui kokkaajista jo hieman hifistelyltäkin mutta kun kirjassa sanotaan, että fritataan niin sitten fritataan.
Ja kun reseptissä mainittiin, että risotto saa jäädä kosteaksi, niin myös kävi. Eräs risoton kauhoja, luonnehtikin sitä sopaksi. Lopputuotteen rakenne ja ainesosien suhteet mietityttivät myös toista lusikoijaa. Hän kaipaili sekaan paria riisinjyvää lisää.
Epäoleellisia epäkohtia ei kuitenkaan jääty märehtimään, sillä punajuuri-vuohenjuusto -risotto iski makuhermoon erinomaisella tavalla. Santsauskierrosten jälkeen kattilan pohjalle jäi vain kauhallinen risottoa. 
Kattilaan jäänyttä ruoan jämää selittää se, että palomieskeittiössä one pot -reseptiä tuunattiin broilerin paistileikkeillä. Ne muhivat huomaamatta kakkospannulla ja punajuuresruoka sai siitä oivan lisäkkeen.

Onpas rivakasti sitruunaa

Tonnikala-valkosipuli-sitruunapasta valittiin työstettäväksi annoksen vähäisten raaka-aineiden perusteella. Siten jo valmiiksi helpoiksi ruoiksi markkinoidusta kokonaisuudesta oli mahdollista löytää se kaikista helpoin. Ruokailijoiden määrä oli kutistunut neljään, joten tupla-annoksen lisäksi reseptiä tuunattiin yhdellä lisätonnikalapurkilla, mikä tarkoitti, että tonnikalaa laitettiin kahden purkillisen sijasta kolme purkillista.
Pastaan tuleva sitruunamehun runsas määrä kirvoitti kokkauksen aikaisia epäilyjä mutta runsaasta sitruunasta ei tingitty, koska ohje on ohje. Palomiehet todistelivat vielä itselleen, että sitruunaa ei lukisi annoksen nimessä, jos sitä ei siihen rivakasti tulisi. Ja kyllä, Syrjäsen ohjein todellakin kannatti edetä. Lopputulos olikin oikein mainio, josta sitruuna kyllä selvästi maistui, mutta raikkaasti ja tunkeilemattomasti. 

Tonnikala-valkosipuli-sitruunapasta, ei yhtään saman näköistä kuin reseptin kuvassa. Ilmeisesti syy on väärän muotoisessa pastassa ja parmesaanijuustossa.

Ei mennyt kuin kirjan kuvissa

One pot -kirjan visuaalisuus ja tyylikkäät ruokakuvat olivat asettua kulinaarisen kokonaisuuden kompastuskiveksi. Palomieskeittäjä suri tonnikala-valkosipuli-sitruunapastansa valmistumisen jälkeen, että lopputulos ei näyttänyt ollenkaan samalta kuin kirjassa. Hänen mukaansa ohjeen mukaisesti tehden, tulisi lopputuloksen näyttää myös kuin ohjeen kuvassa. 
Epätoivoisuutta pyrittiin laannuttamaan sillä tosi asialla, että ruokakuvat tuskin koskaan näyttävät samalta kuin tosi elämän annokset, tähän miinaan voi mennä päivittäin esimerkiksi hampurilaisravintoloissa. Porukka sopikin, että ruokaa tehdessä ei keskitytä niinkään kuviin, vaan reseptiikkaan sekä tuoksu- ja makuelämyksiin. 
Vaikka omin pikku kätösin tehty tonnikala-valkosipuli-sitruunapasta sai tekijältä itseltään kritiikkiä visuaalisuudestaan, ei ruokailun päätyttyä padan pohjalle murustakaan. Liikaa ulkomuotoa tuijottamatta, parempaa ruokaa siihen hetkeen tuskin olisi voinut loihtia.

6-7 euroa per annos

One Pot -kirja sai kuin saikin pöhinää paloaseman keittiöön. On turhan aikaista arvioida, että herättivätkö ensimmäiset kolme annosta kokkausperinteen horroksestaan. Näkymä on kuitenkin hyvä ja seuraavassakin työvuorossa tehdään ruokaa ja syödään porukalla.
Kolmeen ensimmäiseen ruokakimppaan osallistuneet köyhtyivät 6-7 euroa per nenä, per annos. Thaisopassa broilerin fileet korvattiin paistileikkeillä, mikä piti siltä osin taloutta vaaterissa mutta toisaalta risotto sai kaverikseen ylimääräiset paistileikkeet reseptin ulkopuolelta.

Teksti ja kuvat Marko Partanen

Katso tästä mestarikokki Harri Syrjäseltä vaikutteita saanut risotontekovideo!

Lue lisää