Ensihoidon lehtori Jukka Kettunen kerää Tilannekuva-blogissaan yhteen ensihoitoalan hiljaisen tiedon jyviä.
Elvytys on ensihoidon käyntikortti ja lempilapsi. Sillä mitataan ensihoitopalvelun laatua ja osaamista, ja ensihoitajien elvytysosaamiseen luotetaan hoitolaitosten sisällä ja ulkopuolella. Elvytyksissä on ensihoidolla vain voitettavaa!
Elvytyksessä aika on tärkeä yksittäinen tekijä. Aika ambulanssin lähtöön, aika asemalta kohteeseen, aika kammiovärinän alusta defibrillaatioon ja kokonaisuutena aika elottomuuden alusta sydämen käynnistymiseen. Jokaisen ensihoitajan perustyöhön kuuluu näiden viiveiden minimointi niiltä osin, mihin hän voi vaikuttaa.
artikkeli jatkuu
Elvytyksissä tiivistyy ensihoidon perustehtävä elämän ja kuoleman välissä. Omaisilla on usein epärealistisia odotuksia elvytysten onnistumisista, ja potilaan korkeasta iästä huolimatta tilanne saattaa tulla yllätyksenä. Elvytyksen ei tulisi olla kuitenkaan elämän pilkkaamista! Kenenkään elämänlaatu ei ole elvytyksen jälkeen parantunut. Sänkyyn hoidettavat eivät äkisti ota paarejaan ja kävele. Vaikka hoidon rajauksia ei olisikaan, tulee niitä harkita vakavasti sairailla ja iäkkäillä. Omaiset tulee ottaa keskusteluun ajoissa ja toivottomat tilanteet lopettaa, etenkin jos alkurytmi on ollut ei-defibrilloitava. Kaikilla on oikeus mielekkääseen loppuelämän laatuun.
Tärkein ajasta kertova kysymys alussa tulisikin olla: oliko elottomuuden alku nähty, vai löydettiinkö potilas elottomana? Löydetty potilas ja asystole alkurytminä kertoo pitkistä viiveistä ja toivottomasta tilanteesta. Toisinaan nähtyyn elottomuuden alkuun liittyy pitkiä viiveitä, kun ensimmäinen soitto ei ollutkaan yleiseen hätänumeroon, tai potilas tavoitettiin liian pitkän ajan kuluttua.
Itse elvytyksessä toiminnan tulee olla ripeää, teknisesti oikein suoritettua ja koordinoitua. Jokaisella tiimin jäsenellä on oma tehtävänsä ja tiimin johtaja kapellimestarina pyrkii saamaan kaikki toimimaan hyvin yhdessä. Etenkin paineluelvytyksen tulisi sen alettua jatkua keskeytyksettömänä minimaalisilla viiveillä joko verenkierron palautumiseen tai elvytyksen lopettamiseen asti.
Pääasialliset tehtävät painelijana, ventiloijana, defibrillaattorin käyttäjänä ja lääkehoidosta vastaavana sisältävät useita yksittäisiä, teknisiä vaatimuksia, jotka tehtävää hoitavan tulee hallita. Johtajan tehtävä on antaa kyseiselle ensihoitajalle mahdollisuus keskittyä vain omaan tehtäväänsä! Painelija ei tarvitse miettiä mikä rytmi on meneillään, ventiloijan ei tarvitse lääkehoitoa miettiä eikä defibrilloijan keskittyä painelutaajuuteen. Jokaisen ensihoitajan on hallittava jokainen työtehtävä tehtäväkuvansa puitteissa, ja näitä on syytä harjoitella säännöllisesti. Etenkin tiiminjohtajan tehtävät ovat sellaiset, jotka vaativat kokemusta ja harjoittelua.
Verenkierron palauduttua kinkkisemmät hommat alkavat. ABCDE-tutkiminen on jälleen ystäväsi. Hengitystien pätevyydestä tulee huolehtia, ja hengitys ja verenkierto tulee saada stabiloitua normitasolle. Potilaan sedaatiosta tulee huolehtia, ettei hän reagoinnillaan vaaranna hoitoja. Enää ei potilasta kannata jäähdyttää, mutta ei tarvitse aktiivisesti lämmittääkään. Potilasta tulee monitoroida jatkuvasti, sillä uuden sydänpysähdyksen riski on suuri!
Stabiloinnin jälkeen tulee miettiä logistiikkaa – millä pelillä siirrytään ja mihin kulkuneuvoon. Hyvin monitoroituna, vaakatasossa ja ventiloituna. Potilas tarvitsee tehohoitoa mahdollisimman nopeasti. Joskus se tarkoittaa helikopteria tai muuta nopeampaa kulkuneuvoa.
Entä jos tiimin ponnistukset olivatkin turhaa, ja sydän ei käynnisty? On aika viedä omaisille suruviesti. Sen tulee olla selkeä ja yksiselitteinen. Kohdatkaa ihminen ihmisenä, olkaa empaattisia ja tarjotkaa tukenne. Vastatkaa kärsivällisesti surun murtaman ihmisen toistuviin kysymyksiin, antakaa mahdollisuus jättää jäähyväiset rakkaalle. Tarjotkaa mahdollisuutta kriisiapuun, vaikka siltä ei juuri nyt tuntuisi. Suru ei katoa hetkessä. Surun hetkellä ihmisille tulee superaistit, ja varomattomat eleet ja heitot voivat jäädä kummittelemaan. Älä heitä työkaverille mustaa huumoria tai kohtele ihmisten koteja tai tavaroita huolimattomasti.
Elvytystiimi tarvitsee purkua. Huolehtikaa elvytystehtävä hienosti loppuun käymällä tilanne ja sen aiheuttamat tunteet läpi asianmukaisella purkukeskustelulla, että tiimi pysyy toimintakuntoisena ja hoitaa seuraavan tehtävän vielä paremmin!
Teksti Jukka Kettunen
Kuva Dimitri Lisitsyn
