Kymenlaakson pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Teemu Veneskari tarkastelee blogissaan pelastusrobotiikkaa suomalaisen pelastustoimen näkökulmasta. Kuva: Merisade Kuusela
Kun pelastusrobotiikasta puhutaan, keskustelu keskittyy usein droneihin. Todellisuudessa miehittämätön ilmailu on vasta yksi osa huomattavasti laajempaa kokonaisuutta. Pelastustoimessa hyödynnetään ja kehitetään myös maa-, vesi- ja tulevaisuudessa yhä autonomisempia robottijärjestelmiä, joilla voidaan toimia ympäristöissä, joissa pelastajan työskentely on vaikeaa, hidasta tai vaarallista.
Maailmalla ja Suomessa pelastustoimi on jo ottanut käyttöönsä monenlaisia robottijärjestelmiä. Tunnetuin pelastusrobotiikan muoto on tällä hetkellä miehittämätön ilmailu. Näitä järjestelmiä käytetään tilannekuvan muodostamiseen, lämpökameratiedusteluun, etsintätehtäviin, maastopalojen seurantaan sekä jopa lääkinnällisten tarvikkeiden tai laitteiden, kuten defibrillaattoreiden kuljettamiseen. Maarobotiikassa järjestelmiä on käytetty vaarallisten aineiden onnettomuuksissa, sortumissa ja teollisuuskohteissa, joissa ihmisten työskentely alueella sisältää merkittäviä riskejä. Viimeisimmät tiedot kesän 2026 maastopaloista Espanjassa ja Rankassa antavat viitteistä siitä, että palaneita teollisuushalleja voitaisiin osittain raivata ja jälkisammuttaa maaroboteilla.
artikkeli jatkuu
Mielenkiintoisimpia sovellutuksia roboteista ovat esimerkiksi käärmerobotit, joiden päässä on kamera. Näitä robotteja voidaan käyttää esimerkiksi maajäristyksissä sortuneissa rakennuksissa henkilöiden etsimiseen. Toinen mielenkiintoinen sovellutus on erilaiset monirobottijärjestelmät, joiden tavoitteena on päästä ympäristöihin, joihin perinteinen kalusto ei kykene. Tästä esimerkkinä ovat tutkimuksissa käytetyt pienet hyönteismäiset robottijärjestelmät, eli kyborgihyönteiset, joissa eläimen luonnollinen liikkumiskyky yhdistetään elektroniikkaan ja etäohjaukseen. Toki nämä ovat vahvasti laboratoriossa tapahtuvien tutkimusten aikana käytettäviä sovelluksia, mutta antavat mielenkiintoisen kuvan mahdollisista tulevaisuuden innovatiivisista ratkaisuista.
Yksi tunnetuimmista maarobotiikan käytön esimerkeistä pelastustoimessa on ranskalaisen Shark Roboticsin Colossus-pelastusrobotti, joka on kehitetty yhteistyössä Pariisin palokunnan (Brigade de Sapeurs-Pompiers de Paris, BSPP) kanssa. Järjestelmä tuli tunnetuksi erityisesti vuonna 2019 Notre-Damen katedraalin tulipalossa, jossa sitä käytettiin vaarallisissa olosuhteissa tiedusteluun, rakenteiden jäähdyttämiseen ja raskaan kaluston kuljettamiseen. Tämän jälkeen vastaavan tyyppisiä järjestelmiä on otettu käyttöön useissa ranskalaisissa pelastusorganisaatioissa, ja ne ovat toimineet yhtenä kansainvälisen pelastusrobotiikan suunnannäyttäjänä.
Koko ajan pohditaan, missä tilanteissa robotiikasta on saatu suurin hyöty, millaisia tehtäviä järjestelmillä voidaan suorittaa ja miten niiden avulla voidaan tukea pelastustoiminnan johtamista sekä päätöksentekoa. Pelastusrobotiikan käyttöönotto ei kuitenkaan ole ollut kaikkialla samanlaista. Osa organisaatioista hyödyntää jo useita erilaisia järjestelmiä päivittäisessä toiminnassaan, kun taas toisissa robotiikka on vasta tutustumisvaiheessa.
Käyttöönottoa kuitenkin vauhdittaa erityisesti suorituskykyjen kehittämisen ja tehokkuuden lisäämisen tarve. Se ei tarkoita pelastajien korvaamista laitteilla, vaan kuinka toteuttaa pelastustehtävät madaltamalla henkilöstöön kohdistuvia riskejä samalla kun päätöksenteon tueksi saadaan entistä kattavampaa tietoa ja samalla pelastustoimintaa kyetään tehostamaan. Esimerkiksi Ukrainan sodassa robotiikkaa on hyödynnetty kattavasti erilaisten tehtävien toteuttamisessa, mikä on vauhdittanut sensori-, viestiyhteys-, autonomisuus- ja tilannekuvateknologioiden kehitystä. Kaikkia ratkaisuja ei voida siirtää sellaisenaan pelastustoimeen, mutta niiden kautta voidaan oppia paljon esimerkiksi etäoperoinnista, häiriönsietokyvystä sekä järjestelmien yhteistoiminnasta vaativissa olosuhteissa.
Robotiikkaan liittyy kuitenkin myös paljon erilaisia haasteita. Järjestelmät tai niiden käyttäjät eivät ole erehtymättömiä. Järjestelmien käyttö edellyttää kattavaa osaamista. Siinä tarvitaan niin operaattorin teknistä osaamista kuin pelastustoiminnan johtajan strategista osaamista sammutustaktiikan ja siinä hyödynnettävän robotiikan määrittelyssä. Samalla erilaiset häiriöt voivat merkittävästi vaikuttaa järjestelmien käyttöön. Jos esimerkiksi tietoliikenneyhteys katkeaa miehittämättömään ilma-alukseen, ne joko leijuvat hetken paikallaan ja palaavat lähtöpisteeseen tai laskeutuvat. Maarobottien osalta liikkuminen pysähtyy ja häiriöstä tulee operaattorille ilmoitus. Laitteiden käyttäjä on myös avainasemassa, kun järjestelmistä saatavaa tietoa tulkitaan. Tästä syystä järjestelmien käytön koulutus tulee liittää toimialakohtaiseen substanssiosaamiseen, jossa pelastustoimen onnettomuustyyppien ilmiöitä ja niiden vaikutuksia esimerkiksi robotiikan käyttöön huomioidaan. Pelkkä laitteiden ohjaaminen ei riitä.
Pelastusrobotiikan kehityksessä kyse ei lopulta ole pelkästään uusista laitteista. Kyse on siitä, miten uusia työvälineitä voidaan hyödyntää turvallisesti, tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti pelastuslain mukaisten tehtävien toteuttamisessa.
Katso tästä aiheeseen liittyvä video!
Teksti Teemu Veneskari
Kuva Merisade Kuusela
