Pelastajat altistuvat työssään monenlaisille syöpävaarallisille aineille ja useat tutkimukset viittaavat pelastustyön lisäävän tiettyjen syöpien riskiä. Tämä on herättänyt huolta niin pelastajien kuin työterveyden asiantuntijoidenkin keskuudessa.
Julkisessa keskustelussa nousevat esiin myös ammattitautidiagnostiikan käytännöt ja niiden oikeudenmukaisuus. Euroopan unionissa sosiaalivakuutuslainsäädäntö kuuluu jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan, minkä vuoksi ammattitaudin määritelmät ja niihin liittyvät korvauskäytännöt vaihtelevat jäsenvaltioittain. Suomessa ammattitaudin toteaminen edellyttää Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan, että tietyn altisteen tiedetään voivan aiheuttaa kyseessä oleva sairaus, sekä yksilöllistä arviota työntekijän altistumisesta ja sen pääasiallisesta syy-yhteydestä sairauteen. Sairastuneen ei tarvitse itse todistaa työhön liittyvää syy-seuraussuhdetta tai altistumisen riittävyyttä. Ammattitautiepäilyjä tutkitaan Suomessa työterveyshuollossa, erikoissairaanhoidossa ja työlääketieteen poliklinikoilla. Harvinaisemmat tapaukset keskitetään Työterveyslaitoksen työlääketieteen klinikalle Helsinkiin.
artikkeli jatkuu
Mahdollisen ammattisyövän arvioinnissa tarkastellaan ensiksi, onko altistumisen ja syövän välillä lääketieteellisesti tunnettu ja riittävän vahva yhteys. Lisäksi arvioidaan, onko yksilön työssä altistuminen ollut riittävää aiheuttamaan vähintään kaksinkertaisen syöpään sairastumisen riskin muuhun väestöön verrattuna. Näiden lisäksi arvioidaan, vastaako altistumisen ja sairastumisen välinen viive lääketieteellistä tietoa kyseisen syövän synnystä. Suomessa ammattitaudeiksi todetuista syövistä valtaosa liittyy asbestialtistumiseen.
Altistuminen pelastustyössä
Erityisesti pitkän työuran tehneillä altistuminen on saattanut olla hyvinkin runsasta. Pelastusalan työssä syöpävaarallisia altisteita ovat palokaasuissa ja -savuissa esiintyvät myrkylliset aineet, joista parhaiten tunnetaan PAH-yhdisteet, bentseeni ja formaldehydi, sekä vanhoista rakennuksista palamisen ja purkamisen yhteydessä vapautuva asbestipöly. Lisäksi osa sammutusvaahdoista sisältää PFAS-yhdisteitä, joista nykyisin jo kielletty PFOA on arvioitu ihmisille syöpävaaralliseksi kokeellisen tutkimustiedon perusteella ja PFOS mahdollisesti ihmisille syöpävaaralliseksi.
Syöpävaarallisille tekijöille altistumista tulisi vähentää tehokkaasti. Tämä koskee pelastustehtävien ennaltaehkäiseviä toimia, altistumista minimoivia teknisiä ja taktisia toimia pelastustehtävillä, altistumisen huomiointia pelastustehtävien jakautumisessa sekä oikeaoppista henkilösuojainten käyttöä ja niiden huoltoa tehtävien jälkeen.
Altistumista seurataan muun muassa altistumispäiväkirjojen sekä tarvittaessa mittaus- ja monitorointitietojen avulla. Tietojen perusteella voidaan tehostaa altistumiselta suojautumista. Lisäksi työnantajan tulee ilmoittaa syöpävaarallisille altisteille ja työmenetelmille työssään altistuvat vuosittain ASA-rekisteriin. Rekisteritietojen perusteella Työterveyslaitos voi seurata työpaikkojen altistumistietoja ja syöpäsairastavuutta, ja työsuojeluhallinto voi kohdistaa valvonta-, neuvonta- ja ohjaustoimiaan erityisesti työpaikoille, joissa altistutaan syöpävaarallisille aineille.
Syöpäriski pelastustyössä
Kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen IARC:n vuonna 2023 julkaisemassa asiantuntija-arviossa todettiin pelastajien työperäisen altistumisen olevan syöpävaarallista ihmisille. Kaikki syöpätyypit eivät kuitenkaan ole nykytiedon valossa yhteydessä pelastajien työperäiseen altistumiseen. Näyttö on vahvaa ainoastaan mesoteliooman ja virtsarakon syövän osalta.
Mesoteliooma eli keuhkopussin syöpä on harvinainen sairaus. Pelastajien mesotelioomariskin arvioidaan olevan 1,58-kertainen työssään altistumattomaan väestöön verrattuna. Koska asbesti ja toinen luonnossa esiintyvä kuitumineraali, erioniitti, ovat ainoat tunnetut mesoteliooman aiheuttajat, ammattitaudin hyväksymisen perusteiksi riittävät työperäisen asbestille altistumisen osoittaminen sekä riittävä altistumisen ja sairastumisen välinen viive.
Virtsarakon syöpä on miesten neljänneksi yleisin syöpä Suomessa, naisilla se on harvinaisempi. Pelastajien rakkosyövän riski liittyy todennäköisesti PAH-yhdisteille, noelle ja dieselpakokaasuille altistumiseen. IARC:n mukaan riskin lisääntyminen pelastajilla on melko vähäinen, 1,16-kertainen työssään altistumattomaan väestöön verrattuna. Tämä ei ole riittävän korkea ammattitautidiagnoosin kannalta. Myös muut tekijät lisäävät virtsarakon syövän riskiä. Tärkein on tupakointi, joka lisää sairastumisriskiä noin 4–10-kertaiseksi. Kun suomalaisista miehistä arviolta 15,2 jokaista 100 000 miestä kohden sairastuu elämänsä aikana rakkosyöpään, pelastajatyön aiheuttama 1,16-kertainen riskin lisäys tarkoittaa, että pelastustyöstä johtuvia ylimääräisiä sairastumisia olisi 2,4 jokaista 100000 pelastajaa kohden. Kun heitä on nykyään Suomessa noin 4600, pelastajilla voisi olla noin 0,1 lisätapausta verrattuna yleiseen väestöön elämänsä aikana.
IARC:n arviossa todettiin myös epävarma yhteys pelastustyön sekä eturauhas-, paksusuoli- ja kivessyövän, melanooman ja non-Hodgkinin lymfooman välillä, mutta työn ulkopuolisten tekijöiden vaikutusta yhteyteen ei pystytty sulkemaan pois. Esimerkiksi eturauhassyövän osalta pelastajilla havaittu lisäriski voi selittyä pelastajien muuta väestöä yleisemmällä eturauhassyöpäseulonnalla laboratoriokokein. Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että Euroopassa yleistyneet miesten PSA-seulonnat ovat lisänneet huomattavasti sellaisten vaarattomien eturauhaskasvainten diagnosointia, jotka eivät aiheuttaisi oireita tai lyhentäisi eliniänodotetta.
IARC arvioi myös muihin syöpiin sairastumisen ja pelastustyössä altistumisen välistä syy-seuraussuhdetta, mutta ei löytänyt siitä tieteellistä näyttöä.
Työsuojelua parannettava
Terveydelle haitallisen altistumisen hallinta pelastustyössä on vuosien saatossa parantunut huomattavasti. Pelastustyössä altistutaan kuitenkin edelleen syöpävaarallisille aineille. Vaikka altistumisen aiheuttamat lisäriskit syövän kehittymiselle ovat tutkimustiedon valossa vähäisiä verrattuna esimerkiksi elintapoihin liittyviin tekijöihin, kaikki elämän aikana tapahtunut syöpävaarallisille tekijöille altistuminen lisää yksilön sairastumisriskiä. Siksi syöpävaarallisille aineille altistuminen työssä on pyrittävä aina saamaan niin vähäiseksi kuin mahdollista. Jatkossakin on siis tärkeää entisestään parantaa pelastustyön työsuojelua ja kehittää altistumiselta suojautumista.
Teksti: Selma Mahiout, Oskari Lindfors, Aki Vuokko, Tiina Sanonen, Heikki Frilander Työterveyslaitos ja Riitta Sauni Tampereen yliopisto Kuva:Mikko Kukkanen
