Kymenlaakson pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Teemu Veneskari tarkastelee blogissaan pelastusrobotiikkaa suomalaisen pelastustoimen näkökulmasta. Kuva: Merisade Kuusela
Vielä reilu vuosikymmen sitten dronejen eli miehittämättömien ilma-alusten käyttö pelastustoimessa oli pitkälti kokeilu- ja kehitystoimintaa. Nykyään miehittämätön ilmailu on vakiintunut osa pelastustoimen perussuorituskykyä. Pelastustoimen kehittäminen ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen vaatii edelleen jokaiselta pelastuslaitokselta panostusta. Pyörää ei tässäkään tapauksessa kannata keksiä uudestaan, vaan ottaa yhteyttä sellaisiin pelastuslaitoksiin, jotka ovat hyödyntäneet haluttua tekniikkaa palvelutuotannossaan.
Kehitystä ovat vauhdittaneet toimintaa mahdollistava lainsäädäntö, tutkimustoiminta, määrätietoinen koulutus, toimialan yhteiset toimintamallit sekä viranomaisyhteistyö. Pelastustoimi on tehnyt muun muassa poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien kanssa monitasoista yhteistyötä, joka kattaa niin tehtävillä tapahtuvan yhteistyön kuin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) osa-alueita. Samalla esimerkiksi Traficomin (Liikenne- ja viestintävirasto) kanssa on usean vuoden ajan tehty kiinteää yhteistyötä viranomaisten ilmailun sääntelyn ja toiminnan turvallisen toteuttamisen osalta.
artikkeli jatkuu
Miehittämättömät ilma-alukset ovat muuttaneet tapaa muodostaa tilannekuvaa, hankkia tietoa ja tukea pelastustoiminnan johtamista nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Ne tarjoavat pelastustoiminnan johtajalle näkymän tapahtumapaikalle tavalla, joka ei aikaisemmin ollut mahdollista ilman merkittäviä resursseja. Miehittämättömien ilma-alusten tuottamat tiedot soveltuvat hyödynnettäväksi lähes kaikissa onnettomuustyypeissä. Erityisesti niissä, joissa onnettomuustyyppi on dynaaminen tai sisältää riskejä henkilöiden suorittamalle tiedustelulle kohteen välittömästä läheisyydestä. Yksi esimerkki on Suomen rannikolla olevat saaret, joissa tapahtuneita onnettomuuksia voidaan miehittämättömien ilma-alusten avulla tiedustella hyvinkin nopeasti.
Samalla miehittämättömän ilmailun kehitys on osoittanut, ettei uusi suorituskyky synny pelkästä teknologiasta. Onnistunut käyttöönotto edellyttää tutkimusta, toimintamalleja, koulutusta, harjoittelua, sääntelyä ja osaavaa henkilöstöä. Palosuojelurahaston (PSR) hankkeessa vuonna 2019 kehitettiin Pelastustoimeen miehittämättömän ilmailuun perusoperaatiomallit. Näiden mallien avulla saatiin muodostettua kansalliset toimintamallit pelastustoiminnan miehittämättömään ilmailuun. Tavoitteena oli luoda yhteisiä toimintamalleja ilmailun tehtävien toteuttamiseen vakiomuotoisten selvitysmallien tapaan. Perusoperaatiomallien tavoite on rakentaa työkaluja miehittämättömään ilmailuun. Yleisesti voidaan todeta myös, että vakioituneet koulutusrakenteet saatiin luotua sisäministeriön asettaman viranomaisten miehittämättömien ilma-alusten työryhmän UAS-loppuraportin kautta, joka julkaistiin maaliskuussa 2022. Raportissa linjataan yhteiset suuntaviivat miehittämättömien ilma-alusten käytölle, koulutukselle ja tiedonvaihdolle poliisissa, pelastustoimessa ja Rajavartiolaitoksessa.
Miehittämättömän ilmailun kehityspolusta saatuja oppeja voidaan hyödyntää seuraavan sukupolven pelastusrobotiikan rakentamisessa. Lähitulevaisuudessa pelastusrobotiikkaa tullaan tarjoamaan pelastustoimen palveluja tuottaville tahoille kattavasti. Erityisesti mielenkiintoisena pidän drone taxi -tyyppisiä ratkaisuja, joiden kautta voitaisiin viedä pelastustoimen palveluja harva-alueilla nopeasti kohteisiin. Toki tämän teknologian tulee kehittyä vielä paljon, jotta se olisi otettavissa viranomaisten käyttöön.
Teksti Teemu Veneskari
Kuva Merisade Kuusela
Katso aiheesta tehty video tästä!
